thumb|200px|Laupiaan samarialaisen kertomusta esittävä lasimaalaus Pyhän Eutropiuksen kirkossa, Clermont-Ferrandissa. Taustalla pappi ja leeviläinen. Laupias samarialainen on avulias henkilö, josta Jeesus Luukkaan evankeliumin mukaan kertoi eräälle lainoppineelle vastatakseen tämän kysymykseen, kuka on lähimmäinen.
Kertomuksen mukaan maantierosvot ryöstivät ja pahoinpitelivät erään miehen puolikuoliaaksi hänen ollessaan matkalla Jerusalemista Jerikoon. Hänen ohitseen kulkee ensin muuan pappi ja sitten leeviläinen, mutta kumpikaan ei anna hänelle apua. Sen jälkeen ohi kulkee muuan samarialainen. Yleensä ajan juutalaiset ja samarialaiset vihasivat ja halveksivat toisiaan, mutta tämä samarialainen pysähtyi auttamaan loukkaantunutta juutalaista. Jeesus kertoi tämän vertauksen vastatakseen kysymykseen, kuka on lähimmäinen, jota jo Mooseksen lain mukaan tulisi rakastaa. Samarialaisen esittäminen myönteisessä valossa oli tarkoitettukin järkytykseksi Jeesuksen kuulijoille. Kertomusta onkin pidetty tyyppiesimerkkinä provokatiivisesta puheesta, jossa tavanomaiset oletukset on käännetty päälaelleen.
Jotkut kristityt, esimerkiksi Pyhä Augustinus, ovat käsittäneet kertomuksen allegorisesti siten, että samarialainen tarkoittaa Jeesusta Kristusta, joka pelastaa syntisen sielun. Yleensä tällaisten tulkintojen kuitenkin katsotaan täysin poikkeavan kertomuksen alkuperäisestä tarkoituksesta, joka oli valaista esimerkin avulla Jeesuksen eettisiä opetuksia, jotka ovat tulleet laajalti hyväksytyiksi kirkon ulkopuolellakin.
Kertomus on ollut suosittu aihe maalaustaiteessa, kuvanveistossa, runoudessa ja elokuvissa. Sanonta laupias samarialainen onkin tullut tarkoittamaan henkilöä, joka tarjoutuu auttamaan tuntematonta, ja monet hyväntekeväisyysjärjestöt ovat saaneet nimensä kertomuksen mukaan.
Kertomus ja siihen liittyvä vuoropuhelu
Luukkaan evankeliumin mukaan eräs lainoppinut kysyi Jeesukselta: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä periäkseni iankaikkisen elämän?" Jeesus esitti vastakysymyksen: "Mitä laissa on kirjoitettuna?" Tähän lainoppinut vastasi kahta Mooseksen kirjojen lausetta lainaten: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Jeesus myönsi vastauksen oikeaksi, mutta lainoppinut kysyi: " Kuka sitten on lähimmäiseni?" Tähän Jeesus vastasi kertomalla seuraavan tarinan:
Tällöin lainoppinut vastasi: "Hän, joka osoitti hänelle armoaan." Tähän Jeesus vastasi kehottamalla häntä tekemään samoin.
Historiallinen tausta Tie Jerusalemista Jerikoon thumb | 240px | right | Tie Jerusalemista Jerikoon. Jeesuksen aikana Jerusalemin ja Jerikon välinen tie oli erityinen pahamaineinen vaarallisuutensa ja vaikeakulkuisuutensa vuoksi, ja sitä kutsuttiin "veritieksi", koska maantierosvojen vuoksi siellä usein vuoti verta.Wilkinson, "The Way from Jerusalem to Jericho" The Biblical Archaeologist, Vol. 38, No 1 (maaliskuu 1975), sivu 10-24 Martin Luther King, Jr. sanoi viimeiseksi jääneessä puheessaan, päivää ennen kuin tuli murhatuksi:
Samarialaiset ja Jeesus
Juutalaiset, joille Jeesus puhui, vihasivat samarialaisia siinä määrin, että lainoppineen vastauksen sanamuoto "Hän, joka osoitti hänelle armoaan" ilmeisesti johtui halusta nimenomaan välttää lausumasta sanaa samarialainen. Vastaavasti myös samarialaiset vihasivat juutalaisia. Keskinäinen vihamielisyys oli erityisen voimakasta ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan alkupuolella, koska samarialaiset olivat häpäisseet juutalaisten temppelin viemällä sinne pääsiäisenä ihmisten luita.
