thumb|oikea| Vere Gordon Childe noin vuonna 1930. Vere Gordon Childe eli V. Gordon Childe (14. huhtikuuta 1892 Sydney, Uusi Etelä-Wales, Australia – 19. lokakuuta 1957 Mount Victoria, Uusi-Etelä Wales, Australia) oli australialainen arkeologi ja kielitieteilijä, joka oli erikoistunut Euroopan esihistorian tutkimukseen. Sosialistina Childe hyväksyi marxilaisuuden sosioekonomisen teorian ja oli varhainen, joskin epäsovinnainen marxilaisen arkeologian kannattaja. Childe työskenteli suurimman osan elämästään akateemisella uralla Isossa-Britanniassa, aluksi Edinburghin yliopistossa ja myöhemmin arkeologian laitoksella University College London -yliopistossa Lontoossa. Hän kirjoitti lukuisia uraauurtavia teoksia arkeologista ja esihistoriasta, tunnetuimpina teokset Man Makes Himself (1936) ja What happened in History (1942).
Vuosina 1927–1946 Childe työskenteli arkeologian professorina Edinburghin yliopistossa. Tänä aikana hän oli vastuussa neoliittisen Skara Braen asuinpaikan ja Maeshowen hautakammion kaivauksista Orkneysaarilla Pohjois-Skotlannissa. Childe oli The Prehistoric Society -seuran perustajia ja toimi myös sen puheenjohtajana. Vuonna 1947 hänestä tuli Institute of Archaeology -instituutin johtaja, jossa virassa hän oli eläkkeelle siirtymiseensä saakka 1957. Samana vuonna Childe teki itsemurhan hyppäämällä alas kalliojyrkänteeltä lähellä syntymäpaikkaansa Australian Blue Mountains -vuorilla.
Childeä on pidetty yhtenä tärkeimmistä oman aikansa arkeologeista ja esihistorian tutkijoista.Green 1981, s. xix. Paikallista tutkimusta hyödyntäen hän kykeni luomaan laajempaa synteesiä Lähi-idän ja Euroopan esihistoriasta. Childe muistetaan myös marxilaispainotteisista ajatuksistaan yhteiskunnan kehittymisestä, kuten neoliittisesta vallankumouksesta ja urbaanista vallankumouksesta.
Childe oli teoreetikko, joka yhdisteli arkeologian tutkimustuloksia. Hän kirjoitti etenkin maanviljelyn ja kaupungistumisen leviämisestä Eurooppaan teoksissaan The Dawn of European Civilization (1925) ja Man Makes Himself (1936). Nykyisen tietämyksen mukaan maanviljely on kehittynyt itsenäisestä useassa paikassa maapallollaLasse Berg: Kalaharin aamunkoitto s. 217-220. Into Kustannus 2012. Lähi-idästä maanviljelytaito saapui Eurooppaan noin 7000 eaa. Kreetalle – 6500 eaa. (Etelä-Kreikka) ja levisi hitaasti kohti luodetta; ensimmäiset merkit maanviljelyksestä esimerkiksi Britteinsaarilla ovat ajalta 4500–4000 eaa.
Perhetausta V. Gordon Childe syntyi 1892 Sydneyssä Australiassa keskiluokkaiseen perheeseen.Green 1981, s. 1. Hänen isänsä Stephen Childe opiskeli Sydneyn yliopistossa ennen siirtymistään Britanniaan, jossa hän opiskeli Oxfordin yliopistossa ja teki erilaisia töitä opettajana eri puolilla Britanniaa. Vuonna 1871 Stephen avioitui Mary Ellen Latcfordin kanssa. Perhe muutti takaisin Australiaan vuonna 1878.Green 1981, s. 3–4. Ensimmäisen vaimonsa kuoleman jälkeen Stephen Childe meni vuonna 1886 naimisiin Harriet Elisa Gordonin kanssa. V. Gordon Childe syntyi tästä avioliitosta ja varttui perheen maatalossa Wentworth Fallsissa Blue Mountain -vuorilla Sydneyn länsipuolella.Green 1981, s. 5.
Ura Yliopistoissa Sydneyssä ja Oxfordissa: 1911–1917 Childe ryhtyi opiskelemaan antiikintutkimusta Sydneyn yliopistossa vuonna 1911. Opiskeluaikanaan hän tutustui klassiseen arkeologiaan tunnettujen arkeologien Heinrich Schliemannin ja Sir Arthur Evansin teosten kautta. Yliopistoaikana hän myös aktivoitui poliittisesti ja kiinnostui sosialismista ja marxismista. Hän tutustui marxilaisten teoreetikkojen Karl Marxin ja Friedrich Engelsin teoksiin sekä myös filosofi Hegelin marxilaisvaikutteisiin teorioihin. Childe valmistui yliopistosta vuonna 1914 ja sai lukuisia eri kunnianosoituksia ja palkintoja.
