Toinen sukupuoli on Simone de Beauvoir'n klassinen feminismin perusteos, joka ilmestyi ranskaksi kahdessa osassa 1949. Suomeksi teos on ilmestynyt lyhennettynä 1980 Annikki Sunin suomentamana. Uusi, lyhentämätön suomennos ilmestyi 2009 ja 2011 suomentajinaan Iina Koskinen, Hanna Lukkari ja Erika Ruonakoski.
thumb|right|150px|AlkuteoksenLe deuxiéme sexe 1. osan "Les faits et les mythes"kansi, 1949. Beauvoir oli ennen tätä teosta aloittamassa itsetutkielman kirjoittamista tarkoituksenaan puhua itsestään avoimesti, mutta muistiinpanoja tehdessään hän oivalsi, että hänen on ensin määriteltävä, mitä naiseus hänelle itselleen merkitsee, ja näin sai tämä teos tarkoituksensa.Heinämaa, Johdanto, teoksessa Beauvoir 1 osa, s. 8 Teoksesta kasvoi aiotun esseen sijasta runsaan tuhannen sivun jättiläinen. Aikojen kuluessa teoksesta on ilmestynyt eri kielillä lyhennelmiä, jotka Beauvoir on omista syistään hyväksynyt.Sara Heinämaa, Alustus uuden suomennoksen julkistamistilaisuudessa Beauvoir'n perusteesi on, että kaksijakoinen sukupuolijärjestelmä on vääristynyt eikä pohjaudu todellisuuteen, ja hän kiteyttää sen tunnetuksi väitteeksi: "Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan" (on ne naît pas femme: on le devient). Beauvoir kysyy, mistä tämä vääristymä johtuu, miksi nainen on aina määritelty "toiseksi" sukupuoleksi, poikkeamaksi miehestä. Siihen hän vastaa tällä teoksella.Heinämaa, Johdanto, teoksessa Beauvoir 1. osa, s. 12, 13, 15
Kun aiempi tulkinta on lähtenyt siitä, että Beauvoir kulki Sartren jäljissä, vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä hänet alettiin nähdä itsenäisenä ajattelijana. Teoksen Toinen sukupuoli teesi "naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan" on saanut kaksi tulkintalinjaa: toisaalta naispuolisuus eli biologinen sukupuoli ei olisi syy siihen, miksi tytöistä tulee naisia, vaan naiseksi tulemisen määrää sosiaalinen sukupuoli (gender). Toinen tulkinta – kuten muiden muassa Heinämaa – lähtee siitä, että naisten alistamisen ja alistumisen perusta ei ole muualla kuin niissä konkreettisissa teoissa, joissa se ilmenee. Niinpä se tulkinta hylkää sex–gender-erotteluun perustuvat tulkinnat. Sen mukaan Beauvoir ei etsi sukupuolisuuden tai naiseuden syitä vaan pyrkii kuvaamaan sukupuolittuneita merkitysrakenteita ja niiden muodostumista.
Vastaanotto ja merkitys Teoksen vastaanotto sodanjälkeisessä Ranskassa oli tyly. Feminismiä ei Ranskassa tuolloin ollut, eikä Beauvoirkaan pitänyt itseään feministinä. Hän oli teoksen ilmestyessä tunnettu henkilö, mikä takasi kirjalle julkisuutta. Paavi tuomitsi kirjan ja kielsi kunnon kristittyjä lukemasta sitä. Tätä kiellettyjen kirjojen listaa kriitikko Antti Nylén pitää merkittävänä kirjallisena tunnustuksena ja pahoittelee, ettei listaa enää ole.Antti Nylén, Simone de Beauvoir opettaa yhä perusasiat , Hs.fi, viitattu 21.3.2012 Kriittisten kannanottojen ohella teos sai kuitenkin myös myönteistä huomiota ja herätti uutta ajattelua niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin. Merkittäviä 1960- ja 1970-luvun feministejä, jotka saivat Beauvoir'lta vaikutteita ajatteluunsa, olivat esimerkiksi Kate Millett, Betty Friedan ja Shulamith Firestone.Marja Suhonen, Eksistentialismi ja feministinen filosofia Myös nykyfeministeistä Beauvoir'ia ovat seuranneet monet. Esimerkiksi Iris Marion Young kehittää edelleen monia Beauvoir'n argumentteja, ja Judith Butler jatkaa foucaultlaisen kritiikin kautta Beauvoir'n radikaalia sukupuolianalyysia.
Suomennos Suomeksi teos ilmestyi ensimmäisen kerran lyhennettynä 1980 Annikki Sunin suomentamana.
Uusi, lyhentämätön suomennos ensimmäisestä osasta "Tosiasiat ja myytit" ilmestyi 2009 ja toisesta osasta "Eletty kokemus" 2011, ja molempien suomentajat ovat Iina Koskinen, Hanna Lukkari ja Erika Ruonakoski. Uuteen suomennokseen on esipuheen kirjoittanut Sara Heinämaa.
Uuden suomennoksen tekijät toteavat saatesanoissaan työn haastavaksi: Beauvoir'n runsaat ja laajat sitaatit on haettu niiden alkuteoksista ja jo olemassa olevista suomennoksista. Terminologian suomentamisessa on jouduttu filosofian lisäksi pohtimaan monien muiden alojen sanaston suomennoksia. Eräiden keskeisten termien suomentamisesta on esitetty perusteluja: esimerkiksi sanalle affirmer ei ole yksiselitteistä vastinetta, vaan sille on valittu suomennos kontekstin mukaan. Beauvoir'n käyttämien termien taustalla on usein saksankielinen termi, ja suomentajat ovat siten joutuneet pohtimaan niitä myös mutkan kautta. Siteeratessaan kirjailijoita Beauvoir on toisinaan ollut varsin suurpiirteinen eikä ole antanut tarkkoja viitteitä, ja tämä on tuonut suomentajille omat ongelmansa. Suomentajilla on ollut käytössään laaja asiantuntijajoukko, joiden kommentteja on otettu mukaan alaviitteisiin.Suomentajien saatesanat, teoksessa Beauvoir osa 1, s. 29–35
Nylén kiittää suomennosta yhtenäiseksi: "Suomentajakolmikko kirjoittaa kuin yksillä näppäimillä. Tyyli tai laatu ei huojahtele" ja toteaa, että kyseessä on "asiaproosaklassikko", ei niinkään "yhä ajankohtainen" teos. Kansainvälisessä katsannossa tilanne näyttää hyvin toisenlaiselta: Beauvoir'n teosta tutkitaan aktiivisesti niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin, ja uusia käännöksiä on ilmestynyt muun muassa ruotsin, norjan, japanin ja lopulta myös englannin kielellä.
Katso myös Feministinen filosofia Le Monden Vuosisadan 100 kirjaa
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla Toinen sukupuoli 1. osa Tammen sivulla Toinen sukupuoli 2. osa Tammen sivulla Lotta Peltonen: Yhä vain toinen? – Simone de Beauvoir ja Toinen sukupuoli filosofian kentällä. Paatos 2/10. (Arkistossa) Keskustelu kirjasta Helsingin Sanomissa
Luokka:Kirjat feminismistä Luokka:Kirjat mannermaisesta filosofiasta Luokka:Ranskalaiset tietokirjat Luokka:Sosiologia Luokka:Vuoden 1949 kirjat