Zimbabwen tasavalta eli Zimbabwe on 390 000 neliökilometrin suuruinen noin 15 miljoonan asukkaan sisämaavaltio eteläisessä Afrikassa Sambian, Mosambikin, Etelä-Afrikan ja Botswanan välissä. Zimbabwen pääkaupunki on noin kahden miljoonan asukkaan Harare.
Maa julistautui alun perin itsenäiseksi jo vuonna 1965 Ian Smithin johdolla nimellä Rhodesia. Vuonna 1980 maassa siirryttiin enemmistövaltaan ja sen nimeksi muutettiin Zimbabwe, minkä jälkeen Robert Mugabe hallitsi sitä vuoteen 2017 asti. Tämän jälkeen Emmerson Mnangagwasta tuli maan presidenttiPresidentinvaaleissa äänestetään Zimbabwen tulevaisuuden puolesta. Yle uutiset 30.7.2018.
Länsimaissa Mugaben hallinnon jäsenet ovat boikotissa.
Maantiede pienoiskuva|vasen|Zimbabwen kartta thumb|vasen|Victorian putoukset Zimbabwen ja Sambian rajalla.
Sijainti, pinnanmuodot ja vesistöt Zimbabwe on sisämaavaltio eteläisessä Afrikassa Limpopo- ja Sambesijokien välissä. Valtio on pinta-alaltaan 390 757 neliökilometrin laajuinen, ja sen rajanaapurit ovat Mosambik idässä, Sambia pohjoisessa ja luoteessa, Etelä-Afrikka etelässä ja Botswana lounaassa.
Zimbabwe sijaitsee pääosin ylätasangolla 600–1 300 metrin korkeudessa. Highveldina tunnettu lounaasta koilliseen kulkeva noin 650 kilometriä pitkä ja 80 kilometriä leveä selänne halkaisee valtion. Selänne on 1 200–1 500 metrin korkuinen, mutta se kohoaa maan itäosassa Eastern Highlands -vuoristoksi, jossa on myös maan korkein kohta, 2 592 metrin korkuinen Mount Nyangani. Highveldin molemmilla puolilla on niin sanottu Middleveld, joka käsittää 40 prosenttia maan pinta-alasta. Eteläisessä osassa maata Limpopon sivujokien tasangolla on Lowveld, joka on alimmillaan noin 200 metrissä.
Zimbabwen pinta on pääosin kevyesti kumpuilevaa, mutta paikoin maastosta erottaa jäännösvuoria. Bulawayon kaupungin eteläpuolella on esimerkiksi eroosion paljastama graniittinen batoliitti Matobo Hills. Geologisesti merkittävä muodostuma on 530 kilometriä pitkä Gret Dyke, joka on maailman pisin suora mafisten ja ultramafisten kivien ketju.
Pientä lounaista sisäistä valuma-aluetta lukuun ottamatta Zimbabwessa vedet virtaavat kolmea vesistöä pitkin. Keskusselänne toimii vedenjakajana. Selänteen pohjoispuolella joet virtaavat Sambesiin ja eteläpuolella Limpopoon ja Saveen.
Ilmasto Zimbabwe on kokonaisuudessa Kauriin kääntöpiirin pohjoispuolella, joten se kuuluu trooppiseen vyöhykkeeseen. Korkean ilmanalan takia ilmasto on kuitenkin pääosin subtrooppinen. Ilmastoon vaikeuttaa korkeuden lisäksi Mosambikin kanaalin merellinen vaikutus, mantereinen korkeapaine sekä lämmin ja kostea pasaatituulten kohtaamisvyöhyke. Ilmasto voidaan jakaa kolmeen vuoden aikaan. Kuuma ja kuiva kausi kestää syyskuun puoliväliltä tammikuulle, lämmin kostea kausi tammikuulta huhtikuulle ja lauhkea kuiva kausi huhtikuulta syyskuulle.
