Arabien valtakunta viittaa käsitteenä imperiumiin, joka syntyi arabivalloituksen tuloksena 600-luvun alussa romahtaneen persialaisen sassanidien valtakunnan raunioille sekä Bysantin menettämille Lähi-idän ja Välimeren pohjoisrannikon alueille. Nimitys yhdistää aluetta hallinneen umaijadidynastian (661–750) sekä sitä seuranneen persialaistuneen abbasididynastian (750–1258), jonka loppuaikoina abbasidikalifit tosin olivat enää nukkehallitsijoita.

Abbasidien valtiomyytin mukaan valtakunta oli suoraa jatkoa profeetta Muhammedin aloittamalle maailmanvalloitukselle.Lapidus 1991, s. 27 Muistitiedon mukaan umaijadeja oli edeltänyt neljä "oikeaan johdettua kalifia" vuosina 632–661, mitä ennen hallitsijana oli Muhammed.

Umaijadidynastian ensimmäinen historian tunnistama hallitsija oli Syyrian Damaskoksesta käsin hallinnut Muawija (661–680). Vuonna 750 valtaan nousivat sisällissodan avulla koillisesta Persiasta tulleet abbasidit, joiden johdolla valtakunta persialaistui. Jo tällöin imperiumi alkoi kaventua, kun sen äärialueen kuvernöörit alkoivat itsenäistyä. Abbasidien valta rajoittui lopulta Mesopotamiaan ja Bagdadin ympäristöön, missä heistä tuli buijdien nukkehallitsijoita. Vuonna 1258 mongolit valtasivat Bagdadin. Abbasidikalifit jatkoivat symbolista valtaansa tämän jälkeen fatimidien Egyptissä.

Arabivaltakunnan vaikutus tuntuu historiassa edelleen. Aikanaan se yhdisti valtavan alueen poliittisesti, uskonnollisesti ja kielellisesti ja edisti näin keksintöjen, kuten kiinalaisen paperin tai intialaisen matematiikan sekä uusien uskonnollisten ajatusten leviämistä. Kalifaatin valtionuskontona syntyi islam, joka jatkoi etenemistään myös Afrikkaan, Intiaan ja Etelä-Aasiaan ja muodostui maailmanuskonnoksi. Sassanideilta peritty kreikkalaisen kirjallisuuden kääntäminen vei muslimit luonnontieteissä ja matematiikassa sadoiksi vuosiksi johtopaikalle koko maailmassa.

Arabivaltio vaikutti talouskehityksen pysähtymiseen Euroopassa sulkemalla sen kauppareitit Välimerellä sekä vanhan silkkitien Kiinaan. Idästä tulleet keksinnöt pääsivät esteen ohi leviämään Eurooppaan vasta 1200-luvulla. Abbasidikalifien uskonnollinen arvovalta säilyi 1500-luvun alkuun saakka, jolloin islamilaisen maailman painopiste siirtyi Osmanien valtakuntaan. Tässä vaiheessa muslimimaailman tieteellinen johtoasema oli kadonnut ja Eurooppa mennyt sen ohi. Kestävimpänä perintönään kalifaatti jätti jälkeensä islamilaisen sivilisaation, jossa juutalaiskristillinen lähtökohta yhdistyi beduiinien heimokulttuuriin ja persialaisiin uskontoihin.

Muistitiedot ja aikalaislähteet Arabivaltakuntaa koskevat tiedot alkavat vasta 800-luvulta, jolloin alettiin kirjoittaa valtakunnan aikaisemmista vaiheista, kuten profeetta Muhammedista, hänen seuralaisistaan ja oikeaan johdetuista kalifeista. Orientalisti Kaj Öhrnberg on katsonut, että kertomus palveli abbasidien poliittisia ja uskonnollisia tarpeita ja oli todellisuudessa enemmän sen valtaa oikeuttavaa legitimaatiota kuin luotettavaa historiallista kuvausta tapahtuneesta. Täydellisimmin islamin pyhän historian kirjasi muistiin 900-luvun alussa al-Tabari laajassa, 40 nidettä käsittävässä teoksessaan.

Islamin pyhän historian rinnalle on ilmestynyt myös aikalaislähteisiin, kuten kolikoihin ja piirtokirjoituksiin perustuvia tulkintoja. Niiden mukaan arabivaltakunta ei syntynyt ulkopuolisesta hyökkäyksestä vaan valtatyhjiöstä, kun sassanidien Persia oli romahtanut, eikä Bysantti heikkoutensa takia pystynyt pitämään Lähi-idän omistuksiaan. Näiden valtakuntien voimattomuuden perussyynä olivat keskinäisten sotien lisäksi väestöä rajusti vähentäneet kulkutaudit sekä ilmastonmuutos. Ulkoisen arabihyökkäyksen asemesta kyseessä oli omien paimentolaisheimojen valtaannousu.Nevo & Koren, 2003, s. 10 Uudet vallanpitäjät eivät vielä 600-luvulla olleet identiteetiltään sen enempää muslimeja kuin arabejakaan. Arabien maailmanvallan synty

