Voimapolitiikka on kansainvälisiin suhteisiin vaikuttamista sotilaallisesti; sotilaallisella voimalla uhkaamalla tai sitä käyttämällä pyritään saavuttamaan valtion poliittiset päämäärät, jotka koskevat usein valtion vaikutusvallan tai alueen laajentamista. Voimapolitiikka on osa suurvaltojen harjoittamaa valtapolitiikkaa. Sen harjoittaja tunnistaa omat ja muiden voimat kunakin hetkenä ja toimii siltä pohjalta itsekkäästi. Voimapolitiikan vaihtoehtoja ovat myönnytyspolitiikka ja valtioiden keskinäisen voimatasapainon ylläpitämiseen pyrkivä ulkopolitiikka eli reaalipolitiikka. Esimerkiksi Adolf Hitlerin toimet 1930-luvun lopulla ja Yhdysvaltain toimet Irakissa ja Afganistanissa 2000-luvun alussa perustuivat voimapolitiikkaan. Kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa realismin koulukunta korostaa voimapolitiikan merkitystä.
Voimaan perustuvan ulkopolitiikan perusmaksiimin määritteli Montesquieu vuonna 1748 teoksessaan Lakien henki seuraavasti: Voitokas armeija, joka ei kohtaa vastarintaa, etenee jatkuvasti, tulee pääkaupungin edustalle ja alkaa piirittää sitä. Toinen voimapolitiikan määritelmä kuuluu:Se, jolla on voimaa, etenee, kunnes tulee toinen voima vastaan.
Katso myös
Haukka (politiikka)
Lähteet
Luokka:Poliittiset käsitteet