pienoiskuva|Suomen Vojakkala on kylä Tornion kaupungissa noin 9. km pohjoiseen kaupungin keskustasta. Ala- ja Ylävojakkala sijaitsevat Tornionjoen itäpuolella ja vastaavat Ruotsin kylät, Nedre ja Övre Vojakkala, joen länsipuolella. Vojakkala on kylä Tornionjoen varrella Tornion kaupungissa Lapin maakunnassa. Aiemmin Vojakkala oli osa Alatornion kuntaa. Kylä sijaitsee Tornion–Kolarin rautatien sekä valtatien 21 varrella, noin yhdeksän kilometriä Tornion keskustasta pohjoiseen. Kylä jakaantuu Ala- ja Ylivojakkalaan, joissa vuonna 2012 asui 761 asukasta - karkeasti 2/3-osaa Alavojakkalassa ja 1/3 Ylivojakkalassa. Vojakkalassa on muun muassa kyläkauppa ja huoltoasema. Vojakkalassa toimi 1960-luvulle asti rautatien seisake, 1970-luvulle asti postikonttori ja vuoteen 2015 asti koulu.
Historia Ruotsin vallan aika Vojakkalan kylä syntyi asutustutkimuksen perusteella keskiajalla 1300-luvulla. Kustaa Vaasan vuoden 1543 maaverokirjojen mukaan kylässä oli 28 tilaa Tornionjoen itä- ja länsirannalla ja rantojen väliin jäävillä Oravaisensaarella, Teppolansaarella, Heikinsaarella ja Revonsaarella.Vahtola 1990, s. 241 Tämä osoitti asutuksen vahvuuden jo siinä vaiheessa.Vuento 1990, s. 10, 8 Vojakkalan alueen asutuksen mahdollisti maankohoaminen, jolloin alueelle muutti aluksi hämäläisiä ja myöhemmin asukkaita Ylä-Satakunnasta ja Karjalasta.
Keskiajan johtava pirkkalaiskylä Vojakkalan kylä oli keskeinen asuinpaikka pirkkalaisille, joille Ruotsin kuningas Maunu Ladonlukko oli antanut privilegion saamelaisten kanssa käytävälle kaupankäynnille. Pirkkalaiset olivat joukko Tornion, Luulajan ja Piitimen pitäjissä asuneita talonpoikia, jotka mainitaan Lappia ja Länsipohjaa koskevissa hallinnollisissa asiakirjoissa 1300-luvun alusta aina 1600-luvun alkuun, ja joilla oli oikeus verottaa saamelaisia ja käydä kauppaa heidän kanssaan.Vuento 1990, s. 10 Vojakkalassa pirkkalaistalonpoikia oli useita sukuja eli Alavojakkalassa Alatalot ja Oravaiset sekä Ylivojakkalassa Pakkaset, Kourit ja Peräntiet. Nimekkäimpänä pirkkalaisvoutina Lapissa toimi Alavojakkalan Oravaisensaaren eteläpäässä asunut Niilo Niilonpoika Oravainen (1550-1596). Hänen nimensä on jäänyt kirjallisuushistoriaan Santeri Ivalon vuonna 1894 julkaiseman romaanin Juho Vesainen -yhteydessä. Pirkkalaiskausi päättyi 1600-luvun alussa. Siihen vaikutti Tornion kaupungin perustaminen 1621, johon osa Vojakkalan pirkkalaistalonpojista muuttui kauppaa käyviksi porvareiksi.
Vojakkala Ruotsinvallan aikana Vojakkalan kylä oli 1500-luvulla Tornionjokilaakson kylien "lippulaiva", kuten Jouko Vahtola jokilaakson kyläesittelyssään kertoo perustellen sitä birkarl-toiminnalla ja lohenkalastuksella normaalin maaviljelyn ja karjanhoidon lisäksi.
