pienoiskuva|Kaksi viinimäkikotiloa pienoiskuva|Parittelu käynnissä pienoiskuva|Viinimäkikotilon tyhjiä kuoria. Viinimäkikotilo (Helix pomatia) on tarhakotiloiden heimoon kuuluva kotilolaji. Suomessa esiintyvistä kotiloista se on kookkain.
Koko ja ulkonäkö
Kotilon jalalla voi olla pituutta 6–7 cm. Kuori on oikeakierteinen, halkaisijaltaan noin 4–5 cm ja väriltään harmaa, keltainen tai ruskehtava.
Levinneisyys ja historia
Viinimäkikotiloa esiintyy Etelä- ja Keski-Euroopassa laajoilla alueilla, ja se on viety Pohjoismaihin, Amerikkaan ja Britteinsaarille. Suomessa se elää lähinnä maan lounaisosassa. Laji ei kuulu Suomen alkuperäislajistoon, vaan sen on oletettu tulleen maahan keskiajalla munkkien mukana, jotka käyttivät sitä ravinnokseen paaston aikana. Ruoaksi valmistamisessa tulee kuitenkin olla huolellinen. Tarkempia ohjeita mm. Kotilot Varsinais-Suomessa -kirjassa.
Elinympäristö
Kotilo viihtyy niityillä ja pensaikossa, erityisesti mäkisessä maastossa. Laji voi hyvin myös puutarhoissa, joissa se ei juurikaan aiheuta vahinkoa viljelykasveille. Se voi elää kahdeksankin vuotta hyvin suppealla alueella yhden luumupuun ympärillä, tai se voi liikkua n. 50 metriä yhden kesän aikana. Se talvehtii kaivamassaan muutaman kymmenen senttimetrin syvyisessä onkalossa.
Lisääntyminen
Vaikka viinimäkikotilot ovat kaksineuvoisia, ne parittelevat touko-kesäkuun vaihteessa. Kotilot etsivät toisensa hajun perusteella ja aloittavat parittelun, joka voi kestää tunteja. Kotiloiden parittelu alkaa kotiloiden noustessa ”pystyasentoon” anturat vastakkain. Ne aloittavat parittelun koskettelemalla toisiaan alemmilla tuntosarvillaan toisen kotilon lemmennuolen kohdalta. Kotilot näyttävät toisilleen posen kohdalta kohoavat lemmennuolet ja ”ampuvat” ne toisen kotilon lemmennuoleen ja siirtävät siemennesteet toiseen kotiloon. Tämä vaihe kestää vain muutamia sekunteja. Parittelun jälkeenkin kotilot saattavat olla toisissaan kiinni monia tunteja. Kotilo kaivaa 2–4 senttimetriä syvän onkalon, jonne se parin päivän aikana laskee 10–100 halkaisijaltaan 4–6-millimetristä kalsiumkarbonaatin peittämää munaa. Sen jälkeen se täyttää onkalon, josta poikaset kuoriutuvat 7–14 päivän kuluessa.
Lounais-Suomessa tehdyissä tutkimuksissa viinimäkikotilon on todettu elävän luonnossa vapaana korkeintaan noin 10 vuotta.
Ravinto Suomessa viinimäkikotilo syö luonnossa muun muassa voikukanlehtiä ja eri pensaiden lehtiä. Ne tekevät harvoin suurta tuhoa puutarhoille, sillä ne syövät myös etanoiden munia ja raatoja.
Lähteet Routio,I.& Valta.M. Viinimäkikotilo (Helix pomatia) Suomen Turussa 1991-2017.Teoksessa Kotilot Varsinais-Suomessa 2017.
Aiheesta muualla Laji.fi: viinimäkikotilo (Helix pomatia) Ötökkätieto: Viinimäkikotilo (Helix pomatia) ITIS: Helix pomatia UniProt: Taxonomy - Helix pomatia Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Helix pomatia University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Helix pomatia
Luokka:Tarhakotilot