Leif Eric Gustav Åberg (19. toukokuuta 1948 Helsinki – 21. joulukuuta 2020 Sipoo) oli suomalainen organisaatioviestinnän emeritusprofessori Helsingin yliopistossa. Hänen väitöskirjansa Information Seeking Structures in Work Organizations (1986) käsitteli tiedon etsinnän rakenteita. Sittemmin Åberg kehitti useita viestinnän malleja.
Tulosviestinnän mallissa (1985), joka tunnetaan myös nimellä Åbergin pizza, hän tarkasteli organisaatioviestinnän funktioita. Viestinnän ja vision suuntaan johtamisen suhdetta hän kuvasi mallilla nimeltä Åbergin leija (1997). Viestinnän fasettiteoriassa (1989) Åberg mallinsi kognitiivisen ja semioottisen näkökulman kautta ihmisen tietojenkäsittelyä. 1990-luvulla Åberg keskittyi työyhteisöjen profilointimalleihin.
Myöhemmin hän keskittyi julkisuuden kenttien dynamiikkaan (yhdessä Jyrki Iivosen kanssa) ja spontaanin aktiivisuuden dynamiikkaan. Vuonna 2015 hän otti kantaa Suomen hallituskriisiin Rowleyn ja Roevensin muutosmallin mukaan. Vuonna 2012 hän kommentoi julkisuudessa presidenttiedokkaiden taustoja. Hän halusi myös kehittää turvallisuusviestintää yhteistyössä pelastusalan ammattilaisten kanssa vuonna 2010.
Työura Leif Åberg pääsi ylioppilaaksi vuonna 1967. Hänen akateeminen ura alkoi Helsingin kauppakorkeakoulussa, mistä hän valmistui maisteriksi vuonna 1973 ja lisensiaatiksi vuonna 1980. Professori Osmo A. Wiion kokoama ”inforyhmä” antoi suuren kipinän viestintään, joka vei Åbergin Helsingin yliopistoon vuonna 1982, missä hän myös väitteli tohtoriksi vuonna 1986. Hänen nimitettiin vuonna 1995 Helsingin yliopiston valtiotieteellisesn tiedekunnan viestinnän oppiaineen professorina eli organisaatioviestinnän professorina. Hän toimi myös varadekaanina vuodesta 1995 alkaen,. Hän jäi virastaan eläkkeelle vuonna 2014.
Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia valitsi Åbergin vuoden kouluttajaksi vuonna 2009.
Åberg tutki organisaatioviestinnän teorioita ja lisäsi viestinnän suunnitteluun kolmannen taktisen tason strategisen ja operatiivisen tason väliin. Taktisella tasolla hän tarkoitti viestinnän voimavaroja mm. henkilöstö, laitteet ja ohjelmistot. Hän korosti, että on tärkeää luoda toimintaohjeet viestinnän eri osa-alueille ja eritellä myös eri yhteistyökohderyhmät, koostaa sisäinen ja ulkoinen luotaus, kriisiviestintä ohjeisto sekä SWOT-analyysit. Åbergin mukaan taktisen viestinnän tason tarkoituksena on selvittää ja suunnitella voimavarojen sitomista toisiinsa.
Teoksia Åberg kirjoitti useita kirjoja organisaatioviestinnästä. Hän sai valtiotieteellisen tiedekunnan vuoden kouluttajapalkinnon vuonna 2005 ja Palmenian vuoden kouluttajapalkinnon vuonna 2009.
Teoslista:
Merkityksellistävän yhteisöviestinnän malli, Leif Åberg, 2022 Johtamisviestintää! esimiehen ja asiantuntijan viestintäkirja, Leif Åberg, 2006 Viestinnän johtaminen, Leif Åberg Strateginen näkökulma julkishallinnon viestintään ja sen arviointiin, Leif Åberg
Yksityiselämä Åberg oli naimisissa ja hänellä oli kolme lasta.
Lähteet
Aiheesta muualla Åbergin henkilökuntasivusto. Helsingin yliopisto. Leif Åbergin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Vuonna 1948 syntyneet Luokka:Vuonna 2020 kuolleet