Saamansa 200 punnan stipendin avulla Childe saattoi samana vuonna jatkaa opintojaan Queen's Collegessa Oxfordin yliopistossa Britanniassa. Childe opiskeli klassista arkeologiaa ja kielitiedettä muun muassa John Beazleyn ja Arthur Evansin oppilaana. Vuonna 1915 hän julkaisi ensimmäisen akateemisen artikkelinsa "On the Date and Origin of Minyan Ware", joka ilmestyi Journal of Hellenic Studies -lehdessä. Vuonna 1916 hän sai valmiiksi lopputyönsä The Influence of Indo-Europeans in Prehistoric Greece (Indoeurooppalaisten vaikutus esihistoriallisessa Kreikassa), jossa ilmeni hänen kiinnostuksensa yhdistää filologisia ja arkeologisia todisteita.
Oxfordissa Childe oli aktiivisesti mukana sosialistisessa opiskelijaliikkeessä, joka vastusti konservatiivis-oikeistolaista yliopistohallintoa. Hänen paras ystävänsä tuona aikana oli myöhemmin aktiivisena kommunistipoliitikkona tunnetuksi tullut intialais-ruotsalaissyntyinen Rajani Palme Dutt. Ensimmäisen maailmansodan aikana Childe kampanjoi aktiivisesti vankeusrangaistukseen tuomittujen aseistakieltäytyjien puolesta. Childe itse ei kuitenkaan koskaan saanut kutsua armeijaan, todennäköisesti heikon terveytensä ja huonon näkönsä takia.
Varhainen ura Australiassa: 1918–1921 Kolmen vuoden opiskelun jälkeen Childe palasi Australiaan vuonna 1917. Hän toimi hetken latinan kielen opettajana Maryborough'ssa Queenslandissa, mutta siirtyi pian Sydneyn yliopiston St Andrew's Collegeen saatuaan sieltä viran. Sidneyssä Childe meni jälleen mukaan Australian sosialistiseen liikkeeseen ja osallistui aktiivisesti asevelvollisuutta vastustavaan toimintaan. Vuonna 1918 hän osallistui yhtenä puhujana vahvasti sosialistishenkiseen kansainväliseen rauhankonferenssiin, jossa suoraan vastustettiin Australian hallituksen suunnitelmia saattaa voimaan miesten yleinen asevelvollisuus. Uutinen Childen osallistumisesta konferenssiin tuli kuitenkin yliopiston tietoon, ja hänet painostettiin jättämään virkansa yliopistossa, etteivät hänen sosialistiset aatteensa leviäisi opiskelijoiden keskuuteen.
Koska Childen akateeminen ura oli näin päättynyt, hän päätyi etsimään töitä sosialistisesta liikkeestä. Elokuussa 1919 hänestä tuli Australian työväenpuolueen poliitikon John Storeyn sihteeri ja puheiden kirjoittaja. Puolueen voitettua New South Walesin osavaltiovaalit vuonna 1920 Storeysta tuli osavaltion pääministeri. Työskentely työväenpuolueessa antoi Childellä hyvän näköalapaikan puolueen rakenteeseen ja historiaan mutta tuotti pettymyksen. Childen mielestä poliittista valtaa saanut työväenpuolue petti sosialistiset ihanteet ja liukui kohti keskustaa ja kapitalismia. Childen poliittiset näkemykset siirtyivät yhä enemmän vasemmalle, ja hän liittyikin Australiassa kiellettyyn vallankumoushenkiseen ja antikapitalistiseen Industrial Workers of the World -järjestöön. Storey lähetti vuonna 1921 Childen Lontooseen toimimaan osavaltion tiedonantajana brittiläiselle lehdistölle. Saman vuoden joulukuussa Storey kuitenkin kuoli, ja muutamaa päivää myöhemmin osavaltiovaaleissa valta siirtyi takaisin oikeistolaisille. Uusi pääministeri George Fuller totesi Childen työn Britanniassa tarpeettomaksi, ja alkuvuodesta 1922 hänen työsuhteensa päättyi.
Lontoon aika ja ensimmäiset kirjat: 1922–1926 Todettuaan, ettei pystyisi löytämään akateemista työtä Australiassa, Childe päätti jäädä Lontooseen. Koska hänen oli aluksi vaikea saada työtä, vietti hän paljon aikaa British Museumissa ja Royal Anthropological Instituten kirjastossa opiskelemassa. Hänestä myös tuli aktiivinen jäsen Lontoon sosialistisessa liikkeessä, jossa hän tapasi muita vasemmistoaktiiveja, kuten Ramsay MacDonaldin, Aldous Huxleyn, H. G. Wellsin, H. N. Brailsfordin, Elsa Lanchesterin ja Rose Macauleyn. Childe loi yhteyksiä myös Britannian kommunistiseen puolueeseen ja kirjoitti puolueen Labour Monthly -lehteen.
