Tunturiniitty on tuntureilla kosteilla alueilla ruohoa kasvavaa niittykasvillisuutta. Niittyä on yleensä pieninä laikkuina varsinkin lumenviipymissä, puronvarsilla ja tunturin kallioseinämien eli pahtojen alla.Kilpisjärven biologinen asema
Niittykasvillisuuteen vaikuttaa muun muassa lumen paksuus. Jos lumi sulaa varhain, kasvukausi on pidempi, mutta maaperä kuivuu nopeasti.
Niitä esiintyy ravinteisilla mailla hemioroarktisella vaivaiskoivuvyöhykkeellä, alapaljakalla ja keskipaljakalla, muttei yläpaljakalla. Tunturiniittyjä on useantyyppisiä. Pienruohoniityt ovat matalakasvuisia ja muistuttavat lumenviipymiä. Niissä kasvaa muun muassa tunturiängelmää, peuranvirnaa, lapinvuokkoa ja tunturihärkkiäVäre&Partanen 2009, s. 15.. Keskipaljakalla useat tunturikankaatkin muistuttavat niittyjä, koska niissä kasvaa paljon tunturisaraa, tunturivihvilää ja lampaannataa.
Suurruohoniityt ovat korkeakasvuisia ja suurin piirtein koko kasvukauden valuvesien kostuttamia. Alapaljakan suurruohoniityillä kasvaa metsäkurjenpolvea ja kulleroa. Puronvarsiruohostoissa vaihtelevat pajukot ja suurruoholaikut. Tunturien saniaisniityillä saniaiset kasvavat monesti lohkareiden ja kivien välissä tiheästi.Yrjö Norokorpi, Heikki Eeronheimo, Seppo Eurola, Risto Heikkinen, Peter Johansson, Jouko Kumpula, Katariina Mäkelä, Seppo Neuvonen, Juha Sihvo, Saara Tynys & Risto Virtanen (2008): Osa 2.8 Tunturit. Teoksessa:
Tunturien niittymaannos Tunturien paljakoilla on niittymaannosta, jossa on ohut humus ja humuksen ja kivennäismaan sekoittumiskerros. Suomen luonto, osa 1. Luonto toimii Tunturit, Päätoimittaja Paavo Havas, Kirjayhtymä , Yhteiskirjapaino OY Helsinki, Helsinki, Sarja Suomen luonto , Suomen luonto 1. osa , Kohta Niittymaat, s. 257. Humuksen pH on melko pieni sinne valuneen happipitoisen kivennäispitoisen veden takia. Tällöin syntyy kostea paljakkaniitty, jolla kasvaa nurmitatarta, tunturiängelmää ja lapinvuokkoa. Emäksisellä paljakka-alueella on kuivaa tunturiniittyä, joka on eroosion kuluttamissa tuulipaljakkapaikoissa pelkkää lapinvuokko-jäkäläkangasta. Kuivilla tunturiniityillä, jossa kasvaa tunturikohokkia, tunturiängelmää, läätettä ja punakkoa, on tumma humuskerros, joka rajoittuu jyrkästi kivennäismaakerrokseen. Täällä humuksen pH on 5,5, emäskiven alueella 6. Paljakan happamalla kivennäismaalla, jossa on kohtalainen lumikerros talvella on kangasniittyä, jäkkiniittyä, jossa kasvaa muun muassa metsälauhaa ja tuoksusimaketta. Humus on heinäturvetta, ei kangasturvetta, ja on melko multaista. Vaikka huuhtoutumiskerros onkin, maannos voidaan katsoa niittymaannokseksi, ja sen humuksen pH on 4,5–5,0. Puronvarsien niittyalueilla on paksu "alpiininen ruskomaa", joka ei muistuta arojen ruskomaata. Humus on lähes aina kivennäismaata emäksisempää ja humuksen pH on noin 5,5. Typpeä on kohtalaisesti, C/N on 20, hyvällä paikalla jopa 15–17. Humus vaihtuu asteittain kivennäismaakerrokseksi. Tätä maannosta on sekä jokien tulvarannoilla että puronvarsilla. Ruskeaan maannokseen liittyy metsäkurjenpolvea, kulleroa ja pohjanpajua kasvava ruohosto ja pohjanpajua, villapajua ja tunturipajua kasvava pensaikko.
Puronvarsien niityt Purojen varsien niityillä kasvaa kulleroa, keväthanhikkia, lapinorvokkia, läätettä, väinönputkea, pohjansinivalvattia, haproa sekä nurmiruohoja. Korkeammalla tunturilla puronvarsilla kasvaa muun muassa ruusujuurta.Luonnonharrastajan Suomi, Koillismaalta tuntureille, Weilin+Göös 2003, , s. 136-237.
Tunturien kalliot ja pahdat Tunturin kallioseinämää sanotaan pahdaksi. Jos kevään sulamisvesi kostuttaa pahdan aluetta, syntyy runsas kasvillisuus varsinkin jos linnut ja veden mukana tulevat ravinteet lannoittavat. Pahdoissa kasvaa muun muassa ruijanpahtahanhikkia ja harvemmin kalliosaraa, tunturinätää, lumirikkoa, sinirikkoa ja pahtanurmikkaaVäre&Partanen 2009, s. 17, 16.. Niukkaravinteisilla piipitoisilla kalliolla kasvaa muun muassa tähkäpiippoa, lampaannataa ja puolukkaaVäre&Partanen 2009, s. 17.. Pahtojen alla on vyörysoraa. Karussa vyörysorassa kasvaa samoja lajeja kuin silikaattikallioillakin, mutta hieman ravinteisemmilla pahtanurmikkaa ja varputädykettä kasvaville vyörysorarinteille ovat ominaisia isokynsimö, hanhikit, kesämaksaruoho ja tunturihärkki sekä kataja. Hyvin ravinteisilla vyörysorilla kasvaa nädän ja kynsimön lisäksi myös muun muassa norjanarhoa.
Lumen paksuuden vaikutus Lumeton, kalkkipitoinen: ei niittyjä, vähäinen lumi sulaa jo toukokuussaSaira 2000, s. 13 Vähäluminen, kalkkipitoinen : hanhikki, nurmitatar Syväluminen, kalkkipitoinen : kullero, leinikki Runsasluminen, kalkkipitoinen: sinirikko, haproSaira 2000, s. 14 Runsasluminen, kalkiton: tähtirikko, hapro, ruojoja, nurmilauha, vaivaispaju
Lähteet Norjan ja Ruotsin retkeilyopas, Kalevi Saira, Edita retki- ja luontokirjat, Helsinki Edita 2000
Viitteet
Luokka:Tunturipaljakka Luokka:Biotoopit