Vuoden 1563 veroluettelossa talonpojat kirjattiin jo joko Ala- tai Ylivojakkalan kyliin kuuluviksi. Ruotujakolaitoksesta tuli ruotsinvallan aikaan keskeinen tekijä kylän toiminnassa. Vojakkalasta muodostettiin 21 ruotua, joista 11 Alavojakkalaan ja 10 Ylivojakkalaan. Ruotuihin kuului tilan koosta riippuen 2-5 taloa. Vojakkalan ruodun sotilaat kuuluivat Västerbottenin eli Länsi-Pohjan rykmenttiin lääninsä mukaan.Vuento 1990, s. 30
Ajalle tyypilliset nälkävuodet, rutto ja Pohjan sota olivat 1600- ja 1700-luvun alussa vojakkalalaisille vaikeita aikoja. Pohjan sodan seurauksena Suomessa vallinnut Isoviha aiheutti kärsimyksiä niin Torniossa kuin alisessa Tornionjokilaaksossa. Venäläiset tekivät ryöstöretkiä alueelle vuosina 1715-1717.Teerijoki 1993, s. 20
Tultaessa 1700-luvulle Alavojakkala oli jo tiheään asuttu molemmin puolin jokea - länsipuolella 11 ja itäpuolella jokea 29 tilaa. Vastaavasti ruotutorppia oli joen länsirannalla neljä ja itärannalla 12. Vastaavasti Ylivojakkalassa oli itärannalla 32 taloa ja länsirannalla kuusi verotaloa. Ylivojakkalan ruotutorpat sijoittivat laajenevan kylän myötä sisämaan uusille asuinalueille Kourilehtoon ja Arpelaan. Uutena asukasryhmänä syntyivät mäkitupalaiset Vojakkalaan 1700-luvun lopulla. Alavojakkalassa asutus laajeni olemassa olevien talojen maille ja Ylivojakkalassa yhteismaille, jotka sijaitsivat etäämmällä Tornionjokivarren asutuksesta.Vuento 1990, s. 80 Väkilukutietojakin oli jo saatavissa vuonna 1766. Sen mukaan Alavojakkalassa oli 389 ja Ylivojakkalassa 343 asukasta. Näin molemmin puolin Tornionjokea sijaitsevassa Vojakkalassa asui kaikkiaan 732 asukasta. Vojakkalan väkiluku kasvoi merkittävästi tultaessa 1800-luvun alkuun ennen Haminan rauhaa. Sen mukaan Vojakkaloiden väkiluku oli kohonnut 1 015:een.Teerijoki 1993, s. 52
Vojakkalan asukkaat eivät kokeneet maanviljelyksen katovuosia yhtä ankarina kuin sisämaan asukkaat. Selittäjänä oli kalastus, joka muodosti keskeisen osan talojen ruoanhankintaa. Vojakkalan kohdalla oli aina 1600-luvun alkuun useita nuottakuntia. Kulteen vedon vaikeuduttua tulvien ja verotuksen vuoksi siirryttiin kiinteisiin lohipatoihin. Vuonna 1765 Ruotsin kuningas hyväksyi Tornionjoen kalastuksen keskittämisen kahdeksaan suureen karsinapatoon, jotka ulottuivat melkein joen yli. Alavojakkalassa ja Ylivojakkalassa oli omat karsinapatonsa - Sumisaaren pato AlavojakkalassaVuento 1990, s. 110-117 Niskala 2018, s. 11 ja Törmän pato YlivojakkalassaVuento 1990, s. 119-121 Niskala 2018, s. 16. Kalastuksen kohdalla päädyttiin karsinapatojen osalta 100-vuotiseen talonpoikien vuokraoikeuteen vuodesta 1792 alkaen. Tämä rauhoitti pyyntiriidat.Lundholm 1993, s. 170-172 Sopimus pysyi voimassa myös vuoden 1809 Haminan rauhanteon jälkeen, jolloin joki jakoi kylät kahteen valtioon.
