Hermann Kretzschmar (19. tammikuuta 1848, Oldernhau, Saksi – 10. toukokuuta 1924, Berliini, Saksa) oli saksalainen musiikintutkija, kapellimestari ja pedagogi. Aluksi hänen opettajanaan toimi oma isä, kuoronjohtaja ja urkuri Karl Dankegott Kretzschmar. Hermann Kretzschmar pääsi 14-vuotiaana opiskelemaan musiikkia Dresdenin Kreuzschuleen vuoteen 1867 asti. Vuonna 1868 hän alkoi opiskella musiikkitiedettä Leipzigin yliopistossa opettajinaan Oscar Paul, F. Ritschl ja Woldemar Voigt. Hän väitteli tohtoriksi 1871 latinankielisellä tutkimuksellaan keskiaikaisesta nuottikirjoituksesta. Lisäksi hän opiskeli Leipzigin konservatoriossa 1869–1870 opettajinaan Oscar Paul, Ernst Friedrich Richter ja Carl Reinecke.The New Grove dictionary of music and musicians. Grove 2001.
Vuonna 1871 Kretzschmar alkoi opettaa Leipzigin konservatoriossa toimien samalla kapellimestarina kaupungin musiikkiseuroissa, joita olivat muun muassa Euterpe ja Singakademie. Samalla vuosikymmenellä hän myös sävelsi laulumusiikkia. Kretzschmar kuitenkin ylirasittui suuresta työmäärästä niin paljon, että joutui luopumaan opettajan toimestaan 1876. Vähän aikaa hän johti Metzin kaupunginteatterissa ennen kuin siirtyi Rostockin yliopiston musiikinjohtajaksi 1877. Vuodesta 1880 lähtien hän oli myös Rostockin kaupungin musiikinjohtaja. Kretzschmar palasi 1887 Leipzigiin yliopiston musiikinjohtajaksi johtaen samalla ylioppilaiden Paulus-kuoroa. Leipzigissa hän toimi myös yliopiston musiikinhistorian dosenttina ja ylimääräisenä professorina vuodesta 1895. Vuonna 1904 Kretzschmar aloitti Berliinin yliopiston musiikkitieteen professorina ja 1909–1920 hän oli Berliinin musiikkikorkeakoulun johtaja.Otavan iso musiikkitietosanakirja. Otava 1976–1979. .
Kretzschmar oli aikanaan yksi merkittävimmistä Saksan musiikinhistorioitsijoista, joka teki myös uraauurtavaa työtä vanhan musiikin ja sen esitystavan parissa. Hänen näkökulmansa musiikinhistoriaan edusti laajaa kulttuuri- ja sosiaalihistoriallista katsantoa. Hän oli myös musiikillinen kansansivistäjä Führer durch den Konzertsaal -kirjasarjallaan. Hän oli musiikin hermeneutiikan perustajia.
Oppilaita Rudolf Breithaupt
Kirjallinen tuotanto Führer durch den Konzertsaal: I Sinfonie und Suite, 1887 II Vokalmusik, 1. Kirchliche Werke, 1888 II Vikalmusik, 2. Oratorien und weltliche Chorwerke, 1890 H. Mersmann kirjoitti sarjaan osan III Die Kammermusik, 1930–1933 Die Venetianische Oper und die Werke Cavallis und Cestis, Vierteljahrsschrift für Musikwissenschaft 1892 Monteverdis Incoronatione di Poppea, Vierteljahrsschrift für Musikwissenschaft 1894 Bemerkungen über den Vortrag alter Musik, Peters Jahrbuch 1900 Anregungen zur Förderung einer musikalischen Hermeneutik, Peters Jahrbuch 1902 Musikalische Zeitfragen, 1903 Neue Anregungen... Satzästhetik, Peters Jahrbuch 1905 Kleine Handbücher der Musikgeschichte nach Gattungen, vuodesta 1905 Geschichte des neuen deutschen Liedes I, 1911 Geschichte der Oper, 1919 Einführung in die Musikgeschichte, 1920 Bach-Kolleg. Vorlesungen über J. S. Bach, 1922 A. Heuss (toimittanut): Gesammelte Aufsätze über Musik, aus den Grenzboten, 1910, kirjoituskokoelma F.W. Grunow (toimittanut): Gesammelte Aufsätze über Musik II, aus den Jahrbüchern der Musikbibliothek Peters, 1911, kirjoituskokoelma.
Lähteet
Luokka:Saksalaiset musiikkitieteilijät Luokka:Saksalaiset kapellimestarit Luokka:Vuonna 1848 syntyneet Luokka:Vuonna 1924 kuolleet