Alankoalueilla on varsin kuiva ilmasto, vuotuinen sademäärä jää 400–600 millimetriin. Itäisillä ylängöillä vuodessa voi sataa 1 600–2 000 millimetriä. Suuressa osassa maata vuosisademäärä jää 750 ja 1200 millimetrin välille. Suurin osa sateesta saadaan marraskuun ja maaliskuun välillä. Ylänköalueilla tyypillinen päivälämpötila vaihtelee kesä-heinäkuun 21 asteen ja loka-marraskuun 29 asteen välillä, öisin voi olla alle 10 astetta. Alavilla alueilla hellettä voi olla lokakuussa lähes 40 astetta.Country Guide BBC Weather
Luonto Zimbabwen kasvillisuus on suurimmilta osiltaan savannia, jolla kasvaa paljon puita kosteiden kesien ansiosta. Varsinaisia metsiä on kuitenkin vain itärajalla ja Bulawayon luoteispuolella. Middleveldin ja Highveldin päälajeja ovat leimupuut. Muita yleisiä puuvartisia kasveja ovat musukkeihin kuuluva Uapaca kirkiana ja pukinpensaat. Sambesi- ja Limpopojokien laaksoissa kasvaa puolestaan mopanepuita, apinanleipäpuita ja pukinpensaita.
Historia Varhaishistoria thumb|vasen|Suur-Zimbabwen raunioaluetta Zimbabwen varhaisimmat todisteet ihmisasutuksesta ovat yli 100 000 vuoden takaa, ja ensimmäisten asukkaiden uskotaan olleen saneja. Bantuja alkoi levittäytyä alueelle noin vuonna 150 eaa, ja keskisessä Zimbabwessa oli vuoteen 400 mennessä bantujen kyliä ja viljelyksiä. Shashe- ja Limpopojokien laaksoihin kehittyi 900-luvun alkuun mennessä yhteiskuntia, jotka yhdistyivät myös kauppaverkostojen kautta Persiaan ja Intiaan asti rannikon swahilien kautta.
Šonat rakennuttivat 1000–1400-luvuilla Suur-Zimbabwen keskuksen, joka on Saharan eteläpuolisen Afrikan kivirakennelma. Suur-Zimbabwe kaatui 1400-luvun puolivälin jälkeen, ja sitä seurasivat Khamin ympärille keskittynyt Torwa-dynastia ja Mwene Mutapa. Nämä kaikki kävivät kulta- ja norsunluukauppaa rannikolle, vaikka maatalous olikin keskeisin elinkeino.
Portugalilaiset aloittivat sisämaan valloituksen 1530-luvulla. Mwene Mutapan hallitsija yritti ajaa heidät pois vuonna 1629, mutta portugalilaiset syöksivät tämän valtaistuimelta ja pakottivat suostumaan laajoihin kauppaoikeuksiin. Mwene Mutapan vaikutusvalta alkoi vähentyä, ja eteläisessä Zimbabwessa kehittyi Rozwi-valtakunta.
Siirtomaa-aika pienoiskuva|vasen|Rhodesia siirtomaa-aikana Buurien tieltä Etelä-Afrikasta väistymään joutuneet ndebelet alistivat šonat vuonna 1837 ja perustivat lyhytikäisen kuningaskunnan. Britit valtasivat maan 1890-luvulla, kun Cecil Rhodesin British South Africa Company oli vuonna 1889 saanut mandaatin kolonisoida alue. Yritys hallitsi sekä nykyistä Sambiaa että Zimbabwea, ja aluetta alettiin vuonna 1895 kutsua Rhodesin mukaan Rhodesiaksi.
