Irakin–Iranin sota käytiin 22. syyskuuta 1980 – 20. elokuuta 1988. Irakin johtaja Saddam Hussein aloitti sodan Irania vastaan, koska hän halusi vallata vallankumouksen heikentämältä Iranilta Khūzestānin öljykenttiä ja Shatt al-Arabin vesiväylän.
Kun Irak hyökkäsi vuonna 1980, se menestyi hyvin, mutta kahden vuoden kuluessa Iran pääsi niskan päälle. Sota pitkittyi vuosia kestäneeksi asemasodaksi, joka rasitti molempien maiden taloutta. Iranin johtaja ajatollah Khomeini halusi kostaa sodan aloittamisen. Iranille oli tyypillistä jalkaväkeä käyttävä sodankäyntitapa, kun taas Irakilla puolestaan oli enemmän käytössään raskasta kalustoa. Voimasuhteet olivat suunnilleen tasapuoliset sotakoneistojen erilaisuudesta huolimatta. Iranille sota oli uskonnollinen marttyyrien sota.
Sodassa käytiin ensimmäisen maailmansodan tapaan suuria maataisteluita jalkaväkijoukkojen välillä. Irak käytti ajoittain kemiallisia aseita ja Iran lapsisotilaitaVihervuori & Schreiberhuber 1989, s. 178Johnson 2011, s. 73 ihmisaaltohyökkäyksissään. Varsinkin heikommin aseistautuneen Iranin miestappiot olivat valtavat. Koska Irak oli pitkään alakynnessä taistelurintamalla, se koetti etsiä vastustajastaan heikkoa kohtaa. Niinpä se alkoi hyökätä vastustajansa kaupunkien ja tankkereiden kimppuun. Iran kosti tämän, ja pian oli käynnissä kaupunkien sota ja tankkerisota. Molemmat osapuolet upottivat toistensa alueelle purjehtivia ulkomaisia tankkereita. Tämän vuoksi Yhdysvallat alkoi suojella Kuwaitiin matkanneita tankkereita, mikä johti joihinkin yhteenottoihin Yhdysvaltain ja Iranin välillä. Sota loppui, kun Irak alkoi taas menestyä ja Iran oli heikentynyt. Irak ajautui sodan takia valtaviin velkoihin.
Sodan nimet
thumb|right|Yksi azerien muistopaikka sodan uhreille. Iranin vähemmistöt olivat mukana sodassa.
Iranissa sotaa kutsutaan nimellä ’pakotettu sota’ () tai ’pyhä puolustus’ (),[www.saylor.org/site/wp-content/.../HIST351-11.1.4-Iran-Iraq-War.pdf] Irakissa nimellä ’Saddamin Qadisiyya’ (), joka viittaa historialliseen Qadisiyyan taisteluun.
Sodan taustaa
Irak oli pitkään havitellut itselleen persialaisen Iranin arabien asuttamaa Khūzestānin provinssia. Khūzestānin olivat ottomaanit sen mielestä anastaneet Iranille. Niinpä 1960-luvulla Irak alkoi tukea Khūzestānissa itsenäisyysliikettä. Iran lietsoi Pohjois-Irakin kurdien kapinaliikkeitä antaen niille aseita vuonna 1974Weapons of Mass Destruction The Iran – Iraq War, jolloin oli suuri kurdikapina.
Irakilla ja Iranilla oli myös kiistaa Shatt al-Arabin vesiväylän käytöstäIran-Iraq War The Iran-Iraq War (1979-1988) Jewish virtual library. Ensimmäinen tätä koskeva sopimus oli tehty jo 1800-luvun puolivälissä, mutta sitä oli muutettu Irakille epäedulliseen suuntaan 1900-luvun alussaSuomen Kuvalehti 87, numero 14, artikkeli "Iranin ja Irakin hullu sota", s 42–43. Vuonna 1971 Iran valtasi erään kiistellyn alueen saaren.