Suomen sota ja kyläyhteisöjen jakautuminen Tornionjoen varrella Ruotsinvallan ajan sodat olivat vieneet Vojakkalasta kuten muistakin alueen kylistä sotilaita aina Keski-Euroopan sotakentille Västerbottenin rykmentin sotilaina. Helmikuussa 1808 käynnistynyt Suomen sota toi sodan ensi kerran lähelle myös Vojakkalaa. Västerbottenin rykmentti, johon Vojakkalan ruotusotilaat kuuluivat, taisteli Johan August Sandelsin joukoissa mm. Koljonvirralla ja Pulkilassa vuoden 1808 aikana. Ruotsin armeija Suomessa joutui perääntymään venäläisten hyökätessä kohti pohjoista. Marraskuussa 1808 solmitun Olkijoen aselevon mukaan ruotsalaisarmeija vetäytyi Kaakamojoen taakse.Luoto, Reima et al.(2008), s. 113
Näin joulukuun alussa 1808 Ruotsin armeijaan kuuluvia ruotsalaisia ja suomalaisia sotilaita alkoi perääntyä Tornion seudulle. Yksi prikaati majoittui Vojakkalaan. Jouluna 1808 Vojakkalassa oli 150 sairasta seitsemässä pirtissä. Terveillä sotilailla oli myös ahdasta, sillä yhteen ainoaan taloon oli majoitettu pataljoona sotilaita. Kulkutaudit levisivät niin, että 6 000 sotilasta sairastui ja heistä 2 000 lasketaan kuolleen.Luoto, Reima et al.(2008), s. 118 Sota päättyi lopulta 17. syyskuuta 1809 solmittuun Haminan rauhaan, jolloin Tornionjoesta tuli Venäjän keisarikuntaan kuuluvan Suomen suuriruhtinaskunnan länsiraja jakaen näin Vojakkalan kylät Suomen ja Ruotsin puoleisiin osiin. pienoiskuva|Alavojakkalaan pystytettiin vuonna 1957 arkkitehti-kuvataiteilija Matti Visannin suunnittelema patsas muistuttamaan Suomen sodan 1808-1809 aikaisista traagisista tapahtumista Alavojakkalassa.
Vojakkala Venäjän vallan aikana 1800-luku toi muutoksia kylän ilmeeseen. Väestön lisääntyminen niin Ala- ja Ylivojakkalassa 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla näkyi käytännössä tilattomassa väestössä, joita varten muodostui torppia ja mäkitupia. Samaan ajanjaksoon sijoittuu myös isojako, joka Vojakkalassa oli tehty 1840-luvulle tultaessa. Tornionjokivarren tie meni aina 1830-luvulle asti Ruotsin puolella. Kylälle tuli kestikievari.Rantatupa 1988, s. 243 Merkittävä asia kylälle oli lohenkalastuksen 100-vuotisen vuokrakauden päättyminen 1892. Tällöin siirryttiin vuosittaiseen huutokauppaan. Lohipadosta muodostui kyläläisten yhteisöllisyyttä tukeva toiminta. Tornionjoki oli keskeinen puiden uittoväylä. Aina ensimmäisen maailmansodan aikaan asti puita uitettiin lauttoina, ja tässä toiminnassa Vojakkalan miehet olivat mukana.Vuento 1990, s. 125-129
1800-luvun puolivälissä syntynyt lestadiolainen kirkollinen herätysliike levisi Tornionjokilaaksossa niin, että 1864 Alatorniolla oli noin 150 lestadiolaista. Ala- ja Ylivojakkalassa oli heistä merkittävä osa.Heinänen 1987, s. 11 1860- ja 1870-luvut olivat lestadiolaisuuden leviämiseen aikaa Alatorniolla. Osa merkittävistä alueen puhujista asui Vojakkalassa.Rantatupa 1988, s. 360
Kunnallisen itsehallinnon syntyminen vuonna 1866 tapahtui Alatorniolla, kuten monella muullakin Suomen paikkakunnalla. Vojakkalan kyläyhteisö oli kokonsa vuoksi keskeinen vaikuttaja Alatornion kunnallisessa toiminnassa. Kylältä, Ylivojakkalan puolelta, tuli kunnallislautakunnan ensimmäinen pitkäaikainen vuosien 1866-1896 puheenjohtaja K.J. Peräntie. Hänet valittiin lisäksi vuoden 1872 säätyvaltiopäivien talonpoikaissäädyn edustajaksi Tornion tuomiokunnasta.
