Tiibetinkaija (Psittacula derbiana) on aasialainen kaija, jonka esiintymisalue käsittää Lounais-Kiinan, Kaakkois-Tiibetin ja Koillis-Assamin. Sen holotyypin kuvaili Louis Fraser häkkilinnusta 1852.IBC Fraser nimesi lajin Edward Stanleyn kunniaksi. Lajilla ei ole alalajeja.
Ulkonäkö Tiibetinkaija on yksi isoimmista Psittacula-kaijalajeista, ollen noin 50 senttimetriä pitkä nokasta pitkän pyrstön kärkeen. Se painaa noin 320 grammaa.
Tiibetinkaija on selkäpuolelta vihreä ja etupuolelta harmaanvioletti papukaijalintu. Siivellä on vaaleanvihrertävä laikku. Otsalla on musta, kapea rantu silmästä silmään. Alaleualla on suuri musta laikku. Pää on violetin harmaa, samoin rinta ja vatsa. Sillä on harmaat jalat ja harmaat silmät.
Sukupuolet erottaa aikuisena helposti: koiraalla on kirkasvärinen, oranssinpunainen nokka, naaraan nokka on musta. Lisäksi naaraalla on päätä reunustava harmaanvioletti kaari.
Poikasella on sukupuoleen katsomatta oranssin ruskehtava nokka, ne ovat väriltään vihertävämpiä ja niillä on tummat silmät.
Lemmikkinä vasen|pienoiskuva|Nuori tiibetinkaija Tiibetinkaijaa tavataan lemmikkinä myös Suomessa.
Lajin hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa.
Laji kuuluu CITES II/B -liitteeseen, jolloin sillä tulee vankeudessa olla yksilöön yhdistettävissä oleva alkuperätodistus. Ilman alkuperätodistusta tai siihen verrattavia papereita linnun myyminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. kotieläinpihalla on kiellettyä.
Lähteet
Luokka:Kaijat (suku)