Voodoo

pienois|Haitilaista voodoo-esineistöä. Voodoo, myös vodun, vodou tai vodoun, on Länsi-Afrikasta peräisin oleva ja sieltä Amerikkaan levinnyt uskonto. Afrikkalais-karibialainen voodoo on animistinen, monijumalainen uskonto, jossa esi-isien palvonta ja taikaesineille eli fetisseille uhraaminen ovat tärkeässä osassa.

Voodota harjoitetaan edelleenkin yleisesti etenkin Beninissä. Voodoo levisi orjakaupan myötä Amerikkaan, missä se on suosittua etenkin Haitissa. Amerikkalaisen voodoon ajatusmaailma on säilynyt afrikkalaisena, mutta se on saanut vaikutteita myös orjuudesta ja katolisuudesta. Koko maailmassa voodoon sukuisilla uskonnoilla on nykyisin arviolta yli 70 miljoonaa harjoittajaa.

Etymologia

Afrokaribialaisia uskontoja käsittelevän kirjan mukaan uskonnon nimi kirjoitettiin muodossa voodoo noin vuoteen 2010 saakka. Kirjoitusmuoto vodou on kuitenkin äänteellisesti oikeampi muoto sanan alkuperän kannalta. Afrikkalaisissa fon-kielissä vodu tarkoittaa monia asioita, kuten jumaluuksia, henkien palvomista, pyhiä esineitä sekä kauheaa, näkymätöntä ja käsittämätöntä voimaa. Sillä viitataan myös tietynlaiseen tanssiin, joka tuo yhteisön lähemmäksi henkiä.

Ranskalaisen tutkijan Bruno Gillin mukaan sanan vodun alkuosa vo viittaa reikään tai aukkoon ja dun merkitsee viestintuojaa tai merkkiä, jolloin nimi tarkoittaisi etymologisesti aukon, piilotetun ja läpinäkyvän viestin tuojaa. Tutkija Suzanne Preston Blierin Beninissä tekemien haastattelujen mukaan vo tarkoitti lepäämistä ja rentoutumista ja loppuosa dun veden nostamista. Silloin termi viittaisi ihmisen tarpeeseen olla tyyni ja rauhallinen.

Luokittelu

Voodoo-sukuisissa uskonnoissa on kaksi päähaaraa: Beninin ja Togon fonien, ewejen ja näiden lähikansojen voodoo (Afrikassa yleensä nimellä vodou), sekä Nigerian, Beninin ja Togon jorubien jorubauskonto. Kaikki voodoo-sukuiset uskonnot edustavat paljolti samaa perinnettä monine yhteisine jumaline ja muine piirteineen. Haitissa harjoitettava voodoo perustuu Afrikan voodoohon. Kuubassa harjoitettavan santerian ja Brasilian candomblén juuret ovat jorubauskonnossa. Brasiliassa harjoitetaan lisäksi umbandaa sekä Trinidadissa ja Tobagossa Shango-uskontoa.Tarvainen 2007, s. 10.

Levinneisyys

pienois|Beniniläinen voodoon harjoittaja. Pöydällä on voodolle tyypillisiä fetissejä. Voodoo-sukuiset uskonnot syntyivät Länsi-Afrikassa nykyisten Beninin, Nigerian ja Togon alueella luultavasti jo ainakin 3000−4000 vuotta sitten. Vanhin tunnettu kirjallinen merkintä voodoosta on 1500-luvulta Togon ja Beninin rajajoen tienoilta. 1600- ja 1700-luvulla voodoo levisi Etelä-Amerikkaan ja Karibialle, missä etenkin Haitin voodoo muistuttaa Beninin alueen uskontoperinnettä. Siirtolaisten mukana voodoo ja sen sukuiset uskonnot ovat levinneet myös Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan, missä ne ovat saaneet vaikutteita paikallisista kulttuureista ja uskonnoista. Yhdysvalloissa voodoon leviämistä rajoitti se, ettei siellä ollut katolisten pyhimysten perinnettä tai trooppisia yrttejä kuten Karibialla. New Orleansin kaupungissa voodoosta tuli kuitenkin suosittua: sinne alkoi kerääntyä vapaata afrikkalaisperäistä väestöä jo 1700-luvulla, ja Haitin vallankumousta paenneet orjat toivat 1800-luvulla kaupunkiin lisää voodoo-vaikutteita. New Orleansin tunnetuin voodoo-papitar oli 1800-luvulla elänyt Marie Laveau, jonka ansiosta voodoo levisi kaupungin valkoisenkin väestön keskuuteen.Tarvainen 2007, s. 125–129.

