Persikka-aratti (Eupsittula aurea) on eteläamerikkalainen papukaija, jonka laaja elinympäristö ulottuu Etelä-Surinamesta Brasilian keskiosien kautta Kaakkois-Peruun, Itä-Boliviaan, Paraguayhin ja Pohjois-Argentiinaan. Johann Friedrich Gmelin kuvaili lajin holotyypin Bahiasta Brasiliasta 1788.IBC Laji kuului aiemmin Aratinga-sukuun. Sitä on joskus kutsuttu nimellä kultaotsa-aratinga. Siitä tunnetaan kaksi alalajia: E.a. aurea ja E.a. major.
Ulkonäkö Persikka-aratti on noin 26 senttimetriä pitkä nokasta pitkän pyrstön kärkeen ja painaa noin 80–105 grammaa.
Se on suurimmaksi osaksi vihreä papukaijalintu. Vatsapuolelta se on ruskehtavampi, ja päälaella on sinistä sävytystä. Nimensä se on saanut persikanvärisestä otsalaikusta. Siipisulat ovat siniset. Nokka on kokonaan tummanharmaa tai musta, jalat harmaat.
Melko samannäköisestä termiittiaratista persikka-aratin erottaa helpoiten nokan värin perusteella: persikka-aratin nokka on kokonaan tumma, termiittiaratilla on vaalea ylänokka.
Lemmikkinä Persikka-aratti on Suomessa harvinainen lemmikkilintu.
Lajin hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa. Aratinga-arattia hankkiessa tulee varautua lintujen ääneen: se on kova ja linnut ovat äänessä paljon.
Laji kuuluu CITES II/B -liitteeseen, jolloin sillä tulee vankeudessa olla yksilöön yhdistettävissä oleva alkuperätodistus. Ilman alkuperätodistusta tai siihen verrattavia papereita linnun myyminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. kotieläinpihalla on kiellettyä.
Lähteet
Luokka:Persikka-aratit