Chien-gris eli saint-louisinajokoira (chien gris de Saint-Louis) on sukupuuttoon kuollut ranskalainen koirarotu.
Ulkonäkö Jaques du Fouilloux kuvaili rotua 1500-luvulla yleiseksidu Fouilloux, Jaques. La Venerie de Jaques du Fouilloux. 1561 , Desmond Morris puolestaan kookkaaksi ja karkeakarvaiseksi. Morris kuvasi väritystä yleisesti sanalla punaharmaa, kun taas du Fouilloux määritteli sen tarkemmin selässä harmaaksi ja raajoissa ruosteen- tai punaruskeaksi – joillain yksilöillä selän karva oli lähes mustaa.
Luonne ja käyttäytyminen Chien-gris oli omapäinen ja kuolemaansa saakka riistan metsästämiselle omistautunut. Aikalaiskuvausten mukaan se oli rohkea ja tulinen ajokoira, joka kykeni metsästämään millaista riistaa tahansa ja millaisessa säässä tahansa.
Alkuperä pienoiskuva|right|Kaksi saint-louisinajokoiraa. Chien-gris (harmaa koira) kehittyi keskiajalla, joidenkin lähteiden mukaan jo 1200-luvullaMorris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 80, 87. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.. Kuningas Kaarle IX:n (1550–1574) mukaan Ludvig IX, jonka mukaan rotu on nimetty, toi sen Ranskaan vuonna 1248 tutustuttuaan siihen ollessaan vankina ristiretkien aikaan ja saatuaan muutaman yksilön lahjaksiCharles IX. La Chasse Royale. 1625. Morriksen mukaan oli hyvin epätodennäköistä, että kyseiset kantakoirat olisivat olleet peräisin Lähi-idästä, koska ne eivät ilmaston vuoksi olisi sopeutuneet sinne. Hän uskookin, että Ludvig IX otti ne mukaansa jossain vaiheessa kotimatkansa aikana. Entisaikojen kirjailijat liittivät ajokoiriinsa mielellään muinaisen ja kaukaisen alkuperän, minkä vuoksi osa heistä väitti chien-grisin olleen kotoisin Tatariasta.
Kantakoirien saavuttua Ranskaan rodusta tuli nopeasti "kuninkaallinen koira", ja sitä käytettiin hoveissa jäljestävänä metsästyskoirana. Vaikka sen hajuaisti ei ollut kovin hyvä, kuninkaat pitivät siitä enemmän kuin sitä pienemmästä hubertuksenajokoirasta (vihikoiran kantarotu). Vuosien 1250–1470 välillä Ranskan kuninkaallisten ajueiden väitettiin koostuneen yksinomaan chien-griseistä. Vaikka ne vuoden 1470 jälkeen korvattiinkin kuninkaallisissa kenneleissä valkoisilla ajokoirilla, niin vielä 1600-luvulla mm. Ludvig XIV suosi harmaanpunaista rotua.
Fouilloux ja Kaarle IX eivät kumpikaan maininneet alkuperäisien chien-grisien olleen karkeakarvaisia, toisin kuin myöhemmät aiheesta kirjoittaneet asiantuntijat. Onkin esitetty, että kyseinen karvanlaatu saatiin rotuun vasta myöhemmin paikallisiin ranskalaisiin ajokoiriin tehtyjen risteytysten kautta.Buchanan-Jardine, Sir John. Hounds of the World. 1937. Haettu 8.1.2021. Montemerin apotti mainitsee kuitenkin jo kyseisen karvanlaadun ja harmaanpunaisen värityksen.
1800-luvulla oli enää mahdotonta löytää mistään alkuperäisiä chien-grisejä muihin rotuihin sekoittumisen ja Ranskan vallankumouksen metsästykselle aiheuttaman vaikutuksen takia.de Canteleu, Le Couteulx. La Vénerie Française. 1858
Etymologia George Turberville käänsi Fouilloux'n kirjan englanniksi ja käytti chien-grisin englanninkielisenä nimenä termiä dun-hound (harmaanruskea ajokoira).Turberville, George. The Noble Art of Venerie or Hunting. 1575 Hän teki näin luultavasti välttääkseen sekaannusta englanninvinttikoiraan, joka tunnetaan kansainvälisesti nimellä greyhound. Dunhound mainitaan myöhemmin englanninkielisissä kirjoituksissa, joissa annetaan ymmärtää sen levinneen myös Isoon-Britanniaan, ja sen arveltiin satulan värin perusteella olleen yksi vihikoiran esi-isistä.Harmer, Hilary. The Bloodhound. 1968
Englanninkieliset viittaukset paikallisiin chien-griseihin saattavat kuitenkin johtua siitä, ettei Turberville korostanut kovin hyvin hänen kirjansa olevan käännös, joten on hyvin mahdollista että ihmiset virheellisesti luulivat teoksen kuvanneen englantilaista metsästystä. Varhaiset viittaukset dunhoundiin saattavat siis johtua vain siitä että ihmiset, kuten Nicolas Cox, luottivat Turbervilleen. Tämän vuoksi on melko todennäköistä ettei chien-grisiä ikinä käytetty merkittävästi metsästykseen Britteinsaarilla.Cox, Nicolas. Gentlemen's Recreation. 1674
Vaikutus nykyisiin rotuihin Chien-gris oli useampien nykyisten ranskalaisten ajokoirien merkittävä esi-isä, esimerkiksi grand griffon vendéenin ja griffon nivernaisin.
Lähteet
Luokka:Ajokoirat Luokka:Sukupuuttoon kuolleet koirarodut Luokka:Ranskalaiset koirarodut