Koko maailmassa on yli 70 miljoonaa voodoon seuraajaa. Afrikassa voodoota harjoitetaan Norsunluurannikosta Kameruniin, ja Beninissä ja Togossa väestöstä yli puolen arvioidaan harjoittavan sitä pääuskontonaan. Nykyisin voodoolla on Beninissä virallisen uskonnon asema. Myös paikalliset kristityt ja muslimit turvaavat ajoittain voodoojumaliin. Haitilaisista huomattava osa harjoittaa voodoota. Vuodesta 2003 voodoo on ollut Haitissa virallisesti tunnustettu kirkkokunta, jonka papeilla on oikeus antaa kaste, vihkiä laillisesti sitovaan avioliittoon ja siunata vainaja hautaan.Thyfors, Markel. Suomen antropologi 2/2008.

Piirteet

Luonne

Voodoo ei ole tarkasti organisoitu eikä hierarkkinen järjestelmä. Voodoo on ihmisten tapa olla yhteydessä henkien maailmaan ja käsitellä niin mennyttä, tulevaisuutta kuin nykyisyyttäkin. Voodoo on käytännön uskonto, jossa omakohtainen kokeminen on oleellista. Voodoota harjoitetaan kokonaisvaltaisesti ja se on osa arkea: esimerkiksi beniniläisillä on kotonaan ja mukanaan pieniä voodoo-nukkeja.

Jumalat

pienois|Tämä 1880-luvulla julkaistu samoalaisen käärmeenlumoojan juliste antoi kasvot myös voodoon harjoittajien palvomalle afrikkalaiselle Mami Wata -jumalattarelle. Voodoo perustuu ajatukseen, että jumalat ja henget johtavat maailmaa ja päättävät niin yksityisten ihmisten kuin yhteisöjenkin kohtalosta. Henkien käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa uhrein, lahjoin ja lupauksin, ja niitä voidaan karkottaakin erityisissä juhlamenoissa. Yhteyden jumaliin voivat saada vain erityisesti koulutetut papit. Jumalat vierailevat ihmisten luona meedioiden kautta, kun nämä menevät transsiin. Kullakin jumalalla on omanlaisensa tapa liikkua ja pukeutua, joita meedio ilmentää. Vierailunsa aikana jumalat neuvovat tai toruvat ihmisiä ja ennustavat tulevaisuutta, joskus jopa tappelevat keskenään.Tarvainen 2002, s. 49–51.

Monien voodoon jumalien uskotaan olevan alkujaan esi-isien henkiä. Rajan takana he voivat keskustella jumalten kanssa ja vedota näihin elävien sukulaistensa puolesta, joskus jopa kohota jumalten joukkoon. Tämän vuoksi edesmenneitä muistetaan lahjoin ja uhrein. Kaikki jumalat edustavat samaa elämänvoimaa, jota kutsutaan nimellä ashé. Animismin tapaan voodoo-sukuisissa uskonnoissa jokainen kivi ja puu on elävä, luonto on täynnä henkiä, ja jumalien asuinsijoja ovat pyhät paikat kuten korkeat vuoret.

Voodoon sadoilla jumalilla on inhimillisiä piirteitä. Ne ovat olemassa ihmisiä varten, ja ne ovat kuolevaisia, jotka voivat menettää voimansa ja lakata olemasta, jos niistä ei pidetä huolta. Vaikka henkien kanssa on pysyttävä hyvissä väleissä, hautausmenoissa tehdään selvä ero elävien ja kuolleiden välillä. Henget pyritään pitämään turvallisen kaukana, ja lapsia suojellaan edesmenneiltä vanhemmiltaan amulettien avulla.Tarvainen 2002, s. 67–68.

Länsi-Afrikan voodoon ylijumala tunnetaan monilla nimillä, kuten Oloddumare tai Mawu. Alijumalat eli vodut ovat ihmisille läheisempiä ja auttavat heitä jokapäiväisessä elämässä: heistä tärkeimpiä on Legba, jonka vastuulla on tämän- ja tuonpuoleisen maailman viestiliikenne sekä yhteydet voodoopappien ja jumalien välillä. Jumalien lisäksi voodoon henkimaailmaan kuuluu satamäärin loa-henkiä, joiden voima ja merkitys vaihtelevat alueittain.

Joitain tärkeimpiä jumalia yleisimpine nimineen:Tarvainen 2002, s. 46–49.

