Sauli Tapani Lehtonen (10. huhtikuuta 1975 Pori – 9. syyskuuta 1995 Helsinki) oli suomalainen iskelmä- ja tangolaulaja, joka kruunattiin kymmenenneksi tangokuninkaaksi Seinäjoen tangomarkkinoilla vuonna 1994. Lehtonen oli tunnettu siitä, että hän lauloi silmät suljettuina. Hän kuoli hirvikolarissa vuonna 1995.
Lehtosta pidettiin lahjakkaana ja luonnollisena laulajana, joka keskittyi ja eläytyi voimakkaasti esiintyessään. Lyhyen elämänsä aikana hän ehti tehdä vain yhden albumin, jonka myynti on ylittänyt platinalevyyn oikeuttavan rajan.Nyman, s. 241 Lehtosen kuoleman jälkeen ilmestyi lisäksi keskeneräiseksi jäänyt albumi, jota täydennettiin konserttitaltioinneilla.
Lapsuus ja nuoruus Sauli Tapani Lehtonen syntyi 10. huhtikuuta 1975 Porissa,Majamaa, Maiju: "Tuntematon Sauli", Ilta-Sanomat Viikonloppu, 19.6.2014, s. 6–10. Viitattu 21.6.2014. josta muutti jo lapsena Jyväskylään. Hänen äitinsä Sinikka Lehtonen oli ammatiltaan ompelija, kunnes hänet työllistänyt yritys lopetettiin. Tämän jälkeen hän hoiti erästä pyörätuolia käyttävää henkilöä seitsemän vuoden ajan. Sauli Lehtosen isä Heikki Lehtonen oli ammatiltaan autoilija. Hän ajoi lähinnä kuorma-autoja ja rekkoja.Nyman, s. 99
Varhaislapsuutensa Sauli Lehtonen vietti Padasjoen Arrakoskella Päijät-Hämeessä. Lapsuutensa Sauli asui perheineen Palokassa Jyväskylän maalaiskunnassa. Saulin isä on kertonut pojan olleen lapsena luonteeltaan vilkas ja puhelias. Koulukavereidensa kanssa hän pelasi muun muassa jääkiekkoa, mutta vähitellen hän kuitenkin innostui musiikista. Kiinnostuksen syntyyn vaikutti osaltaan myös äidin tapa lauleskella pienelle lapselleen ja isän kitaransoitto.Nyman, s. 100
Sauli Lehtonen innostui soittamaan vanhaa kitaraa, kävi pian alkeiskurssin Palokassa ja pääsi lopulta opiskelemaan Jyväskylän musiikkiopistoon kitaransoittoa. Hänellä oli nuorempana myös oma rockmusiikkia soittanut yhtye, joka harjoitteli tavallisesti erään yhtyeeseen kuuluneen pojan autotallissa. Saulin vanhemmat kuitenkin kehottivat häntä laulamaan jotain muuta kuin rockia, jottei ääni menisi aivan pilalle. Isä sai Saulin innostumaan iskelmämusiikin laulamisesta,Nyman, s. 101 ja vähitellen myös vanha tanssimusiikki alkoi vedota häneen. Sauli oli nuorena myös innokas kirjoittamaan lauluja. Hän myös sävelsi kitaralla ja sähköuruilla ja nauhoitti sävellyksiään nauhurillaan.
Teini-ikäisenä Sauli oli kesätöissä ja ansaitsi itse omat taskurahansa. Parin kesän jälkeen hänelle oli kertynyt tarpeeksi rahaa omaan kevytmoottoripyörään, jolla hän ajoi keikoille.
Peruskoulun jälkeen Sauli Lehtonen pääsi opiskelemaan julkishallintoa Jyväskylän kauppaoppilaitokseen, josta hänen oli tarkoitus valmistua merkonomiksi. Vuonna 1994 hän sai opiskelupaikan Keski-Suomen konservatoriossa läpäistyään pääsykokeet hyvin tuloksin. Hänen oli tarkoitus aloittaa opiskelu syksyllä. Saman vuoden kevätpuolella hän oli kuitenkin jo kiinnostunut Tangomarkkinoista.
