Sanni Kaisa Grahn-Laasonen (o.s. Grahn, s. 4. toukokuuta 1983 Forssa) on suomalainen poliitikko. Hän toimi Orpon hallituksen sosiaaliturvaministerinä 20. kesäkuuta 2023 – 16. kesäkuuta 2026, kunnes jäi vanhempainvapaalle. Aiemmin Grahn-Laasonen on ollut Sipilän hallituksen opetusministeri vuosina 2015–2019 ja kulttuuriministeri vuosina 2015–2017 sekä Stubbin hallituksen ympäristöministeri 2014–2015. Hän on toiminut kokoomuksen kansanedustajana Hämeen vaalipiiristä vuodesta 2011.

Grahn-Laasonen on Forssan kaupunginvaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja. Hän on ollut myös kokoomuksen varapuheenjohtaja.

Tausta

Grahn-Laasonen on kotoisin Forssasta ja hän kirjoitti ylioppilaaksi Forssan yhteislyseosta vuonna 2002. Grahn-Laasonen toimi Suomen Lukiolaisten Liiton liittohallituksessa vuonna 2002 ja liiton varapuheenjohtajana 2003.

Grahn-Laasonen valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2011. Hän työskenteli 5,5 vuotta toimittajana, uutispäällikkönä ja Tukholman-kirjeenvaihtajana Iltalehdessä. Vuosina 2009–2011 hän toimi ulkoministeri Alexander Stubbin lehdistöavustajana.

Poliittinen ura

Eduskuntaan Grahn-Laasonen valittiin 5 866 äänellä Hämeen vaalipiiristä vuoden 2011 vaaleissa. Ennen ministeriyttä hän oli työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen ja Kelan valtuutettu. Joulukuussa 2012 Grahn-Laasonen jätti Ylen ja Veikkauksen välisestä yhteistyöstä kirjallisen kysymyksen, mistä syntynyt keskustelu johti toukokuussa 2013 Viestintäviraston päätökseen kieltää lottoarvonnan esittäminen Ylen kanavilla.

Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa Grahn-Laasonen valittiin Forssan kaupunginvaltuustoon 378 äänellä. Kaudella 2013–2016 hän oli kaupunginvaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja ja Hämeen maakuntavaltuuston puheenjohtaja. Maakuntavaltuuston puheenjohtajuuden Grahn-Laasonen jätti 2014 valtioneuvoston jäsenyyden aiheuttaman mahdollisen esteellisyyden vuoksi.

Keväällä 2014 Grahn-Laasonen toimi Henna Virkkusen kampanjapäällikkönä eurovaaleissa. Kesäkuun 2014 puoluekokouksessa hänet valittiin kokoomuksen kolmanneksi varapuheenjohtaksi. Syyskuussa 2014 Grahn-Laasonen nousi ympäristöministeriksi vihreiden erottua hallituksesta. Kevään 2015 eduskuntavaaleissa Grahn-Laasonen valittiin jatkokaudelle 7 556 äänellä. Hänet valittiin Sipilän hallituksen opetus- ja kulttuuriministeriksi. Hänen kaudellaan keskustelua ovat herättäneet erityisesti koulutusleikkaukset.

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Grahn-Laasonen uusi kansanedustajan paikkansa saatuaan kaikkiaan 7 419 ääntä. Hän toimi vaalikaudella muun muassa valtiovarainvaliokunnan ja talousvaliokunnan jäsenenä sekä vuosina 2021-2023 talousvaliokunnan puheenjohtajana.

Eduskuntavaaleissa 2023 Grahn-Laasonen sai 7 003 ääntä ja tuli valituksi neljännelle kaudelleen. Hän johti hallitusneuvotteluissa Kasvun kaava -työryhmää, joka käsitteli mm. yrittäjyyteen ja omistajuuteen liittyvää politiikkaa. 20. kesäkuuta 2023 Grahn-Laasonen aloitti Orpon hallituksen sosiaaliturvaministerinä. Hänen vastuullaan ovat sosiaaliturva-asiat työttömyysturvaa lukuun ottamatta sekä päihdepolitiikka ja tasa-arvoasiat. Hän on vanhempainvapaalla ministerin virasta kesäkuusta 2026 vuoden loppuun.

Vaalimenestys

Eduskuntavaalit Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos Lähde 2011 Häme rowspan=4 2015 2019 2023 Kuntavaalit Vuosi Kunta Äänet Tulos Lähde 2012 Forssa rowspan=3 2017 2021 Aluevaalit Vuosi Alue Äänet Tulos Lähde 2022 Kanta-Häme

Näkemykset Arvot Grahn-Laasonen sijoittuu vaalikonevastausten perusteella keskusta-oikeistoon. Ylen vaalikoneessa Grahn-Laasonen ei erotu vahvasti konservatiivina tai liberaalina. Helsingin Sanomien vaalikoneen käyttämällä GAL–TAN-jakaumalla Grahn-Laasonen on kallellaan liberaalivihreyteen (GAL). HS:n vaalikoneeseen Grahn-Laasosen antamisssa näkemyksissä korostuu voimakkaimmin oikeistolaiset mielipiteet.

Seksuaali- ja sukupuolipolitiikka Grahn-Laasonen äänesti eduskunnassa sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta marraskuussa 2014.

Kannanotot Grahn-Laasonen on kritisoinut valtion harjoittamaa liiallista sääntelyä. Elokuussa 2013 hän julkaisi kokoomuksen kansanedustaja Lasse Männistön kanssa pamfletin, jossa listattiin 46 turhaa lakia tai sääntöä. Helsingin Sanomat kuitenkin uutisoi, että Grahn-Laasonen ja Männistö olivat itse äänestäneet eduskuntaryhmänsä mukana joidenkin sellaisten lakien puolesta, joita moittivat turhiksi. Syksyllä 2014 Grahn-Laasonen alkoi johtaa puolueiden välistä sääntelynpurkutyöryhmää.

Ympäristöministerinä Grahn-Laasonen kertoi olevansa valmis harkitsemaan vesivoiman lisäämistä ja turpeen verotuksen keventämistä. Ennen valintaansa ministeriksi Grahn-Laasonen toimi vesivoimayhtiö Kemijoki Oy:n hallintoneuvostossa vuosina 2012–2014, mikä herätti keskustelua intressiristiriidoista. Lokakuussa 2014 Grahn-Laasonen keskeytti pitkään vireillä olleen soidensuojeluohjelman pyrkimyksenään selvittää vapaaehtoisen suojelun painottamisen mahdollisuutta.

Yksityiselämä

Grahn-Laasosen isä on Forssan Lehden entinen päätoimittaja Kari Grahn. Sanni Grahn avioitui Arttu Laasosen kanssa 2009. Heillä on vuonna 2013 syntynyt tytär ja vuonna 2020 syntynyt poika.

Tunnustukset

Grahn-Laasoselle on myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkki.

Lähteet

Aiheesta muualla

Kotisivut

Luokka:Nykyiset kansanedustajat Luokka:Suomen kulttuuriministerit Luokka:Suomen opetusministerit Luokka:Suomen ympäristöministerit Luokka:Suomen nykyiset ministerit Luokka:Kansallisen Kokoomuksen poliitikot Luokka:Forssan kaupunginvaltuutetut Luokka:Kanta-Hämeen aluevaltuutetut Luokka:Hämeen vaalipiiri Luokka:Suomalaiset toimittajat Luokka:Erityisavustajat Luokka:Ulkomaankirjeenvaihtajat Luokka:Vuonna 1983 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt