Gazan avustussaattueen välikohtaus oli Välimeren kansainvälisellä vesialueella 31. toukokuuta 2010 alkanut selkkaus, jonka yhteydessä Israelin armeija kaappasi kuuden avustuslaivan muodostaman saattueen, surmasi yhdeksän matkustajaa ja pidätti lähemmäs seitsemänsataa matkustajaa ja henkilökunnan jäsentä.
Osa avustussaattuetta johtavan turkkilaisen Mavi Marmara -laivan matkustajista yritti estää laivan kaappauksen muun muassa hutkimalla sotilaita kaiteista irroittamillaan metallitangoilla ja heittämällä laivaan kiipeävä sotilaita esimerkiksi tuoleilla ja roskakoreilla. Lisäksi he riistivät sotilailta aseita ja osa iski kaikesta päätellen sotilaita myös veitsillä. Yhdeksän sotilasta loukkaantui, joista kaksi sai vakavia vammoja.
Matkustajia loukkaantui 55 ja heissä oli paljon vakavasti haavoittuneita. Yksi matkustaja kuoli vasta myöhemmin oltuaan ensin neljä vuotta koomassa. Haavoittuneiden tilaa heikensi ja kuolonuhrien määrää lisäsi se, että haavoittuneet joutuivat makaamaan sidottuina laivan kannella, eivätkä sotilaat päästäneet ketään antamaan heille ensiapua. Israelin mukaan kyse olisi ollut siitä, etteivät haavoittuneet halunneet apua.
Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen mukaan suurinta osaa surmansa saaneista oli ammuttu useaan otteeseen. Viittä oli ammuttu lähietäisyydeltä päähän ja kuutta oli ammuttu takaapäin. Yksi kuolleista oli 19-vuotias yhdysvaltalainen opiskelija Furkan Dogani, jota ammuttiin ensin jalkaan ja nilkkaan. Silminnäkijöiden mukaan kaksi Israelin armeijan sotilasta potki häntä tämän jälkeen ja teloitti hänet lopuksi ampumalla lähietäisyydeltä muun muassa selkään ja takaraivoon. Israelin armeija käytti tarpeetonta väkivaltaa myös muiden laivaston alusten matkustajiin, mikä johti niin ikään haavoittumisiin.
Israelin laatiman selvityksen mukaan maan sotilaat noudattivat toiminnassaan kansainvälistä oikeutta. Sotilaiden toimia puolusteltiin sanomalla, että he ampuivat matkustajia itsepuolustukseksi. Esimerkiksi eräs sotilas sanoi aktivistien hakanneen häntä tangoilla ja ottaneen häneltä kiväärin pois, jonka jälkeen hän veti pistoolinsa esiin ja ampui.
Sotilaat pidättivät lopuksi kaikki matkustajat ja miehistön jäsenet, joita oli yhteensä noin 700, mukaan lukien työtehtävissä olleet 60 toimittajaa. Heiltä katkaistiin myös tietoliikenneyhteydet sekä takavarikoitiin kaikki toimituksellinen materiaali ja kamerat, tietokoneet, matkapuhelimet ja nauhurit, jotta he eivät päässeet enää käsiksi hankkimaansa todistusaineistoon.Deaths as Israeli forces storm Gaza aid ship. BBC News 31.5.2010
YK:n vuonna 2011 julkaiseman raportin mukaan sotilaat syyllistyivät kansainvälisen oikeuden rikkomiseen, minkä lisäksi he ja Israelin viranomaiset kohtelivat matkustajia fyysisesti ja psyykkisesti kaltoin. Heidät laitettiin loukkaantuneita myöten liian tiukasti kiristettyihin käsirautoihin, sen jälkeen heitä potkittiin ja hakattiin, nöyryytettiin verbaalisesti ja peloteltiin. Heitä ei päästetty myöskään tarpeilleen. Lisäksi heitä estettiin turvautumaan konsulaattinsa apuun. Heidän kuulustelunsa videoitiin salaa, minkä jälkeen niistä julkaistiin versioita, joissa heidän puheensa oli leikattu vääristyneeseen muotoon. Naiset pakotettiin miespuolisen henkilökunnan tekemiin ruumiintarkastuksiin. Matkustajat altistettiin myös kylmälle matkalla pidätyskeskukseen, jossa heitä pidettiin nälässä ja janossa eikä heidän annettu nukkua. Heiltä varastettiin älylaitteet ja osalta myös rahaa, kelloja, koruja ja vaatteita. Heidät pakotettiin lisäksi allekirjoittamaan hepreankielinen paperi, jonka mukaan he tunnustivat tulleensa laittomasti Israeliin.
Tapahtumien kulku Välikohtaus sai alkunsa, kun Israelin armeija hyökkäsi aamuyöllä humanitaarista apua kuljettaneeseen Mavi Marmaraan, joka oli matkalla Israelin naapurissa sijaitsevaan Gazaan. Mavi Marmara johti kuuden laivan ja 700 matkustajan "Gaza Freedom Flotilla" -avustussaattuetta, joka oli useiden humanitaaristen kansalaisjärjestöjen organisoima. Israel ei halunnut, että laiva pääsee perille palestiinalaisalueella sijaitsevaan Gazaan, minkä vuoksi se oli vaatinut laivan kääntymistä pois reitiltään. Laivasta vastattiin aluksi, ettei Israelin viranomaisilla ole toimivaltaa asiassa, koska laiva sijaitsi kansainvälisellä vesialueella. Mavi Marmara käänsi kuitenkin kurssinsa kohti Egyptiä jo 30.5. klo 23.30. Israelin armeijan alukset alkoivat tämän jälkeen kuitenkin seurata laivuetta ja katkaisivat laivojen välisen radioyhteyden ilmoittamatta kuitenkaan aikomuksestaan nousta laivoihin.
Yhdellä aluksista matkannut uutiskanava al-Jazeeran kirjeenvaihtaja raportoi ennen tietoliikenneyhteyksien katkeamista, että laivoihin hyökänneet sotilaat avasivat tulen heti kaappauksen alkaessa. Israelin armeija yritti vallata Mavi Marmaran klo 04.30 alkaen aluksi kahdesta pikaveneestä käsin, mutta matkustajat estivät voimakeinon sotilaiden kiipeämisen laivaan. Sen jälkeen 15 israelilaissotilasta laskeutui taisteluhelikopterista köyden avulla laivan katolle, jolloin matkustajat tekivät väkivaltaista vastarintaa. Tämän jälkeen laivaan hyökkäsi vielä 12 ja 14 sotilasta kahden uuden helikopterin kuljettamina. Tämän jälkeen saapui lisää sotilaita pikaveneillä.
Kapteeni käänsi laivaa lopulta 270 astetta, jolloin se alkoi matkata kohti avomerta. Se jälkeen Israelin sotalaivat lähestyivät styyrpuurista pakottaen laivan kääntymään kohti Israelin aluevesiä. Paniikkiin joutuneet matkustajat heittelivät muovipulloilla, roskakoreilla ja tuoleilla heitä takaa-ajaneita ja pikaveneiden avulla valtausta yrittäneitä sotilaita. Kapteeni ilmoitti israelilaisille laivan antautumisesta, mutta armeija jatkoi sitä huolimatta väkivaltaisuuksia, jotka kohdistuivat jopa haavoittuneisiin.
YK:n raportissa päädyttiin siihen, että ensimmäisellä helikopterilla tulleita sotilaita vastaan taisteltiin katapulteilla, ketjuilla ja kepeillä. Lisäksi on viitteitä myös veitsien käytöstä. YK:n selvityskomitea katsoo myös toteen näytetyksi, että matkustajat ottivat sotilailta aseita pois ja että kahden sotilaan lievät ampumahaavat saattoivat syntyä matkustajan/matkustajien toimesta. Lisäksi on näytetty toteen, että seitsemän sotilasta loukkaantui matkustajien vastarinnasta. Komitea ei uskonut eräiden matkustajien väitettä siitä, että he olivat vieneet kolme loukkaantunutta sotilasta alakertaan vain saamaan hoitoa. Alakerrassa oli kuitenkin muita matkustajia, jotka suojelivat loukkaantuneita sotilaita.
Turkin selvityksen mukaan sotilaat tulittivat laivaa automaatti- ja puoliautomaatti-aseiden lisäksi kyynelkaasulla ja savupommeilla sekä pikaveneistä että helikoptereista jo ennen kuin sotilaat onnistuivat nousemaan/laskeutumaan laivaan. Silminnäkijäkertomuksissa kuvattiin, että matkustajia ammuttiin taisteluhelikoptereista käsin ja että luodit tappoivat kaksi matkustajaa. Israelin mukaan armeija ei kuitenkaan ampunut vielä tässä vaiheessa kuolettavia panoksia, vaan kyse oli tainnutuskranaateista. Helikopteritulitusta näyttäisi tukevan kuitenkin valokuvat aluksen vaurioituneesta savupiipusta. Lisäksi joidenkin kuolleiden ampumahaavat näyttivät syntyneen ylhäältä päin. Israelin mukaan pikaveneissä alettiin käyttää kuolettavia aseita sen jälkeen, kun ensimmäinen sotilas oli päässyt laivaan.
Israelin armeija pidätti taistelujen lopuksi saattueeseen kuuluneet 700 henkeä mukaan lukien työtehtävissä olleet 60 toimittajaa. Lisäksi Israel takavarikoi toimittajien hallussa olleen toimituksellisen materiaalin, jottei sen toimista olisi jäänyt todistusaineistoa.
Taustaa pienoiskuva|Avustussaattueen reitti Gazaan. Freedom Flotilla -saattueeseen kuului kuusi laivaa, joissa oli satoja ihmisiä eri maista. Matkustajat olivat lähinnä rauhanaktivisteja. Saattueeseen kuului myös poliitikkoja, älymystön edustajia ja uskonnollisia johtajia. Aktivistit yrittivät murtaa Israelin tuolloin jo kolme vuotta harjoittaman Gazan saarron. Israel esti saarron aikana humanitaarisen avun pääsyn Gazaan 75 prosenttisesti. Saattue yritti kuljettaa Gazaan humanitaarisen avun lisäksi myös rakennustarvikkeita.
Israelin laatiman selvityksen mukaan laivastoa johtanut Mavi Marmara ei kuljettanut lainkaan humanitaarista apua, vaan esimerkiksi kyynelkaasua, kaasunaamareita, pimeäkiikareita ja luotiliivejä, muttei kuitenkaan tuliaseita. Turkin ministeriöiden laatiman selvityksen mukaan Mavi Marmarassa tai muissa Turkista lähteneissä avustuslaivoissa ei kuljetettu mitään humanitaariseen apuun kuulumatonta, eikä alus muodostanut muunkaanlaista uhkaa Israelille. Turkin viranomaiset olivat tutkineet Mavi Marnaran kaikki matkustajat tarkkaan ennen laivaan pääsyä.