Ura Tangomarkkinat Vuonna 1994 Lehtonen päätti osallistua Seinäjoen Tangomarkkinoille. Aluksi hänen suunnitelmissaan olivat vuoden 1995 kilpailut, mutta lopulta hän päätti osallistua jo edeltävänä vuonna. Vanhemmat eivät kertomansa mukaan yllyttäneet häntä osallistumaan kilpailuun, vaan hän osallistui omasta tahdostaan. Lehtonen osallistui ensin alkukarsintoihin Laukaan Peurungassa ja selvisi jatkoon. Raisiossa semifinalisteja säesti Finlanders-yhtye, jossa soittanut Henri Kulmala kertoo huomanneensa Lehtosen lahjakkuuden, mistä syystä he ryhtyivät soittamaan yhdessä ja harjoittelemaan finaalia varten.Nyman, s. 102 Kaiken kaikkiaan kilpailuun osallistui 940 laulajaa. (Internet Archive)
Lehtonen herätti heti huomiota sekä yleisössä että tuomaristossa laulamalla silmät kiinni. Tästä muodostui kohta hänen tunnusmerkkinsä. Hän itse kuitenkin kertoi, ettei hän halunnut tavoitella huomiota vaan lieventää jännitystään.
Tangomarkkinoiden finaali järjestettiin lauantaina 9. heinäkuuta. Tapahtuman avasi silloinen Suomen oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki, juontajina toimivat laulaja Arja Koriseva ja kirjailija-toimittaja Heikki Hietamies. Finaalissa Lehtonen esitti kappaleet ”La Cumparsita” ja ”Kun yö on valoton”. Lehtosen lisäksi finaalissa tangokuninkaan titteliä tavoittelivat Henri Hurme, Jari Sillanpää, Hannu Kause ja Teemu Kokko.Nyman, s. 224 Ensimmäistä kertaa Tangomarkkinoilla kävi niin, että vastuu tangokuninkaan valitsemisesta lankesi tuomariston puheenjohtajalle, koska Lehtonen ja Henri Hurme saivat saman pistemäärän, 67 ääntä. Tuomarina toiminut Päiviö Pyysalo ratkaisi tilanteen Lehtosen hyväksi, joten hänestä kruunattiin kymmenes tangokuningas. Pyysalo perusteli myöhemmin valinneensa Lehtosen siksi, että hänen persoonassaan oli särmää ja hän uskoi laulamiseensa voimakkaasti. Vaikka Hurme hävisi Lehtoselle täpärästi, heistä tuli ystävät.Nyman, s. 103 Lehtosen rinnalle tangokuningattareksi valittiin 18-vuotias Tiina Räsänen. Päiviö Pyysalon lisäksi tuomaristoon kuuluivat muun muassa Lasse Lintala, Tamara Lund ja Erkki Liikanen.
Voittajille annettiin Tangomarkkinoiden kymmenvuotisen historian kunniaksi kultaiset kruunut. Ne oli valmistanut lapualainen kultaseppä Jussi Ikola. (Internet Archive) Aurinkoisessa säässä käytyä kilpailua seurasi paikan päällä yhteensä 106 000 katsojaa, mikä oli runsaat 30 000 enemmän kuin edellisenä vuonna.(napsauta vuotta) (Lähteessä ei sanota näin vaan on verrattu) Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Tangomarkkinoilla ylitettiin 100 000 kävijän raja.
Ensimmäiset Lehtosen levyttämät kappaleet, ”Kun yö on valoton” ja ”Lauantai-illan tango”, julkaistiin albumilla Tangomarkkinat VII. Levylle on koottu vuoden 1994 Tangomarkkinoiden finalistien levyttämiä kappaleita.
