right|thumb|300px|Bysantin valtakunta noin vuonna 1400. pienoiskuva|Manuel II Palaiologos kuvattuna valtakaudellaan lyödyssä rahassa.
Manuel II Palaiologos () ; (1350–1425) oli Bysantin keisari vuosina 1391–1425. Hänen isänsä oli Johannes V Palaiologos.
Manuel nimettiin kruununperijäksi, kun hänen vanhempi veljensä Andronikos IV Palaiologos oli kapinoinut isää vastaan. Hän auttoi isäänsä nousemaan takaisin valtaan vuonna 1379. Manuel ja Johannes turvautuivat tässä turkkilaisten apuun, samoin kuin vuonna 1390, kun Andronikoksen poika valtasi Konstantinopolin. Vastineeksi avusta Manuel joutui lähtemään vasalliksi osmanien sulttaani Beyazid I:n hoviin.
Manuel oli sulttaanin hovissa myös kuullessaan isänsä kuolemasta vuonna 1392. Hänen onnistui paeta Konstantinopoliin, ja pakomatkallaan hän meni naimisiin serbialaisen prinsessa Helena Dragašin kanssa. Patriarkka Antonius IV kruunasi heidät molemmat juhlavassa seremoniassa.
Manuelin paettua Konstantinopoliin sulttaani Beyazid I alkoi piirittää kaupunkia. Sulttaani ei saanut vallattua Konstantinopolia, vaikka kukistikin häntä vastaan lähteneet ranskalaiset ja unkarilaiset Nikopoliksen taistelussa vuonna 1396.
Manuel teki veljensä Andronikos IV:n pojasta Johannes VII:stä hallitsijakumppaninsa, jotta valtakunta säästyisi sisällissodalta. Johanneksen pojan Andronikos V:n tuli periä valtakunta Manuelin kuoltua.
Manuel teki matkoja Italiaan, Ranskaan, Saksaan ja Englantiin yrittäessään saada apua osmaneja vastaan, mutta tuloksetta. Hän pysähtyi Pariisiin kahdeksi vuodeksi. Matka lisäsi kulttuurisiteitä idän ja lännen välillä, mutta sotilaallista apua ei herunut. Ainoastaan Timur Lenkin sotaretki turkkilaisia vastaan antoi Bysantille sen tarvitseman hengähdystauon.
Beyazid I kuoli vuonna 1403, ja Manuel oli hyvissä väleissä uuden sulttaanin Mehmed I:n kanssa. Rauhallinen kausi jatkui vuoteen 1421 asti, jolloin Mehmed I kuoli ja Manuel vetäytyi valtiollisesta elämästä ja keskittyi enemmän hartaudenharjoittamiseen ja kirjallisuuteen. Hänen poikansa Johannes VIII Palaiologos oli nimetty kanssahallitsijaksi, eikä hän panostanut rauhan ylläpitämiseen vaan sekaantui Turkin vallanpeimyskiistaan. Seuraava sulttaani Murad II piiritti Konstantinopolia taas vuonna 1422. Kaupunki selvisi, mutta turkkilaiset valtasivat Peleponnesoksen. Manuel koki rauhansopimuksen ehdot niin nöyryyttäviksi, että hän vetäytyi loppuiäkseen luostariin.
Perintö Koska Andronikos V oli kuollut ennen isäänsä, tuli Manuelin pojasta Johanneksesta uusi keisari, kun Manuel kuoli vuonna 1425.
Manuel II kirjoitti monia kirjeitä, runoja, pyhien elämäkertoja ja uskonnollisia kirjoituksia. Eräs näistä käsitteli kristinuskon ja islamin eroja; se perustui keskusteluihin, joita Manuel II kävi ollessaan panttivankina sulttaanin hovissa. Vuonna 2006 paavi Benedictus XVI siteerasi Manuel II:ta Regensburgissa pitämässään puheessa, joka aiheutti muslimien protesteja eri puolilla maailmaa,Paavin puheet raivostuttavat muslimeja HS 15.9.2006 mutta Kansan Uutisten mukaan oli tyrmistys myös monikulttuurisuudesta kiinnostuneille.
Perhe Manuel sai vaimonsa Helena Dragašin kanssa seitsemän poikaa: Mikael (k. 1406) Johannes, isänsä hallitsijakumppani vuodesta 1421 lähtien. Hallitsi vuoteen 1448 asti. Theodoros, Morean despootti Andronikos, Thessalonikan despootti Konstantinos, Bysantin viimeinen keisari (1449–1453) Demetrios, Morean despootti Tuomas, Morean despootti
Lähteet
Kirjallisuutta
Luokka:Bysantin keisarit Luokka:Vuonna 1350 syntyneet Luokka:Vuonna 1425 kuolleet