Työväenliikkeen synty heijastui myös Vojakkalaan 1900-luvun alussa. Työväenyhdistys perustettiin helmikuussa 1908. Aktiivinen toiminta sai aikaan oman työväentalon rakentamisen, joka valmistui vuonna 1910 Yli- ja Alavojakkalan rajalle.Vuento 1990, s. 182 Samoihin aikoihin Vojakkalaan syntyi myös paikallinen nuorisoseura, joka käytti aluksi nimeä Alatornion Nuorisoseura. Seura vaihtoi nimensä Vojakkalan Nuorisoseuraksi vuonna 1921. Seuran yhteyteen perustettiin heti syntyhetkellä raittiusseura vuonna 1898, näytelmätoiminta 1904 ja laulukuoro 1905. Seura sai oman talonsa vuonna 1911 Iisakanmäen etelärinteelle paikalle, jossa nykyinenkin uudempi toimitalo sijaitsee.Vuento 1990, s. 178
Siirtolaisuus oli tunnusomaista Vojakkalassa, kuten muuallakin Suomessa. Nälkävuosina 1860-luvulla suuntana oli Norjan Ruija, jonne kuljettiin ylös Tornionjokilaaksoa ja edelleen yli rajan Norjaan. Myöhemmin 1880-luvulla siirtolaisuuden suunnaksi tuli Amerikka ja sen tyypilliset suomalaisalueet Amerikan järvialueella ja Oregonissa. Lähtö tapahtui hyvin usein Ruotsin puolelta Haaparannalta.Vuento 1990, s. 200-201 pienoiskuva|left|Tukkilauttoja uitettiin Tornionjoella 1860-luvulta aina 1920-luvun alkuun, jolloin siirryttiin irtouittoon. Vojakkalan miehet olivat mukana tukkilauttoja kuljetettaessa Kolarin korkeudelta aina Tornionjoen suistoon Hellälään. Tultuaan suistoalueelle he toimivat Karungista suistoon kuljetettavien lauttojen kaupunkioppaina. Tukinuitto Tornionjoella alkoi laajemmin 1800-luvun puolivälissä sahateollisuuden nousun myötä. Vojakkalan miehiä, kuten melkein kaikista Tornionjokilaakson kylistä, osallistui toimintaan. Osa miehistä oli jo talvikautena tukiajossa. Talvikauden kotiseudullaan olleet miehet kulkivat keväällä lumien ja jäiden sulaessa jalan Tornionjoen yläjuoksulle kävellen aina Kolarin kunnan alueelle, jossa miehet osallistuivat kevään aluksi purouittoihin Tornionjoen sivujoilla aina Naamijoella asti. Purouittojen puut rakennettiin lautoiksi sivujokien yhtymäkohdissa Tornionjoen pääuomaan. Useat Vojakkalan miehet laskivat ensimmäissä tukkilautoissa aina Tornionjoen suistoon Hellälään asti. He toimivat sen jälkeen Tornionjoen alajuoksulla useiden alajuoksun kylien miesten kanssa ns. kaupunkioppaina eli laskivat lauttoja Karungista aina Hellälään asti. Kaupunkioppaan lautanlaskussa olivat haastavimpana Kukkolankoski, lukuisat lohipadot ja suiston laivaliikenne. Lauttamuotoinen toiminta jatkui aina 1910-luvun lopulle, jonka jälkeen Tornionjoella siirryttiin irtouittoon.
Ensimmäisen maailmansodan aika mullisti elämän Suomen ja Ruotsin välisellä rajalla. Elokuussa 1914 käynnistynyt maailmansota aiheutti vilkkaan rajaliikenteen. Rautatie ulottui Ruotsin puolella Karunkiin ja Suomen puolella Tornioon. Niinpä Vojakkalankin läpi oli vilkas liikenne syksyllä 1914. Marraskuussa 1914 käynnistyi rautatien rakentaminen Torniosta Karunkiin. Vojakkala oli siis rautatien varrella. Ruotsin puoleisen radan valmistuttua Karungista Haaparannalle ohjasi liikenteen tälle väylälle.Rantatupa 1988, s. 258 Vuento 1990, s. 150 pienoiskuva|right|Iston tunnetuin teos, Hyökkäys (öljy kankaalle, 1899).