Oloddumare tai Olorun, Olofi, Mawu, Dada Segbo tai Segbo Lisa; maailman luoja, joka teki myös alemmat jumalat.Tarvainen 2007, s. 29–31. Obatala, ihmisen pään luoja, ajatusten ja unien valtias. Legba eli Eleggua, Eshu tai Elegbara, ovien ja tienristeysten valvoja, jumalten sanansaattaja, keskeisen tärkeä jumala uhraamisen kannalta. Afrikassa Legban patsaita tai kumpuja on pihoilla ja kylien edustoilla, Kuubassa (missä hänen nimensä on Eleggua) sisällä ulko-oven pielessä. Eshu on odottamaton muodonmuutosten mestari ja esiintyy eri muodoissa; eri maissa myös erilaisena. Beninissä Legba yhdistetään aurinkoon, jonka voimaa kuvaamassa hänen fetisseillään on usein suuri fallos. Haitissa hän on Papa Legba, vanha keppiä käyttävä mies mutta silti energinen ja brutaali.Tarvainen 2007, s. 229–236. Da, käärmejumala jolla on monia piirteitä ja tehtäviä: pitkulainen ja ympyrälle kiertynyt kuin sateenkaari ja aurinko, yhtä aikaa mies ja nainen, maailman luomisen avustaja, rikkauksia tuova maailman ylläpitäjä, kauan sitten kuolleiden esivanhempien edustaja ja sukupolvien välinen linkki, välittäjä elementtien kuten taivaan ja veden välillä.Tarvainen 2007, s. 73–75. Haitissa nimellä Danbala, vanhin ja Jumalan lähin loa, joka edustaa Afrikkaan jääneiden tai tuntemattomien esivanhempien henkiä.Tarvainen 2007, s. 76. Orula eli Fa tai Ifa, kohtalon ennalta määrätty ja ennakoitava puoli. Yemaya, merten ja vesien mahtava valtiatar, elämän alkuäiti. Olokun eli Hu tai Mami Wata, valtamerten herra, joskus nainen. Ochun, naisellisuuden ja aistillisuuden jumalatar. Shango eli Chango tai Heviosso, ukkosen herra. Babalu Aye eli Sakpata tai Soponna, joidenkin tautien jumala. Orishaoko tai Zaka, maanviljelyksen jumala. Oggun eli Ogun, Gu tai Egu, raudan jumala. Ochosi, metsästäjä. Osain, luonnon ja kasvien jumala. Oya, myrskyjen emäntä. Aggayu Sola, tulivuorten ja erämaan jumala. Ibeyit eli Hoho tai Marassat, lapsien ja kirurgien suojelija.

Jotkut jumalista ovat todellisia historiallisia henkilöitä, kuten ukkosenjumala Shango, Oyon kuningaskunnan neljäs kuningas. Haitilla jumalaksi nostettiin orjajohtaja Francois Makandal ja itsenäisen Haitin isä Jean-Jacques Dessalines.Tarvainen 2002, s. 22–24. Voodoo-jumalia syntyy edelleen uusia, ja vanhoja kuolee. Joskus uudet jumalat ilmoittavat olemassaolostaan unessa tai meedion kautta, tai joskus joku vain löytää fetissin näköisen kiven.Tarvainen 2002, s. 24–25.

Kun voodoo siirtyi orjalaivoissa Amerikkaan, moni jumala koki muodonmuutoksen ja sulautui usein samankaltaiseen katoliseen pyhimykseen. Legbasta tuli vanhus, käärmejumala Damballahista tuli Pyhän Patrickin kaltainen, Sakpatasta tuli Pyhän Lasaruksen kaltainen, Changosta tuli Pyhä Barbara mutta joskus myös Johannes Kastaja, Pyhä Pietari tai Pyhä Hieronymus, raudanjumala Oggunista tuli Pyhä Pietari, ja rakkaudenjumalatar Ezili nivoutui Neitsyt Mariaksi. Karkeat afrikkalaiset fetissit korvattiin Karibialla pyhimyksenkuvilla ja nukeilla. Samalla suurin osa jumalista katosi, ja esimerkiksi Kuuban santeriassa palvotaan enää noin kolmeakymmentä.Tarvainen 2002, s. 120–122.

Kasvit ja eläimetkin saattavat kohota jumaliksi. Tärkein on Länsi-Afrikassa palvottava iroko (Chlorophora excelsa), puu jossa asuu jumaluus. Käärmeillä on jumalallista voimaa sateenkaarta muistuttavan muotonsa vuoksi, ja beniniläisen Ouidahin kaupungin python-temppelin portit avataan joka ilta, jotta käärmeet saavat vaellella kaupungin kaduilla vapaasti ruokaa etsimässä. Beninissä palvotaan lisäksi leopardia.Tarvainen 2002, s. 20.

Papit ja meediot

Voodoon tärkeimpiä henkilöitä ovat papit ja meediot, jotka viestivät jumalien kanssa ennustamisen ja transsin kautta ja toimittavat monia muitakin tehtäviä yhteiskunnassa. Heidän initiaationsa alkaa nuorena ja kestää useita vuosia, minä aikana he opiskelevat luostareissa ulkomaailmasta eristyksissä rukouksia, tansseja, uhreja, rituaaleja, yrttejä ja tabuja.Tarvainen 2007, s. 62–71.

Seremoniat

Voodooseremonioissa tärkeä osa on rummutuksella ja tanssilla, joilla saavutetaan transsi ja henkipossessio, jossa jumala asettuu palvojansa ruumiiseen. Jumalille myös uhrataan seremonioissa eläinten verta. Sen jälkeen eläimet syödään ja näin päästään osallisiksi jumalien olemuksesta.Tarvainen 2002, s. 56.

Fetissit

pienois|Beniniläinen voodoo-alttari, jolla on fetissejä. pienois|Voodoo-fetissitori Togossa.