Kyläsaaren jätteenpolttolaitos oli Helsingin Kyläsaaressa vuosina 1962–1983 toiminut jätteenpolttolaitos.
Helsingin kaupunginvaltuusto teki päätöksen polttolaitoksen rakentamisesta jo joulukuussa 1949, jolloin kaupungin jätemääräksi arvioitiin noin 50 000 tonnia vuodessa. Sopimus laitoksen rakentamisesta sveitsiläisen L. von Roll AG:n kanssa solmittiin elokuussa 1957. Laitos oli ensimmäinen laatuaan Pohjoismaissa, ja vastaavia uuden järjestelmän laitoksia oli rakennettu aiemmin Berniin, Brysseliin, Lausanneen ja Hampuriin. Rakennuksen arkkitehtonisesta muotoilusta vastasi arkkitehti K. R. Lindgren ja sähkömekaaniset laitteet toimitti L. von Roll AG. Laitoksen kokonaiskustannukset arvioitiin noin 800 miljoonaksi markaksi.
Laitoksessa oli kaksi itsenäistä polttouunia, joista kumpikin pystyi polttamaan 200 tonnia jätettä vuorokaudessa eli yhteensä 400 tonnia. Jätteet kerättiin tuhannen kuutiometrin betonibunkkeriin, josta ne nostettiin kahmarikauhanostureilla polttouunien syöttösuppiloihin. Jäte poltettiin yli 700 asteen lämpötilassa hydraulisesti liikkuvalla arinalla. Savukaasut johdettiin 100 metriä korkean savupiipun kautta ulkoilmaan, ja syntynyt höyry johdettiin Hanasaaren voimalaitokselle yhteistä höyryjohtoa pitkin sekä myytiin elintarviketeollisuuden ja pesuloiden lämpöenergiaksi. Polttamisesta syntynyttä kuonaa käytettiin viereisen Vanhankaupunginlahden ranta-alueen täyttämiseen.
Helsingin jätemäärä kasvoi kuitenkin nopeasti, vuonna 1968 se oli jo 340 000 tonnia, eli lähes seitsenkertaistunut alkuperäisestä arviosta. Vuonna 1966 laitos pystyi käsittelemään noin 35 prosenttia kaupungin jätteistä, ja loput vietiin kaatopaikoille. Laitosta laajennettiin vuosina 1970-1972, jolloin valmistuivat muun muassa toinen jätesiilo, voimalaitos- ja kaukolämpökeskusosa sekä väestönsuoja. Myös laajennusosan piirustukset laati arkkitehti K. R. Lindgren.
Jätettä paloi laitoksessa enimmillään 100 000 tonnia vuodessa. Tuolloin ei ollut ilmansuojelulakia eikä noki- ja savupäästöjä vähentävää tekniikkaa, joten laitos aiheutti haittaa ympäristölleen. Laitos päästi ilmaan suuria määriä raskasmetalleja ja siitä tuli huonomaineinen, ”jätteenpolton painajainen”. Helsingin kaupungin halutessa kolminkertaistaa laitoksen toiminnan nousi sitä vastaan vuonna 1979 kansalaisliike. Liike keräsi 15 000 ihmisen allekirjoittaman adressin jätteenpolton lopettamisesta silloiselle kaupunginjohtaja Raimo Ilaskivelle. Kansalaistoiminnan seurauksena laitos suljettiin vuonna 1983, eikä uutta päätetty rakentaa. Liikkeen laatiman vaihtoehtoisen jätehuoltosuunnitelman seurauksena Helsingissä alettiin enemmän pohtia ja kehittää sekä toteuttaa kierrättämistä. Laitoksen maamerkki, savupiippu, räjäytettiin vuonna 1988. Piipun tynkä on edelleen näkyvissä.
Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus aloitti vuonna 1990 toimintansa jätteenpolttolaitoksen entisessä rakennuksessa.Kierrätyskeskus 20 vuotta! Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus 2010. Viitattu 19.5.2013.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Hermanni Luokka:Suomen jätteenpolttolaitokset Luokka:Helsingin teollisuusrakennukset Luokka:Helsingin liikerakennukset