Liuskakurjenpolvi (Geranium dissectum) on vaatimattomankokoinen, lähinnä Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa tavattava kurjenpolvilaji. Suomessa laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 196.
Ulkonäkö ja koko thumb|220px|vasen|Liuskakurjenpolven kukka ja hedelmiä. thumb|220px|vasen|Liuskakurjenpolven lehtiä. Yksi- tai joskus harvoin kaksivuotinen liuskakurjenpolvi kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Varren ja lehtiruotien hapsikarvat ovat alaviistoja. Varsilehdet ovat viisiliuskaisia ja syvään kapealiuskaisia. Aluslehtien liuskat ovat leveämpiä. Lyhytperäiset kukat ovat ylimpien varsilehtien tasalla. Kukat ovat punertavan sinipunaisia, 5–8 mm leveitä. Terälehdet ovat matalalanttoisia ja otakärkisten verholehtien pituisia. Liuskakurjenpolvi kukkii kesä-elokuussa. Hedelmykset ovat noin yhden sentin pituisia ja sirottavasti hapsi- ja nystykarvaisia. Siemenkuori on verkkomaisesti syväkuoppainen.Retkeilykasvio 1998, s. 308.
Liuskakurjenpolvi muistuttaa hieman kivikkokurjenpolvea (G. colombinum).Laine 1997, s. 164.
Levinneisyys Liuskakurjenpolvea tavataan Euroopassa Atlantin rannikolta Länsi-Ukrainaan ja Länsi-Venäjälle saakka. Pohjoisessa levinneisyysalue ulottuu Fennoskandian keskiosiin ja Baltiaan. Lajia kasvaa yleisenä myös Pohjois-Afrikassa Marokosta Tunisiaan sekä Kaukasuksen alueella. Satunnaisena sitä tavataan myös muualla Pohjois-Afrikassa, Turkissa ja monin paikoin Lähi-idässä. Ihmisen mukana laji on levinnyt Pohjois-Amerikan itä- ja länsiosiin.Den virtuella floran: Fliknäva Viitattu 14.1.2011. Pohjoismaissa liuskakurjenpolvi on varhainen kulttuuritulokas. Suomessa sen vanhat esiintymät keskittyvät Ahvenanmaalle ja Varsinais-Suomen saaristoon. Muualta Suomesta lajia on tavattu satunnaisena tulokkaana useista satamakaupungeista ja sisämaan suurista kaupungeista.Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Liuskakurjenpolven levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 14.1.2011.
Elinympäristö Suomessa liuskakurjenpolvi kasvaa kallioilla ja tienvarsilla sekä satunnaisena nurmikoilla ja satamakentillä. Ruotsissa laji on myös tavallinen peltojen rikkakasvi. Liuskakurjenpolvi on kalkinsuosija. Laji on Suomessa viime vuosikymmeninä harvinaistunut. Taantumisen suurimpana syynä on perinteisen laidunnuksen vähenemisestä johtuva kasvupaikkojen umpeenkasvu.
Lähteet Laine, Unto: Liuskakurjenpolvi. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 164. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Toim. Rassi, Pertti & Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2010.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2020: Liuskakurjenpolven levinneisyys Suomessa. ITIS: Geranium dissectum United States Department of Agriculture (USDA): Geranium dissectum
Luokka:Kurjenpolvet Luokka:Suomen erittäin uhanalaiset kasvit