Tangomarkkinoiden jälkeen Tangomarkkinoiden voiton jälkeen Jyväskylän maalaiskunta onnitteli Lehtosta antamalla hänelle viirin ja taulun. Jo seuraavalla viikolla hän pääsi MTV3:n järjestämään tilaisuuteen Helsinkiin, jossa hänen esiintymistään yritettiin hioa. Lehtonen kuitenkin kertoi siitä olleen enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä hän ei halunnut, että hänen persoonallista esiintymistapaansa muutettaisiin. Lehtonen ei erityisesti halunnut julkisuuteen, mutta silti hän antoi lähes aina pyydettäessä haastatteluja.Nyman, s. 104 Voiton myötä Lehtonen sai suosiota, ja hänellä oli paljon esiintymisiä. Hän esiintyi muun muassa syyskuussa 1994 televisiosarjassa Tuttu Juttu.
Henri Hurmeen ja hänen vaimonsa kautta Lehtonen tutustui Pirkko-Liisa Myllyharjuun. Myllyharjusta tuli Lehtosen tyttöystävä, mutta heidän seurustelunsa ehti kestää vain noin puoli vuotta. Lehtonen keikkaili tiheästi taustayhtyeenään tanssiorkesteri "Hopeinen Q", jonka kanssa hän teki ensimmäisen albuminsa Sauli Lehtonen & Hopeinen Q. Edel Records Finland Oy julkaisi albumin Lehtosen kuninkuusvuotena 1994. Levyn paras listasijoitus oli 30. sija vuonna 1995 viikolla 39. Levy sisälsi 12 kappaletta, kuten ”Valtameressä on saari” ja ”Kun tanssit kanssani tangon”.
Vuoden 1995 tangomarkkinoiden aikoihin Lehtosesta ja Räsäsestä julkaistiin reliefit Seinäjoen Urheilutalolla, jonne oli koottu myös aiempien vuosien tangokuninkaallisten kuvat. Reliefit teki taiteilija Liisa Äärynen, kuten aiempinakin vuosina. (Internet Archive) Lehtonen luovutti tittelinsä uudelle tangokuninkaalle Jari Sillanpäälle heinäkuussa 1995. Sillanpää oli edellisenä vuonna valittu tangoprinssiksi, kun Lehtosesta tuli kuningas.
Lehtonen alkoi tehdä uutta albumia Mun aika mennä on vuonna 1995, mutta sitä ei ehditty saada valmiiksi hänen eläessään, vaan albumi julkaistiin vasta 1996.
Yhdeksi Lehtosen viimeisistä konserteista jäi Helsingin juhlaviikoilla Olavi Virralle omistettu konsertti 4. syyskuuta 1995. Hän kuoli vain viisi päivää konsertin jälkeen.
Kuolema pienoiskuva|Valtatie 7:ää Sipoon kohdalla. Sauli Lehtonen oli 8. syyskuuta 1995 isänsä ajamassa autossa matkalla Helsingistä Elimäen Korialle pienessä vesisateessa. Porvoon moottoritiellä Sipoon Boxissa he törmäsivät hirveen noin kello 21.50. Onnettomuuspaikalle lähetettiin hätäpuhelun jälkeen Sipoon pelastuslaitoksen yksiköt ja Medi-Heli. Sauli Lehtonen kuoli saamiinsa vakaviin vammoihin aamuyöllä 9. syyskuuta Töölön sairaalassa. Kuollessaan hän oli vasta 20-vuotias. Hänen isänsä selvisi onnettomuudesta hengissä ja kertoi myöhemmin, ettei ole syyttänyt itseään, sillä tapahtuneelle ei voinut yhtään mitään.Nyman, s. 105
Onnettomuusiltana Sauli Lehtonen oli palaamassa MTV3:n jääkiekko-ohjelman nauhoituksista. MTV3 näytti ohjelman televisiosta seuraavana päivänä, mutta Lehtosen esiintymiset oli leikattu pois. Kanava muisti Lehtosta hiljaisella hetkellä.Nyman, s. 106
Kuolema uutisoitiin laajalti Suomessa, ja se oli monen lehden ykkösaihe. Muun muassa aihetta käsitellyttä Ilta-Sanomia myytiin ennätysmäärä.