Childe oli saanut mainetta "poikkeuksellisena esihistorian tutkijalupauksena", ja hän alkoi saada kutsuja muualle Eurooppaan tutkimaan esihistoriallisia esineitä. Hän matkusti vuonna 1922 muun muassa Wieniin Itävaltaan, jossa hän Luonnontieteellisessä museossa tutki aikaisemmin tutkimatonta Bukowinan Schipenitzistä (nyk. Ukrainassa) löydettyä maalattua neoliittista keramiikkaa. Tutkimustuloksensa hän julkaisi seuraavana vuonna Journal of the Royal Anthropological Institute -julkaisusarjassa. Childen palattua Lontooseen hänet palkattiin kolmen keskusta-vasemmistolaisen Liberal Partyn parlamenttiedustajan avustajaksi. Lisätuloja kielitaitoinen Childe sai tekemällä käännöksiä Kegan Paul, Trench, Trübner & Co -kustantamolle ja pitämällä toisinaan luentoja esihistoriasta London School of Economics -yliopistossa.
Childen ensimmäisen kirjan How Labour Governs julkaisi vuonna 1923 London Labour Company. Teoksessa hän tarkasteli Australian työväenpuoluetta ja sen suhdetta Australian työväenliikkeeseen. Childe uskoi, että vaaleissa valituksi tulleet sosialistit hylkäsivät sosialistiset ihanteet ja tavoittelivat henkilökohtaista hyötyä. Childen elämäkerran kirjoittaja Sally Green (1981) on todennut, että teoksella oli omana aikanaan erityistä merkitystä, koska se julkaistiin samaan aikaan kun Britannian työväenpuolueesta oli tulossa merkittävä toimija maan politiikassa ja se uhkasi entisen kahden valtapuolueen, konservatiivien ja liberaalien valta-asemaa. Vuonna 1924 työväenpuolue nousikin valtaan Britanniassa ensimmäistä kertaa.
Vuonna 1923 Childe valittiin Kuninkaallisen antropologisen instituutin jäseneksi. Samana vuonna hän matkusti Lausanneen, Berniin ja Zürichiin tutkimaan esihistoriallista aineistoa. Vuonna 1925 instituutti tarjosi hänelle virkaa instituutin kirjastonhoitajana, ja sen ansiosta hän saattoi vahvistaa yhteyksiään alan tutkijoihin ympäri Eurooppaa. Samalla hän tutustui suurimpaan osaan Britannian suhteellisen pienestä arkeologikunnasta. Hän ystävystyi muun muassa toisen marxilaisen arkeologin O. G. S. Crawfordin kanssa.
Vuonna 1925 Kegan Paul, Trench, Trübner & Co -kustantamo julkaisi Childen toisen kirjan The Dawn of European Civilisation, jossa hän kokosi yhteen vuosien tutkimustuloksensa Euroopan esihistoriasta. Julkaisu oli omana aikanaan varsin merkittävä teos, koska se loi laajempaa kuvaa Euroopan esihistoriasta, kun useimmat arkeologit keskittyivät paikallishistoriaan. Teos myös esitteli Britanniassa uuden "arkeologisen kulttuurin" -käsitteen ja ohjasi tieteenalan kehittymistä kohti kulttuurihistoriallista arkeologiaa. Childen seuraava teos The Aryans: A Study of Indo-European Origins ilmestyi vuonna 1926. Teoksessa hän käsittelee teoriaa sivilisaation leviämisestä Eurooppaan Lähi-idästä arjalaisina tunnetun indoeurooppalaisen kieliryhmän välityksellä. Myöhemmin Childe vältteli kirjansa mainintaa kansallissosialistien otettua termin "arjalaiset" käyttöön rotuopillisissa yhteyksissä. Edellä mainituissa teoksissa Childe hyväksyi maltillisen diffusionismin, jonka mukaan useimmat kulttuuripiirteet leviävät yhteisöstä toiseen, ja oli myös mahdollista, että samat kulttuuripiirteet saattoivat kehittyä itsenäisesti eri paikoissa. Tämä teoria oli ristiriidassa Grafton Elliot Smithin hyperdiffusionismiteorian kanssa, jonka mukaan kaikki samanlaiset kulttuuripiirteet olivat samaa alkuperää.
Arkeologian professorina Edinburghissa 1927–1946 Vuonna 1927 Childelle tarjottiin vastaperustettua arkeologian professorin (Abercromby Professor of Archaeology) virkaa Edinburghin yliopistossa. Virka oli nimetty tunnetun Skotlannin esihistorian tutkijan Lordi John Abercrombyn mukaan. 35-vuotiaana Childestä tuli ainoa akateeminen esihistorian opettaja Skotlannissa. Monet Skotlannin arkeologit pitivät häntä ulkopuolisena ja vailla paikallista tietämystä Skotlannin esihistoriasta. Vihamielisyydestä ja kateuden ilmapiiristä huolimatta Childe löysi myös useita ystäviä Edinburghista, kuten Sir W. Lindsay Scottin, Alexander Curlen, J. G. Callenderin, Walter Grantin ja Charles G. Darwinin. Darwinista (Charles Darwinin pojanpoika) tuli Childen erityisen hyvä ystävä ja Childestä tuli hänen nuorimman poikansa kummisetä.