Suomen asukkailta ja Suomessa toimivilta yrityksiltä ja yhteisöiltä kerätään veroja, joilla rahoitetaan valtion, kuntien, Kansaneläkelaitoksen ja eräiden kirkkokuntien ylläpitämiä yhteiskunnan palveluita. Verotus perustuu lakeihin, jotka valtiovarainministeriö valmistelee ja eduskunta hyväksyy. Myös Euroopan unionissa päätetään Suomen verotuksesta. Kunnat ja seurakunnat päättävät itse veroprosenttinsa.
Verolajeja ovat ansio- ja pääomatuloista maksettavien kunnallisveron ja valtion tuloveron lisäksi muun muassa kiinteistövero, arvonlisävero, lähdevero ja varainsiirtovero sekä ansiotuloista maksettava kirkollisvero, jota maksavat vain kirkon jäsenet.
Suomessa asuvaa tai oleskelevaa henkilöä koskee asumisperusteinen verovelvollisuus. Lisäksi ulkomailla asuvan henkilön Suomesta saadut tulot verotetaan Suomeen.
Valtion tulovero on progressiivinen, eli enemmän tienaavat maksavat suhteellisesti enemmän veroja. Poikkeuksen tästä muodostavat kuitenkin Suomeen töihin tulevat erityisosaamista omaavat ja erittäin suurta palkkaa nauttivat työntekijät, joiden verotuksessa ei ole progressiota eikä myöskään kunnallisveroa, vaan heiltä peritään ensimmäisen neljän vuoden ajalta ainoastaan 32 prosentin lähdevero.
Kun tuloverotusta tarkastellaan valtion- ja kunnallisveron muodostamana kokonaisuutena, työeläkkeestä, työkyvyttömyyseläkkeestä, äitiys- ja sairauspäivärahasta sekä työttömyyskorvauksesta maksetaan huomattavasti enemmän veroa kuin samansuuruisesta palkasta.
Vuonna 2015 Suomessa maksettiin veroja yhteensä noin 92 miljardia euroa. Tästä valtionverojen osuus oli noin 43 miljardia. Suomen bruttoveroaste oli vuonna 2015 noin 44,5 prosenttia, ja CIA World Factbookin mukaan se oli maailman 10. korkein. Bruttoveroaste kuvaa, kuinka suuren osan bruttokansantuotteesta kerätään julkisyhteisöille veroina. Korkeampi veroaste on Tanskassa ja samankaltainen Ranskassa ja Belgiassa.http://faktabaari.fi/fakta/nordean-paaekonomisti-suomen-kokonaisveroprosentti-toiseksi-korkein-pohjois-korean-jalkeen/ Vuonna 2019 verokertymä oli Suomessa 70,4 miljardia euroa, kun vuonna 2025 se oli 83,8 miljardia euroa. Verotulojen kehitys on seurannut isossa kuvassa varsin tarkasti nimellisen bruttokansantuotteen kehitystä. Vuodesta 2019 vuoteen 2025 Verohallinnon kokonaisverokertymä kasvoi yhteensä 13,8 miljardia euroa eli noin 19 prosenttia eli saman verran kuin inflaatio oli samaisena ajanjaksona. Reaalisesti bruttokansantuote ei kasvanut vuosina 2019–2025.
Henkilöiden maksamaa tuloveroa kertyi vuonna 2025 yhteensä hieman yli 39 miljardia euroa, joka oli hieman yli miljardi euroa eli 2,6 prosenttia enemmän kuin vuonna 2024.
Verotuksen historia
Varhaisista Suomessa käytössä olleista verotuksen tavoista ei ole tarkkaa tietoa. Varhaisin tiedetty veromuoto Suomessa oli niin sanottu koukkuvero. Katolinen kirkko puolestaan käynnisti oman verotuksensa levittäytyessään Lounais-Suomeen 1200-luvun alkupuolella. Vuoden 1280 tienoilla rälssi eli eräänlainen aateli sai verovapauden.Perry Anderson, Övergångar från antiken till feodalismen, 1980, ss 162-163
Ruotsin kuningaskunta aloitti verottamisen laajentuessaan Suomeen keskiajalla. Kirjavassa keskiajan verotusjärjestelmässä veroja kannettiin kruunulle, kirkolle, paikalliselle hallinnolle ja oikeudenkäytölle. Veronkanto-oikeus muuttui 1600-luvun kuluessa perinnöllisten sekä osto- ja panttirälssitilojen syntymisen kautta aateliston omistusoikeudeksi, mutta vuosisadan loppua kohti talonpojat palasivat maksamaan veronsa kruunulle aatelismiehen sijaan. Vuoden 1772 hallitusmuodossa hallitsijalle annettiin oikeus päättää kruunun tulojen käytöstä maan hyödyksi.