Freedom Flotilla -saattueen aloitteentekijänä ja yhtenä järjestönä oli Free Gaza -liike, joka vastustaa Gazan saartoa.Kristiina Markkanen ja Tommi Nieminen, Saattue Gazaan, Helsingin Sanomat, 6.6.2010 sivu D 4 Tähän yhdysvaltalaisjärjestöön kuuluu ihmisoikeusjärjestöjä ja yksittäisiä aktivisteja. Saattueen tukemiseen tuli mukaan muita järjestöjä eri puolilta maailmaa, muun muassa Turkista, Kreikasta ja Ruotsista. Mukana oli palestiinalaisjärjestöjä sekä esimerkiksi kristillisten ja islamilaisten järjestöjen edustajia.The truth about the Gaza flotilla, National Post Kanadalaisen National Post -lehden mukaan matkustajissa oli myös ryhmä aktivisteiksi tekeytyneitä islamistitaistelijoita, jihadisteja. Avustuslaivueen pääasiallinen tukija oli islamilainen kansalaisjärjestö IHH, jonka länsimaiset syyttäjäviranomaiset ja tutkijat ovat linkittäneet terrorismiin.
Israel on pitänyt Gazaa tiukassa otteessaan sen jälkeen, kun islamistinen Hamas nousi alueella valtaan kesäkuussa 2007 palestiinalaisten keskinäisen valtataistelun jälkeen. Gazan taloussaarron tavoitteena on ollut lopettaa kotitekoisten aseiden valmistaminen sekä rakettien ampuminen Israelin puolelle. Ulkomailla saartoa on arvosteltu jatkuvasti siitä, että se on pikemminkin kurjistanut tavallisten gazalaisten elämää.
Saartoa murtamaan oli toukokuun lopussa lähdössä Freedom Flotillassa -saattuessa 4 rahti- ja 4 matkustalaivaa, joista jälkimmäisissä palestiina-aktivisteja useista maista. Rahtilaivoissa oli rakennus-, koulu- ja terveydenhuoltotarvikkeita sekä yleisiä avustustarvikkeita kaikkiaan 10 000 tonnia, joista osa kuuluu Israelin Gazan vientikieltolistalle.Pro-Palestinian flotilla sets sail for Gaza. AP Israel tarjosi alun perin avustustavaroiden viemistä maitse omassa valvonnassaan, mutta aktivistien kieltäydyttyä Israelin ulkoministeriö ilmoitti Israelin tulevan estämään laivojen pääsyn Gazaan.
Israel perusti pidätyskeskuksen Ashdodin kaupungin satamaan, jonne saattueesta kiinniotetut aktivistit vietäisiin.
Freedom Flotillaan kuuluvat laivat kokoontuivat Kyprokselle. Sieltä lähteneiden kuuden aluksen ollessa 130 kilometrin päässä Gazan rannikosta, vielä kansainvälisellä merialueella, Israelin merivoimat ryhtyi aamuyöllä toimiin ottaakseen laivat halliintaansa. Israel pysäytti osan avustuslaivoista sabotoimalla moottoreita jo lähtösatamissa. Osa aluksista ei päässyt matkaan "teknisten vikojen vuoksi".
Laivueen laivat Kaikki laivueen laivat eivät päässeet matkaan. Israelin armeija on vihjannut "harmaisiin toimiinsa", joilla muutaman laivan matka estettiin etukäteen sabotaasilla. Challenger I ja Challenger II joutuivat jäämään Kyprokselle. MV Rachel Corrie jäi ongelmien vuoksi Maltalle.Gaza aid flotilla: Israeli sabotage suspected, Guardian mutta lähti matkaan, ja Israelin joukot valtasivat sen kansainvälisillä vesillä 5. kesäkuuta, tällä kertaa ilman väkivaltaa.
Challenger 1, järjestö: Free Gaza Sfendoni, järjestö: Ship to Gaza MV Mavi Marmara, järjestö: IHH Gazze, järjestö: IHH Defne Y, järjestö: IHH ja MS Sofia eli Eleftheri Mesogeios, järjestö: Ship to Gaza
Rahti Kolme Flotilla-laivaa kuljetti vain matkustajia ja heidän henkilökohtaisia tavaroitaan ja kolme muuta laivaa kuljetti yhteensä 10 000 tonnia humanitaarista apua, arvioidulta arvoltaan 20 miljoonaa dollaria.