Etelä-Rhodesiasta tuli vuonna 1923 Britannian siirtomaa. Vaihtoehtona sillä oli liittyä Etelä-Afrikan unionin viidenneksi provinssiksi. Maailmansotien välisenä aikana Etelä-Rhodesian talous kehittyi kuparin, kullan ja muiden mineraalien, sekä maissin, tupakan ja karjan ympärille. Etelä-Rhodesian pääministerinä yli 20 vuotta toiminut Godfrey Huggins ajoi Etelä- ja Pohjois-Rhodesian yhdistymistä luodakseen voimakkaaseen brittiläiseen kulttuuriin perustuvan valtion. Britit suostuivat vuonna 1953 luomaan Rhodesian ja Njassamaan liittovaltion. Liittovaltio oli pystyssä kymmenen vuoden ajan, ja se hajotettiin vuonna 1963, jolloin Etelä-Rhodesiasta tuli uudestaan Britannian suora siirtomaa.
Itsenäistyminen Afrikkalaisten poliittinen toiminta alkoi vahvistua 1950- ja 1960-luvuilla. Joshua Nkomo oli paikallinen johtaja, joka perusti ZAPU-liikkeen, josta puolestaan vuonna 1963 erosi Robert Mugaben ZANU. Niiden kannatus muodostui etnisten ryhmien mukaan, sillä Nkomo oli ndebele ja Mugabe šona.
Kun Sambia ja Malawi siirtyivät kohti demokratiaa ja enemmistövaltaa, valkoisten vähemmistöhallitus julisti Rhodesian itsenäiseksi Ian Smithin johdolla vuonna 1965. Maa jäi vaille kansainvälistä tunnustusta ja koko sen ensimmäisen itsenäisyyden ajan Rhodesia oli noin viiden prosentin suuruisen valkoisen vähemmistön hallitsema. Maan rotupolitiikka tuomittiin laajasti ja Yhdistyneet kansakunnat julisti sitä vastaan ensimmäiset talouspakotteet. Maan tukijoita olivat lähinnä Etelä-Afrikka ja tuolloinen Portugalin siirtomaa Mosambik, joka itsenäistyi sittemmin vuonna 1975. YK:n julistama kauppasaarto vuoti pahasti, kun Etelä-Afrikka ei liittynyt siihen.United Nations: Sanctions Against Rhodes TIME 1966. Musta valtaväestö nousi avoimeen chimurenga-kapinaan ja alkoi hyökkäillä valkoisten maatiloja vastaan.History and people Go2Africa
Paine Rhodesian valkoista vähemmistöhallitusta kohtaan kasvoi ja sen seurauksena valkoiset tekivät eräiden maltillisten mustien afrikkalaisjohtajien kanssa nk. sisäisen ratkaisun, jonka seurauksena Rhodesian tilalle syntyi lyhytikäinen ja vaille kansainvälistä tunnustusta jäänyt valtio Zimbabwe-Rhodesia. Tämä valtio oli olemassa vain puoli vuotta eli 1.6.1979–12.12.1979. Lyhytikäisen valtion pääministeri oli musta piispa Abel Muzorewa. Se lakkautettiin ja maa palasi väliaikaisesti taas Britannian kruununsiirtomaaksi nimeltä Etelä-Rhodesia. Lontoossa käytyjen itsenäistymisneuvottelujen jälkeen itsenäinen Zimbabwen tasavalta syntyi 18. huhtikuuta 1980.
Itsenäisyyttä edeltäneissä uuden valtion ensimmäisissä vaaleissa Robert Mugaben johtama vasemmistolainen ZANU-PF puolue sai ylivoimaisen enemmistön parlamenttipaikoista. Toisena oli kilpailevan sissijohtajan Joshua Nkomon puolue Isänmaallinen rintama (PF). Valkoisille oli varattu 20 paikkaa. Tästä kiintiöstä luovuttiin vasta vuonna 1987.Background Note: Zimbabwe (10/14/11) US Department of State
Robert Mugabe Zimbabwen hallitsijana 1980–2017 Zimbabwen itsenäistyttyä vuonna 1980 keskeinen vallankäyttäjä maassa oli pääministeri. Presidentti oli puhtaasti seremoniallinen virka. Robert Mugabesta tuli Zimbabwen pääministeri heti maan itsenäistyttyä ja presidentiksi tuli Canaan Banana. Vuonna 1987 perustuslakia muutettiin siten, että presidentistä tuli korkein tosiasiallinen vallankäyttäjä. Pääministerin virka lakkautettiin ja Mugabe siirtyi vuonna 1987 Zimbabwen presidentiksi, jossa tehtävässä hän jatkoi marraskuuhun 2017 saakka. Robert Mugaben valtakausi Zimbabwessa kesti yli 37 vuotta. Hän käytti korkeinta valtaa Zimbabwessa ensin 7 vuotta pääministerinä ja sitten 30 vuotta presidenttinä.