Tämä tausta on kuitenkin myöhempinä aikoina käynyt vähemmän ilmeiseksi eikä aukea ilman selitystä, koska useimmat nykyajan ihmiset tuskin ovat kuulleetkaan samarialaisista missään muussa yhteydessä. Kertomuksen merkitystä onkin pyritty selventämään kuvittelemalla juutalaisten ja samarialaisten tilalle jotkin muut, toisiaan pitkään vihollisinaan pitäneet kansat tai muut ihmisryhmät, jolloin kuitenkin vihollisena pidetty henkilö osoittautuu moraalisesti muita paremmaksi. Kertomuksen on esimerkiksi katsottu olevan tarkoitettu osoittamaan rodulliset, kansalliset tai tiettyihin uskonlahkoihin kohdistuvat ennakkoluulot yleensäkin vääriksi. Esimerkiksi aikana, jolloin Yhdysvalloissa vielä kiisteltiin orjuuden poistamisesta, tunnettu orjuuden vastustaja William Jay katsoi sikäläisen papiston, joka hyväksyi orjuuden, "seuraavan papin ja leeviläisen esimerkkiä". Edellä mainitussa puheessaan Martin Luther King katsoi samarialaisen olevan toista rotua, kun taas Sundee Tucker Frazier piti samarialaista esimerkkinä sekarotuisesta henkilöstä.
Klyne Snorgrass kirjoittaa: "Tämän vertauksen pohjalta meidän on tutkiskeltava omaa rasismiamme, mutta myös etsiä oikeutta ja antaa apua sitä tarvitseville riippumatta siitä, mihin ryhmään he kuuluvat."
Samarialaiset mainitaan evankeliumeissa muissakin yhteyksissä. Luukkaan evankeliumin mukaan Jeesus paransi kymmenen spitaalista, joista kuitenkin vain yksi, samarialainen, kiitti häntä. Toisessa kohdassa kuitenkin kerrotaan samarialaisten kieltäytyneen tarjoamasta hänelle majapaikkaa.
Papit ja leeviläiset
Jeesuksen ajan kultturissa kosketusta kuolleeseen ruumiiseen pidettiin saastuttavana. Varsinkin pappien tuli välttää kaikkea, mitä pidettiin saastuttavana. Tämän vuoksi voitaisiin ajatella, että pappi ja leeviläinen epäilivät maassa makaavan miehen olleen kuollut ja kulkeneet nopeasti ohi välttyäkseen saastutukselta. Koska heidän kuitenkin kerrotaan kulkeneen Jerusalemista ja samalla temppelistä poispäin, kohti Jerikoa, on tätä selitystä pidetty vähemmän uskottavana, sillä näin ollen he olisivat sillä erää jo hoitaneet tehtävänsä temppelissä. Toisaalta Mišna tekee tästä poikkeuksen hylättyjen ruumiiden osalta, joten he olisivat lakiin vedoten yhtä hyvin voineet koskea ruumiseen kuin kieltäytyäkin niin tekemästä. Joka tapauksessa "he pitivät tärkeämpänä sitä, että mies saattoi olla kuollut ja että he tämän vuoksi saattoivat saastua niin, etteivät voineet suorittaa pyhiä tehtäviään, kun sitä, että hän saattoi olla elävä ja avun tarpeessa."
Tulkintoja Allegorinen tulkinta
pienoiskuva|right|Rossanon evankeliumikirjan kuvassa 500-luvulta sädekehä laupiaan samarialaisen yläpuolella viittaa allegoriseen tulkintaan. Kuvassa mukana myös enkeli.
