Itämerennorppa eli pohjanlahdennorppa (Pusa hispida botnica, aiemmin Phoca hispida botnica) on Itämerellä elävä norpan alalaji.
Levinneisyys Itämerennorppia elää Pohjanlahdella, Saaristomerellä, Riianlahdella ja Suomenlahdella. Esiintymisen painopiste on Pohjanlahdella, jossa eli vuoden 2015 arvion mukaan 17 600 yksilöä. Riianlahdella laskettiin vuonna 1 400 yksilöä, mutta lukumäärä on ollut vähenemään päin. Itäisellä Suomenlahdella puolestaan elää enää noin sata yksilöä. Vaikka itämerennorppien kokonaismäärä on pienempi kuin 1900-luvun alussa, niiden yksilömäärä on ollut kasvussa 1970-luvun jälkeen. Alalajia pidetään siksi kansainvälisesti elinvoimaisena. Suomessa se luokitellaan silmälläpidettäväksi.
Ulkonäkö ja koko Itämerennorpan ruumiin pituus on 100–160 senttimetriä ja paino 45–90 kilogrammaa. Aikuinen norppa on harmaankirjava, vastasyntynyt kuutti on kermanvalkoinen. Pää on kapeampi kuin saimaannorpalla.
Elinympäristö Norpat viettävät kesää ulkosaariston luodoilla. Talvella ne uivat jääpeitteen alla ja tekevät jäähän hengitysavantoja. Nuoremmat yksilöt pysyttelevät jään reunalla. Norppa on ainoa puhtaasti arktinen hyljelajimme ja se myös poikii keskelle jääkenttiä. Poikaspesä on yleensä yhteenajautuneiden jäiden alla suojassa vihollisilta. Norpan elinympäristölle asettamat vaatimukset estävät sen leviämisen eteläisille ja jäättömille merialueille.
Ilmastonmuutoksen on arveltu muuttavan radikaalisti Itämeren talvisia jääolosuhteita. Heikot jäätalvet vaikeuttavat norppien lisääntymistä, ja tulevaisuudessa kuuttien kannalta riittävästi jäätä löytyy ehkä vain Pohjanlahdelta. (Archive.org) Norppien kannan kasvua uhkaa myös ympäristömyrkyistä johtuva hedelmättömyys, jonka takia viidesosa aikuisista naaraista on pysyvästi lisääntymiskyvyttömiä.
Muualla Itämerellä itämerennorppa on rauhoitettu, mutta Suomessa sitä on saanut metsästää vuodesta 2010 alkaen. Metsästys on sallittua Pohjanlahdella kalaverkkojen läheisyydessä.
Ravinto Norpat syövät kalaa ja pohjaeläimiä, kuten äyriäisiä ja muita selkärangattomia.
Lisääntyminen Norppanaaraat saavuttavat sukukypsyyden 5–8 vuoden iässä, urokset kuusivuotiaina. Kantoaika on 10,5–11 kuukautta. Poikaset syntyvät kevättalvella jäälle emon kaivamaan lumiluolaan. Kuutit ovat syntyessään noin puolimetrisiä ja painavat 4–5 kiloa. Niillä on paksu valkoinen turkki, joka vaihtuu harmaaksi noin kolmen viikon kuluttua syntymästä.
Missään maailmassa ei ole pysyvää norppakantaa ilman jäätä lisääntymisaikaan. Jos norppa joutuu pesimään rantalouhikkoon, kuutti on helppo saalis ketulle ja merikotkille. Euroopan unionin luontodirektiivi vaatii, että itämerennorpan levinneisyysalue ei saa pienentyä.Susan Heikkinen, Tehtävä luodolla, Suomen Kuvalehti no 20, 19.5.2017 s. 53
Lähteet
Aiheesta muualla
Itämerennorppa, WWF Itämerennorppa Saaristomerellä uhanalainen, WWF
Luokka:Hylkeet