Lehtosen hautajaiset pidettiin Palokan kirkossa silloisessa Jyväskylän maalaiskunnassa. Tiina Räsänen lauloi muistotilaisuudessa Petri Laaksosen kirjoittaman kappaleen ”Täällä Pohjantähden alla”. Lehtonen haudattiin Jyväskylän maaseurakunnan Seppälänkankaan (nyk. Lahjaharjun) hautausmaalle.
Mika Toivasen säveltämä ja Jorma Toiviaisen sanoittama ”Mun aika mennä on” jäi Lehtosen viimeiseksi levytykseksi, mikä voi kuulostaa enteelliseltä, vaikka laulu ei käsittelekään kuolemaa. Kappale oli tarkoitus nauhoittaa vielä uudestaan, mutta Lehtonen ehti kuolla ennen sitä. Kappale voitti Tangomarkkinoiden sävellys- ja sanoituskilpailun vuonna 1995 ja Sauli Lehtonen lauloi tuolloin tangon ensiesityksen.
Kuoleman jälkeen pienoiskuva|Taiteilija Pauli Ruotsalaisen maalaama muistoteos Sauli Lehtosesta. Teos oli tarkoitus asettaa onnettomuuspaikalle, mutta poistettiin turvallisuussyistä.
Pauli Ruotsalainen maalasi Lehtosesta kuvan, joka oli tarkoitus laittaa onnettomuuspaikalle muistomerkiksi. Teos jouduttiin kuitenkin poistamaan turvallisuussyistä. Muistomerkistä syntyi paljon keskustelua, ja kansanedustaja Raimo Vistbacka teki jopa hallitukselle aiheesta kirjallisen kysymyksen. Uudenmaan tiepiirin olisi hänen mukaansa pitänyt vuokrata pieni alue, minne muistomerkin olisi voinut turvallisesti asettaa. Puolisentoista vuotta myöhemmin kiista päättyi, ja Ruotsalaisen teos lahjoitettiin Seinäjoelle Tango- ja Viihdemusiikin Edistämisyhdistys ry:n Olavi Virta -museoon.(Internet Archive)
Vuonna 1996 julkaistiin keskeneräiseksi jäänyt albumi Mun aika mennä on. Albumi sisältää kuusi studiossa nauhoitettua kappaletta sekä kaksitoista ennen julkaisematonta taltiointia Lehtosen konserteista Auran Nuortentalolla ja Uittamolla Turussa. Albumin paras listasijoitus on kymmenes sija vuoden 1996 viikolta 11. Lehtosen esikoisalbumi Sauli Lehtonen & Hopeinen Q myi platinaa, siis yli 50 000 kappaletta samana vuonna. Platinalevy annettiin Lehtosen vanhemmille Seinäjoella helmikuussa 1996. Albumia on myyty kaiken kaikkiaan 65 200 kappaletta.
Samana vuonna järjestettiin Lehtosen muistokonsertti, jonka liput myytiin hetkessä loppuun. Tilaisuuteen saapui lisäksi runsaasti ihmisiä, joilla ei ollut lippua. (Internet Archive) Mun aika mennä on -albumin myynti oli juuri ylittänyt 20 000 kappaleen rajan, mistä syystä kultalevy luovutettiin tilaisuuden yhteydessä Lehtosen vanhemmille.
Vuonna 2006 tangomarkkinoiden toimitusjohtaja Ari-Pekka Kuismin valitsi viisi merkittävintä tangolaulajaa. Hän sijoitti Sauli Lehtosen ensimmäiseksi ennen Jari Sillanpäätä, Eija Kantolaa, Marita Taavitsaista ja Tommi Soidinmäkeä.
Muistorahasto Joulukuussa 1995 perustettiin nuorten laulajien opintoja ja koulutusta tukeva Sauli Lehtosen muistorahasto. Idean isä oli Auraviihde Oy:n toimitusjohtaja Seppo Kulmala, ja Lehtosen vanhemmat antoivat siihen luvan. Vuonna 1996 järjestetyn muistokonsertin tuotosta luovutettiin 45 000 Suomen markkaa Lehtosen muistorahastoon, minkä jälkeen rahaston kokonaisrahamäärä oli yli 90 000 markkaa.