Kirkkoisä Origenes tulkitsi kertomusta vertauskuvallisesti näin:
Tämänkaltaisilla tulkinnoilla on kannattajia nykyäänkin. Esimerkiksi mormonioppinut John Welch on selittänyt:
Tällä allegorisella tavalla kertomus on perinteisesti tulkittu myös ortodoksisessa kirkossa.
Eettiset tulkinnat
pienoiskuva|right|Jan Wijnantsin Laupiaan samarialaisen vertaus vuodelta 1670
Kaikki kristityt teologit eivät ole hyväksyneet Origineen kertomukselle esittämää vertauskuvallista tulkintaa. Esimerkiksi Johannes Calvin piti sitä hyvin teennäisenä ja sen alkuperäisen tarkoituksen vastaisena ja katsoi sen lähinnä osoittavan, että jotkut haluavat oman mielensä mukaan selittää Raamatun tarkoittavan muuta kuin siinä sanotaan. Sen sijaan kertomuksen merkitys oli hänen mukaansa siinä, että meidän tulee vastaavassa tilanteessa menetellä kertomuksen samarialaisen, ei papin tai leeviläisen tavoin.Johannes Calvinin kommentaari Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeista, osa 3 Samaa ovat myöhemmin korostaneet esimerkiksi C. H. Dodd ja G. B. Caird.
John B. Green on kirjoittanut, että Jeesuksen lopuksi esittämä kysymys tavallaan kääntää alkuperäisen kysymyksen toisin päin. Hänen mukaansa tarina edellyttää, että "kuka tahansa" on lähimmäinen ja sen jälkeen korostaa, että tällainen määrittely avaa kaikki ovat rakkauden teoille. Jättämällä kertomatta, kuka haavoittunut mies oli, ja osoittamalla samarialaisen matkustajan siksi, joka suorittaa lain teot, Jeesus mitätöi koko sellaisen maailmankuvan, joka antaa aihetta kysyä: "Kuka on lähimmäiseni?" Rituaalisen puhtauden ja pyhyyden käsitteet, sellaisena kuin ne vanhastaan oli ymmärretty, oli kumottu. Tällöin havaintoesimerkiksi lähimmäisenrakkaudesta voikin tulla henkilö, jota ilman muuta oli totuttu pitämään sosiaalisesti hyljeksittynä.
Kertomus on tullut erityisen tärkeäksi vapautuksen teologialle samoin kuin intialaisille teologeille, jotka pitävät tehtävänään parantaa dalit-väestön asemaa.M. Gnanavaram, "'Dalit Theology' and the Parable of the Good Samaritan," Journal for the Study of the New Testament, Vol. 15, No. 50, 59–83 (1993).
Martin Luther King puhui usein laupiaasta samarialaisesta asettaen toistensa vastakohdiksi toisaalta rosvojen saaliinhimon sekä papin ja leeviläisen välinpitämättömyyden, toisaalta samarialaisen avuliaisuuden. King myös laajensi vaatimuksen lähimmäisten auttamisesta koskemaan koko yhteiskuntaa:
Käännös:
Aihe kuvataiteessa
thumb|220px|right|Rembramdtin Laupias samarialainen vuodelta 1630. Maalaus esittää samarialaista neuvottelemassa majatalon isännän kanssa.
Kertomus laupiaasta samarialaisesta oli keskiaikaisessa taiteessa yksi suosituimmista. Myös allegorista tulkintaa havainnollistettiin usein kuvataiteen keinoin, ja enkelit ovat usein mukana kuvassa. Ortodoksisissa ikoneissa laupiaan samarialaisen samastamista Kristukseen korostetaan usein ristiä kantavan sädekehän avulla.
Aiheesta ovat tehneet maalauksia monet taiteilijat kuten Rembrandt, Jan Wijnants, Vincent van Gogh, Aimé Morot, Domenico Fetti, Johann Carl Loth, George Frederic Watts ja Giacomo Conti. Esimerkiksi Piet Esser ja François-Léon Sicard ovat tehneet aiheesta myös veistoksia.
Lähteet
Aiheesta muualla Raamattuaiheista taidetta verkossa:: The Expert in the Law Assault and First Aid The Inn
Luokka:Raamatun henkilöt Luokka:Samarialaiset