Takamaa-sanalla on kolme Suomen historiaan liittyvää erikoismerkitystä. Ensiksi se tarkoitti maatilaan kuuluvaa, usein pienehköä maa-aluetta toisen kylän rajojen sisäpuolella. Takamaa sisältyi tällöin maatilan verolukuun. Toiseksi takamaa tarkoitti kunnan (aiemmin pitäjän) omistamaa maa-aluetta, joka sijaitsi toisessa kunnassa.Nykysuomen sanakirja, WSOY 1951–1961, hakusanat takamaa ja takamaa-alue. Kolmanneksi se tarkoitti nautintamaata eli erämaa-aluetta, joka sijaitsi kaukana rintamaista (kulttuurin keskuspaikoista) ja jota käytettiin metsästys-, kalastus- tai kaskenviljelyalueena.Nykysuomen sanakirja, hakusanat takamaa ja erämaa.
Lähteet
Luokka:Suomen asutus- ja yhteiskuntahistoria