thumb|Maasta nostettuja perunanversoja juurineen ja juurimukuloineen. Mukula on versokasvien turpeiden ja maltoisten, vararavintoa sisältävien osien yleisnimi.Suomalainen tietosanakirja, hakusana ”mukula”. Weilin+Göös, 1989–1993. .Otavan iso tietosanakirja, hakusana ”mukula”. Otava, 1960–1965. Tällainen kasvinosa toimii talvehtimis- ja lisääntymiselimenä. Mukulajuuri (juurimukula) on muodostunut juuresta ja mukulavarsi (varsimukula) varresta.

Mukulajuuri on muutunnaisjuuri, jossa turpea muodostuma on kasvanut joko pääjuureen tai versojuureen.Uusi tietosanakirja, hakusana ”mukulajuuri”. Tietosanakirja oy, 1960–1966. Lantulla on pääjuurimukula ja monilla kämmeköillä on versojuurimukula.Tirri, Rauno et al.: Biologian sanakirja, hakusana ”mukula”. Otava, 2003. . Mukulamainen pääjuuri on ainakin yläosastaan turpea. Sellaisia on vain kaksisirkkaisilla kasveilla, esimerkiksi porkkanalla. Mukulamaiset versojuuret kasvavat tavallisesti ilmaverson tyveen, harvemmin maaversoon. Niissä saattaa olla koko juuri laajentunut tai vain tietty osa paksuuntunut, kuten mukulaleinikillä ja joillakin kämmeköillä.

Mukulavarsi on osittain tai kokonaan turpeaksi paisunut varsi, joka on tavallisesti haaraton. Tavallisimmin mukuloita on muodostunut maavarsiin. Perunalla ja peltopähkämöllä maarönsyjen kärkiin on kasvanut mukula. Joidenkin sahramien verson tyveen on paisunut tyvimukula. Monilla syklaameilla on alkeisvarsimukula eli sirkkavarsimukula. Maanpäällisiä varsimukuloita on esimerkiksi kyssäkaalilla ja joillakin trooppisilla epifyyttikämmeköillä.Uusi tietosanakirja, hakusana ”mukulavarsi”. Tällaiset mukulat ovat vihreitä. Kaksisirkkaisten siemenkasvien juuren ja varren turpeaa yhteismuodostumaa nimitetään juurikkaaksi. Tämän mukulatyypin äärimmäistapaus on retiisin alkeisvarsimukula. thumb|Bataatin mukuloita.

Viljellyt mukulakasvit

Maanalaisten syötävien osien vuoksi viljellyt kasvit voidaan ravinto­merkityksensä ja pitkälti viljely­tapansakin perusteella jakaa kahteen ryhmään, juureksiin ja tärkkelys­mukuloihin. Tyypillisiä juureksia ovat esimerkiksi porkkana, lanttu ja punajuurikas. Ne ovat yleensä kaksi­vuotisia, siemenistä lisättäviä kasveja. Niiden merkitys ravintoenergian lähteenä on vähäinen, mutta ne ovat tärkeitä vitamiinien ja kivennäisaineiden lähteinä. Useimmat lajit ovat peräisin Lähi-idästä tai Välimeren maista.Rousi 1997, s. 201–203.

Tärkkelysmukulat Tärkkelyspitoiset mukulat ovat viljojen ohella toinen tärkeä viljelyskasvien ryhmä, joka tuottaa runsaasti tärkkelystä ihmisen perusravinnoksi. Niitä yleensä myös lisätään kasvullisesti mukuloista. Kaikki tärkeimmät lajit ovat peräisin päiväntasaajan tuntumasta, useimmat Etelä-Amerikasta. Useimmat niistä ovat tyypillisiä tropiikin viljelyskasveja. Peruna on kuitenkin peräisin niin korkealta Andien vuoristosta, että se on sopeutunut viileämpään ilmastoon. Nykyisin sitä viljelläänkin etupäässä lauhkealla vyöhykkeellä.Rousi 1997, s. 168–189.

Runsaasti tärkkelystä sisältäviä mukulakasveja ovat:

Peruna (Solanum tuberosum) Maniokki (Manihot esculenta) Bataatti (Ipomoea batatas) Jamssit (Dioscorea), useita lajeja Vihannestaaro (Colocasia esculenta) Nuolijuuri eli arrowjuuri (Maranta arundinacea) Intiankanna (Canna indica) Ulluco (Ullucus tuberosus) mukulakäenkaali eli oka, oca (Oxalis tuberosa) Mukulaköynnöskrassi eli anu (Tropaeolum tuberosum) Kastanjasädekaisla eli maakastanja (Cyperus esculentus var. sativus)

Näistä peruna, maniokki ja bataatti kuuluvat maailman kymmenen viljellyimmän kasvin joukkoonRousi 1997, s. 178.. Muilla on pääasiassa vain paikallista merkitystä.

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Luokka:Kasviorganologia Luokka:Kasvien lisääminen Luokka:58.1 Kasvimorfologia, kasvianatomia