Lähi-idän jakoivat keskenään 600-luvun alussa kaksi maailmanvaltaa, kristillinen Itä-Rooma eli Bysantti sekä sassanidien hallitsijasuvun Iran eli Persia pääkaupunkinaan Mesopotamiassa sijaitseva Ktesifon ja valtauskontonaan zarathustralaisuus. Kummallakin oli arabimaailmassa etupiirinsä. Bysantin keisarit olivat siirtäneet alueittensa hallintaa beduiinipäälliköille, jotka olivat klientti- tai vasallisuhteessa Bysanttiin.Nevo & Koren, 2003, s. 87

Vuonna 602 alkaneessa Khosrau II:n aloittamassa sodassa sassanidit olivat aluksi voitokkaita. Käänne tapahtui vuonna 622, kun keisari Herakleios löi Persian armeijan. Muutamassa vuodessa koko sassanidien imperiumi romahti, ja myös Khosrau itse murhattiin. Bysantti ei kuitenkaan kyennyt käyttämään voittoa hyväkseen, sillä sen talous ei enää riittänyt siihen. Bysantti vetäytyi Lähi-idästä tärkeimpiä kauppakaupunkeja lukuun ottamatta.Nevo & Koren, 2003, 242–245 Nevon ja Korenin teorian mukaan seurauksena oli valtatyhjiö, jota käyttivät hyväkseen kummankin imperiumin palveluksessa olleet arabiheimot, jotka nyt aloittivat yleisen ryöstelyn ja keskinäisen valtakamppailun. Jerusalemin patriarkka Sofronius kirjoitti heistä vuonna 634:"[saapukoon Kristus] pian ja tukahduttakoon heidän hullun röyhkeytensä ja toimittakoon nämä halpamaiset olennot, kuten aikaisemminkin, Jumalan määräämän hallitsijamme jalkajakkaroiksi.”Nevo & Koren, 2003, s. 144

Umaijadien kalifaatti 660–750

pienoiskuva|Abd al-Malikin vuonna 691 rakennuttama Kalliomoskeija Jerusalemissa on näkyvä muisto umaijadikalifaatista. Arabivalloituksen jälkeen ensimmäinen aikalaislähteiden varmistama hallitsija oli Muawija (660-680), joka hallitsi arvonimellä "uskovien komentaja" (Amīr al-Muʾminīn). Muawijan valtapiirin painopisteenä olivat Bysantilta jääneet alueet. Muawijan virkakoneisto periytyi Bysantilta, joten hallintoa alkoivat hoitaa kristityt kreikkalaiset, kuten Johannes Damaskolainen. Muawija oli Bysantin vasalli, ja maksoi sille veroa.

Vuosien 661–750 välistä aikaa arabien valtakunnassa kutsutaan umaijadien dynastiaksi. Varmuutta ei silti ole siitä nousivatko Muawijan pojat valtaan sen jälkeen, kun tämä kukistettiin vuonna 680 vai olivatko välivuodet sisällissodan aikaa, ennen kuin Iranista tullut Abd al-Malik ibn Marwan vuonna 685 varmisti valtansa. Umaijadien pääkaupunki oli Damaskoksessa. Hallitsijan vaikutusvalta heikkeni valtakunnan raja-alueita kohti, missä käskynhaltijat käyttivät itsenäistä valtaa ja usein myös kapinoivat. Vuonna 685 valtaan nousi Abd al-Malik ibn Marwan (685-705), joka otti käyttöön nimityksen kalifi eli Jumalan seuraaja tai puolestapuhuja (Khalifat Allāh), minkä nimen arabihallitsijat omaksuivat uudelleen 800-luvulla. Hän rakensi Jerusalemin Temppelivuorelle Bysantin avustamana pyhäkön, joka piirtokirjoitusmerkinnän mukaan valmistui vuonna 72 eli 694 jKr. Valmistumisvuotena pidetään silti yleisemmin vuotta 691. Englannin kielellä se tunnetaan nimellä ”Dome of Rock” ja suomeksi Kalliomoskeijana.Popp, 2010 Abbasidien kalifaatti

Persian Khorasanista tullut persialaistuneiden arabien abbasidiklaani voitti sisällissodassa umaijadit ja perusti pitkäaikaisen dynastian, jonka pääkaupunki siirrettiin Damaskoksesta Bagdadiin. Bagdadissa abbasidien muodollinen asema kalifeina päättyi vasta vuonna 1257 mongolihyökkäykseen, jossa myös Bagdad koki perusteellisen hävityksen.

Abbasidien alkuaikoina persialaisarabialainen kulttuuri nousi kukoistukseen. Huomattava abbasidihallitsija oli Harun al-Rašid, joka hallitsi vuosina 786–809. Kalifaatissa alettiin jo ennen hänen kauttaan antiikin Kreikan filosofien teoksia kääntää arabiaksi. Abbasidien aikana kauppayhteyksiä syntyi koko tunnettuun maailmaan Intiasta ja Kiinasta Afrikkaan ja Pohjoismaihin saakka. Ensimmäiset kirjoitukset profeetta Muhammedista tehtiin abbasidien hovissa, missä ibn Ishaq kirjoitti profeetan elämäkerran.

Katso myös Luettelo kalifeista Islamin kulta-aika

Lähteet

Islamilaiset lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Luokka:Imperiumit Luokka:Historialliset valtiot Luokka:Keskiajan arabit Luokka:Islamin historia Luokka:Kalifaatit