Talouden romahtaminen, ihmisoikeusloukkauksia, vaalivilppiä Mugaben noustessa pääministeriksi 70 prosenttia maan viljelymaasta oli valkoisen vähemmistön hallussa. Myönteisenä pidetyn alkutaipaleen jälkeen Mugaben johtama Zimbabwe nousi uutisiin muun muassa valkoisiin kohdistuvista väkivallasta ja rotusorrosta. Maassa on tehty maauudistus, jossa valkoisten maanviljelijöiden maita on jaettu mustille. Valkoisten tilojen pakkolunastuksissa ja häädöissä on ollut mukana Zimbabwen armeija ja muita aseellisia joukkoja. Valkoisia ja heidän mustia työntekijöitään sekä heidän perheitään on pahoinpidelty, murhattu ja raiskattu.Rape gangs targeting whites in Zimbabwe Telegraph 2004White farmer killed in Zimbabwe BBC 2002Desperation stalks Zimbabwe's white farmers CNN 2009 Valkoisilta anastettuja tiloja on luovutettu tahoille, joilla ei ole kokemusta maanviljelystä, muiden muassa Mugaben hallituksen suosikeille ja sotilashenkilöille. Alun perin Mugabe lupasi antaa valkoisilta riistetyt tilat mustille sisällissodan veteraaneille.The Situation Today BBC 2005
Vuoden 1992 kuivuus johti maan julistamiseen hätätilaan ja velkakierteeseen. 1990-luvun lopulla 11 000 zimbabwelaista sotilasta oli vuosia Kongon demokraattisessa tasavallassa tukemassa maan hallitusta kapinallisia vastaan. Joukkojen varustaminen ja ylläpito tulivat Zimbabwelle kalliiksi.
Maan ruoantuotanto romahti valkoisten entisten tilojen jouduttua rappioille epäonnistuneen maareformin seurauksena. Tämä johti ulkomaanvaluuttavarantojen tyrehtymiseen ja hyperinflaatioon, koska maatalous oli ollut maan tärkein vientiala.. Toisten lähteiden kuten maareformia arvioineiden tutkijoiden Joseph Hanlonin, Teresa Smartin ja Jeanette Manjengwan teoksen Zimbabwe Takes Back its Land mukaan maareformia voi pitää menestyksenä. He korostavat, että itsenäistymissodan veteraanit kokivat itsensä petetyiksi, kun vielä 20 vuotta itsenäistymisen jälkeen valkoinen vähemmistö hallitsi parasta viljelysmaata. Maailmanpankin sopeutusohjelma oli vienyt kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Veteraanit ryhtyivät johtamaan maareformia vuonna 1997 Mugaben puolueen katsoessa sivusta, mutta puolue ryhtyi tukemaan maanvaltaajia ymmärrettyään, että vallatuilla mailla oli miljoonan äänestäjän joukko, jota edes ZANU-PF ei voinut jättää huomiotta. Kolmen tutkijan mukaan brittilehdistön demonisoima Zimbabwen maareformin jälkeinen pientilajärjestelmä on alkanut tuottaa lähes saman verran tomaattia, maissia ja tupakkaa ja soijaa kuin vanhat suurtilat, ja työllistyminen tiloilla on merkittävää.