Iranin ja Irakin välit huononivat 1960-luvun lopussa baath-puolueen noustua valtaan Irakissa. 1970-luvulla sekä Irak ja Iran modernisoivat armeijaansa varustelukilvassa. Šaahin Iran osti aseita muun muassa Yhdysvalloista, Irak Neuvostoliitosta.
Sodan syy Irakin–Iranin sodan yksi perimmäinen syy oli se, että maat riitelivät pitkään Shatt al-Arabin vesiväylän omistuksesta. Maat jakoivat sen kahtia vuoden 1975 sopimuksella. Iranissa tapahtui vuonna 1979 Iranin vallankumous, joka muutti maan šiialaisten uskonoppineiden johtamaksi islamilaiseksi tasavallaksi. Iranin johtaja ajatollah Khomeini halusi, että hänen mielestään sorretut šiialaiset nousisivat kapinaan arabimaissa. Khomeinin mielestä baath-puolueen johtama maallisesti hallittu Irak oli paha ja epäpyhä. Iran tukikin irakilaisten šiialaisten vastarintaliikettä, joka alkoi tehdä attentaatteja Irakin johtoa vastaan. Samoihin aikoihin Saddam Hussein kaappasi vallan Irakissa. Saddam pelkäsi šiiakapinaa tukevaa Khomeinia ja halusi syöstä tämän pois vallasta. Saddam halusi myös kumota heti tilaisuuden tullen Shatt al-Arabin vesiväylää koskevan sopimuksen, jota hän piti Irakia nöyryyttävänä, ja nousta lopulta koko arabimaailman johtoon. Saddamin ajatus siitä, että Iran oli vallankumouksen heikentämä, näytti todelta kevään 1980 pienissä rajataisteluissa. Hän halusi antaa Iranille opetuksen valtaamalla koko Shatt al Arabin ja Khūzestānin öljykenttiä. Saddam uskoi Khūzestānin arabien nousevan kapinaan Irania vastaan.Panella 2009, s 309 Saddam ei kuitenkaan halunnut antaa armeijansa hyökätä Teheraniin asti, mutta uskoi sodan kaatavan Iranin hallituksen. Saddamin mielestä Iraniin kannatti hyökätä, kun maa oli islamilaisen vallankumouksen heikentämä; hän uskoi myös vallankumouksen tuhoutuvan ennen pitkää sisältäpäin. Lisäksi hän pyrki laajentamaan sotaa usuttamalla Iranin kansallisia vähemmistöjä nousemaan kapinaan Khomeinin hallintoa vastaan.
Irakin hyökkäys Iraniin pienoiskuva|Irakin–Iranin sota - 22. syyskuuta 1980 –Teheran. Irak epäonnistui yrityksessään lamauttaa Iranin ilmavoimat.Otavan suuri maailmanhistoria 19, Erling Bjöl, Otava 1987, , s. 187 Irak aloitti maahyökkäyksensä 22. syyskuuta 1980 etelässä. Irakilaiset etenivät nopeasti muutamana ensimmäisenä sotapäivänä kaikilla rintamilla. Iranin vallankumouskaartien vastarinta oli hajanaista ja heikkoa. Irakilaiset saapuivat lähelle Dezfulia, Ahvazia ja onnistuvat saartamaan Abadanin, mutta eivät tunkeutumaan itse kaupunkiin. Näin Irakin suunnitelma oli osin epäonnistunut. Irakilaiset joukot rikkoivat valtaamillaan alueilla ihmisoikeuksia. Iran sai kuitenkin armeijansa koottua ja iranilaisten vastarinta sitkistyi. Irakilaiset juuttuivat ankariin katutaisteluihin eivätkä onnistuneet valtaamaan tavoittelemiaan Iranin kaupunkeja Khuzestanissa. Khorramšahrin satamakaupungista taisteltiin katu kadulta valtavin tuhansien miesten tappioin, ja Irak onnistui valtaamaan sen. Irakilaiset eivät myöskään onnistuneet saamaan Khuzestanin arabeja kapinaan Iranin hallintoa vastaan.Islamin musta kirja, Carlo Panella, WSOY 2009, 978-951-0-33865-0, s. 316
