pienoiskuva|35 mm filmejä, joille kuva on aseteltu 4 tai 8 perforaation leveydeltä. VistaVision (tai Vistavision) on Paramount-yhtiön 1950-luvulla kehittämä korkealaatuinen elokuvafilmiformaatti.
pienoiskuva|VistaVision: 8 perforaatiota kuvaa kohden 35 mm filmillä Tekniikka pienoiskuva|Super 35: 4 perforaatiota kuvaa kohden 35 mm filmillä. VistaVisionissa käytettävä filmi on normaalia 35 millimetrin kinofilmiä, mutta VistaVision eroaa muista formaateista siinä, että kamera kuljettaa filmiä pystysuunnan sijaan vaakasuunnassa oikealta vasemmalle. Näin yksi kuvaruutu yltää filmillä kahdeksan perforaation leveydelle, jolloin kuvan pinta-ala kasvaa ja sille mahtuu enemmän informaatiota. Kameranegatiivin kuvasuhteeksi tulee tällöin 1,5:1.
Elokuvan esityskopiot on kuitenkin tehty normaaleille pystysuunnassa kuljetettaville 4-perforoiduille 35 millimetrin filmeille, joiden kuvasuhde on joko 1,66:1 tai 1,85:1. Esityskopioiden ääni on yleensä tallennettu yksikanavaiselle optiselle ääniraidalle. Joistakin elokuvista on tehty esityskopiot myös vaakasuunnassa kuljetettavalle filmille.
Historia pienoiskuva|Elokuvaa Vaarallinen romanssi (1959) mainostettiin VistaVision-formaatilla ja Technicolor-järjestelmän tuottamilla väreillä. Ensimmäinen VistaVisionilla kuvattu pitkä elokuva oli Valkea joulu (White Christmas, 1954), jonka jälkeen sillä tuotettiin runsaasti elokuvia 1960-luvun alkuun saakka. – muiden muassa viisi Hitchcockin elokuvista.
Amerikkalaiset ja brittiläiset studiot tuottivat satakunta pitkää elokuvaa VistaVisionilla. Niihin kuuluivat:
1954 Sirkuksen huimapäät (3 Ring Circus)
1955 Varkaitten paratiisi (To Catch a Thief) 1955 Ilmojen kiitäjät (Strategic Air Command) 1955 Las Vegasin uhkapelurit (The Girl Rush) 1955 Lääkäri merellä (Doctor at Sea)
1955 Mutta... kuka murhasi Harryn? (The Trouble with Harry) 1956 Mies joka tiesi liikaa (The Man Who Knew Too Much) 1956 Kymmenen käskyä (The Ten Commandments) 1956 Sota ja rauha (War and Peace) 1956 Etsijät (The Searchers) 1957 Kuolemanloukku O.K. Corral (Gunfight at the O.K. Corral) 1957 Rakastunut Pariisissa (Funny Face) 1958 Vertigo – Punainen kyynel (Vertigo) 1959 Vaarallinen romanssi (North by Northwest) 1961 Vihan riivaama (One-Eyed Jacks)
Menetelmä menetti kuitenkin suosiotaan halvemmille anamorfisille tekniikoille, kuten CinemaScopelle, minkä lisäksi VistaVision sai kilpailijakseen kuvalaadultaan huomattavasti parempia suurta negatiivikokoa käyttäviä formaatteja (Todd-AO, Ultra Panavision 70). Viimeinen kokonaan VistaVisionilla kuvattu elokuva oli Viheliäiset vintiöt (My Six Loves, 1963), jonka jälkeen Paramount siirtyi käyttämään Techniramaa, ja hieman myöhemmin Panavisionin anamorfista optiikkaa laajakuvaelokuvissaan.
Japanissa jotkut elokuvantekijät jatkoivat elokuvien kuvaamista VistaVisionilla 1970-luvulle saakka. Näihin elokuviin kuuluivat muun muassa Nagisa Ōshiman kiistelty eroottinen elokuva Aistien valtakunta (1976) ja Shōhei Imamuran todellisiin rikoksiin perustuva klassikko Yön kasvot (1979).
Erikoistehosteissa Koska VistaVision-kameroista tuli erittäin halpoja 1960-luvun lopulla, formaattia käyttivät sittemmin myös erikoistehosteiden tekijät, joille VistaVisionin negatiivin suuri koko oli eduksi, sillä normaalia 35 millimetrin filmiä käytettäessä kuvista olisi tullut hyvin rakeisia. Parhaita esimerkkejä VistaVision-kameroiden käytöstä tehosteissa ovat ensimmäiset Tähtien sota -elokuvat, joiden suosio antoi uutta pontta myös VistaVisionille.
Esimerkiksi Päättymätön tarina -elokuvassa (1984) VistaVision-formaattia käytettiin erikoistehosteiden kuvaukseen. Erikoistehosteiden vuoksi noin 80% elokuvasta Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? (1988) kuvattiin VistaVision-formaatilla.
Elpyminen 2020-luvulla The Brutalist (2024) oli ensimmäinen kokonaisuudessaan VistaVision-formaatilla kuvattu elokuva yli 60 vuoteen. Sen vanavedessä kuvattiin One Battle After Another (2025) ja Bugonia (2025)
Katso myös Imax
Lähteet Widescreen Museum - The VistaVision Wing
Viitteet
Luokka:Elokuvafilmiformaatit