Iranin vastahyökkäys
Toukokuussa 1981 iranilaiset valtasivat takaisin AbadaninKeegan 1984, s 62 ja ylittivät lokakuussa Karun-joen. Iran alkoi olla voitolla marraskuussa 1981, kun iranilaiset alkoivat järjestää suuria ihmisaaltohyökkäyksiä. Iranilaiset nuoret esimerkiksi alkoivat kävellä miinakentille ja konetuliaseiden ammuttaviksi. Iranilaiset etenivät vuoden 1981 lopussa ja keväällä 1982,Keegan 1984, s 62–63 samaan aikaan, kun tuhansia irakilaisia jäi sotavangeiksi. Tuolloin Irakin öljynvienti oli luhistumassa ja talous vaikeuksissa.Keegan 1984, s 63
Iranilaiset saivat haltuunsa suurin tappioin Khorramshahrin satamakaupungin toukokuussa vuonna 1982Iran ja Irak sodassa Lähi – Idän kriisit, Avoin oppimiskeskus Jorma Sarsama. Keväällä ja kesällä 1982, iranilaiset ajoivat irakilaiset melkein kokonaan pois maaperältään. Vuonna 1982 Khomeini päätti hyökätä kostoksi Irakin maaperälle, vaikka monet maltillisemmat hallituksen jäsenet vastustivatkin sotaa.
Iranin ihmisaaltohyökkäykset ja tasapeli
thumb|right|Iranilaiset ampuvat vihollista 152 mm haupitsilla.
Iranilaiset aikoivat hyökätä syvälle Irakiin eristämään pääasiassa maan toiseksi suurin kaupunki Basra muusta Irakista ja Bagdad merestä. Niinpä Iran aloitti valtavan ihmisaaltohyökkäyksen sarjan 13. heinäkuuta 1982, jolloin alkoi operaatio Ramadan, johon osallistui 50 000 vakinaisen armeijan joukoista ja noin 50 000 vallankumouskaartilaista. Tällöin vallankumouskaartin ja Iranin armeijan hyökkäys mursi Irakin puolustuslinjan, mutta melko lähelle Basraa edenneet iranilaiset olivat irakilaisten pihdeissä. Irak aloitti vastahyökkäyksen suurin tappioin. Samalla Irakin vahvasti mekanisoitu armeija kuitenkin tuotti iranilaisille valtavat määrät kuolleita ja haavoittuneita. Iranilaisten oli pakko vetäytyä ääriasemistaan takaisin. Iranilaiset eivät onnistuneet hyökkäyksessään muun muassa puutteellisen aseistuksen, joukkojen koulutuksen, taktiikan ja ilmatuen takiaIRAQ vii. IRAN-IRAQ WAR Saskia M. Gieling, Encyclopædia Iranica, November 28, 2006. Irakilla oli taistelukentällä muun muassa konekiväärein ja ohjuksin aseistettuja helikoptereita, jotka olivat tehokkaita Iranin jalkaväkeä ja panssareita vastaan.
Iranin menestys ajoi Irakin puolustuskannalle, ja armeijan taistelumoraali oli huono. Irak oli vuonna 1982 romahduksen partaalla. Länsi alkoi tukea Irakia, koska pelkäsi Iranin vaikutusvallan kasvua. Niinpä Irakin asema koheni jonkin verran, ja vuonna 1984 mennessä sota oli vakiintunut tasapeliinKaagen 1984, s 64, jossa Iran näytti olevan kuitenkin niskan päällä. Saddam järjesti kovalla kädellä muun muassa upseerien teloituksin armeijan uudelleen. Iran ja Irak ajautuivat asemasotaan, jossa yrittivät näännyttää toisensa. Iran ei saanut Irakin šiioja puolelleenSuomen kuvalehti 1982, numero 33, s 43, koska Saddam paransi heidän asemaansa Irakissa, ja Irakin shiiat olivat arabeja, eivät iranilaisia. Irakin puolella taisteli myös muun muassa jordanialaisia ja egyptiläisiä sotilaita.
Iran halusi pitkään kaataa Saddamin ja vallata shiiojen alueella olevia pyhiä kaupunkejaOdyssey Illustrated Guide to Iran, Helen Loveday, Odyssey 1994, s 48 Vihervyori s. 174. Niinpä Iran jatkoi ihmisaaltohyökkäyksiä muun muassa Aamunkoitto- ja Kerbala-nimisinä yleensä talvellaVihervuori s. 173. Iranin tekemissä ihmisaaltohyökkäyksissä oli mukana kymmeniätuhansia, monesti satojatuhansia usein kouluttamattomia vallankumouskaartilaisia ja kansanarmeijan sotilaita. Ihmisaaltoon osallistuvalla saattoi olla aseenaan vain nuija, Koraani tai kiviä. Iranilaiset saattoivat vallata ilman tuliaseita ryhminä irakilaisen panssarin nyrkein ja puukoin. Iranin armeija oli pääosin melko vanhanaikainen, vaikka sillä oli jonkin verran lentokoneita ja panssareita. Iranilla oli pulaa nimenomaan tykistöstä, jota tarvittiin hyökkäyksissä panssareiden ja jalkaväen tukemiseen.
Iranin hyökkäykset kilpistyivät yleensä Irakin tykistön, kranaatinheitinten, panssareiden ja helikoptereiden tulitukseen. Irak alkoi enenevissä määrin käyttää kemiallisia aseita ihmisaaltoja vastaan. Alussa Irak käytti kyynelkaasua, myöhemmin tappavia kaasuja.
Iran menestyi kuitenkin joissain hyökkäyksissään ja valtasi onnistuneesti Faon niemimaan vuoden 1986 alussa ja onnistui torjumaan Irakin vastahyökkäyksetJohnson 2011, s 113-115 vuoteen 1988 asti.
Irak rakensi sodan aikana vahvoja linnoitteita pitkin koko rintamaa, muun muassa Basran ympärille 30 kilometriä pitkän ja 1 800 metriä leveän vesialtaan. Tämän ympärillä oli bunkkereita, miinakenttiä, piikkilankaa sekä tankkien ja tykistön tuliasemia. Suurhyökkäysten lisäksi molemmat tekivät pienempiä häirintähyökkäyksiä vastustajan asemiin.
Iran ei onnistunut tekemään merkittäviä aluevaltauksia suurhyökkäyksissään. Nämä suurhyökkäykset rasittivat silti maan taloutta ja pitivät Irakissa yllä pelkoa puolustuksen luhistumisesta. Shiiapapiston hallitsemassa Iranissa annettiin ymmärtää että sota oli pyhä ”marttyyrien sota”Vihervuori 1989. Molemmat sodan osapuolet julistivat pitkään nopeaa voittoa. Yleensä molempien maiden uutistoimistot ilmoittivat vihollisten tappiot, mutteivät omiaVihervuori 1989 s 171.
Irakin ja Iranin tukijat Molemmilla sodan osapuolilla oli ulkomaisia tukijoita, jotka myivät sotilaille aseita. Kummassakaan maassa ei ollut merkittävää raskasta teollisuutta, joka olisi kyennyt tuottamaan esimerkiksi panssarivaunuja tai lentokoneita. Irak osti aseita sodan aikana muun muassa Neuvostoliitosta ja Ranskasta. Yhdysvallat alkoi sodan aikana tukea Irakia sen takia, että pelkäsi Iranin vaikutuksen leviämistä. Niin pelkäsivät Persianlahden öljynviejätkin, jotka vuodesta 1981 tukivat Irakia rahallisesti. Iran osti aseita lähinnä Kiinasta. Se kuitenkin osti yhteen aikaan aseita myös Yhdysvalloista, joka tuki enemmän Irania. Tämä aiheutti Iran-Contra-skandaalin. Yhdistynyt kuningaskunta tuki Irakia.