Vuonna 1809, kun Suomi liitettiin autonomisena osana Venäjän keisarikuntaan, perustettiin myös Suomen oma keskushallinto, jonka tehtäviin kuului myös verotuksen järjestäminen. Aleksanteri I lupasi Porvoon valtiopäivillä valtion verotulot käytettävän ainoastaan Suomen tarpeisiin. Vuonna 1809 maavero oli edelleenkin tärkein vero, mutta sen rinnalla kannettiin kruununkymmenyksiä, henkiveroja ja muita pienempiä veroja.
Ensimmäinen autonomian ajan huomattava verouudistus toteutettiin 1840-luvulla, kun monien kirjavien ja ikivanhojen verolukujen tilalle tuli käyttöön yksi ainoa veroluku, verorupla. Toinen merkittävä uudistus verotuksessa autonomian ajalla oli kokonaistulon käsitteeseen ja veronmaksukykyyn perustuvan tuloverotuksen käyttöönotto.Verotuksen historiaa Suomessa Verohallinnon julkaisu (pdf). Vero.fi. Viitattu 2.5.2012. Autonomian ajalla toteutettu kunnallisveron muuttaminen tuloihin perustuvaksi lisäsi osaltaan halua uudistaa myös valtion verotusjärjestelmää.
Vielä 1800-luvun alkupuolella Ruotsissa verotus oli paljon alle 10 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Vuonna 1920 säädettiin ensimmäinen tulo- ja omaisuusverolaki (TOL).Edward Andersson: Tulo- ja varallisuusverolaki. Förlagsbolaget JUDEX Kustannusyhtiö, Helsinki 1975, s. 1 Vuoden 1931 alusta veroja ei voinut enää maksaa muutoin kuin rahana. Helmikuussa 1941 tuli voimaan liikevaihtovero. Vuonna 1943 Suomi jaettiin valtionverotusta varten veropiireihin ja lääninhallitukset alkoivat huolehtia veronkannosta. Tätä ennen veronkanto oli ollut kruununvoudin ja maistraattien vastuulla. Vuonna 1960 toteutui aina vuodesta 1926 alkaen vireillä ollut suuri välittömän verotuksen hallinnon uudistus, jonka seurauksena luovuttiin valtion ja kunnan verotuksen erillisyydestä. Verotuslain tullessa voimaan vuonna 1960 Suomeen perustettiin 215 veropiiriä ja niihin verotoimistot. Useita laajoja, erityisesti henkilöverotukseen liittyviä uudistuksia valmisteltiin 1970-luvun kuluessa, kun taas 1980-luvulla toteutettiin useita yritysverotukseen liittyviä uudistuksia. Laman jälkeen 1990-luvulla verotusta kiristettiin tilanteesta selviämiseksi, ja lakiuudistuksella mahdollistettiin veroehdotuksen käyttöönotto. Seuraavalla vuosikymmenellä keskityttiin monipuolisen asiakaspalvelun kehittämiseen, kun käyttöön otettiin veroilmoituksen ja veroehdotuksen korvannut esitäytetty veroilmoitus sekä erilaisia verkkoasioinnin palveluja. Vuonna 2008 verohallitus ja yhdeksän verovirastoa yhdistettiin Verohallinto-nimiseksi viranomaiseksi, ja vuonna 2010 Verohallitus lakkautettiin kokonaan.
1993 eriytettiin toisistaan pääoma- ja ansiotulojen verotus. Osinkoverotuksen laskiessa osingot lisääntyivät valtavasti.Kauppalehti 14.1.2013, s. 4 Kiinteistöverolaki tuli voimaan vuonna 1993, jolloin asuntotulon verotus ja katumaksu poistettiin. 1. kesäkuuta 1994 arvonlisävero korvasi liikevaihtoveron. Vuoden 1996 lain myötä vähitellen siirryttiin veroilmoituksista veroehdotuksiin.
Veronsaajat Veronsaajia (fiscus) ovat Suomessa valtio, kunnat ja eräät muut julkisyhteisöt, joita ovat evankelis-luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko, kansaneläkelaitos, metsänhoitoyhdistys tai metsäkeskus ja näiden lisäksi Euroopan unioni.
Muut julkisyhteisöt voivat kantaa veroja vain jäseniltään, kun taas valtion tai kunnan veronkanto-oikeus ulottuu kaikkiin sen alueella asuviin asukkaisiin ja tapahtuvaan liiketoimintaan.
Verolajit saajan mukaan Valtiolle Arvonlisävero on kulutusvero, jonka kuluttaja maksaa tavaran tai palvelun hankinnan yhteydessä. Yrittäjä tilittää myyntinsä mukaisen arvonlisäveron valtiolle kuukausittain. Valmistevero on jonkin tuotteen valmistajalta, tuottajalta tai maahantuojalta valtiolle kerättävä vero. Valtion tuloveroa maksetaan ansiotuloista, kuten palkasta, eläkkeestä ja etuuksista. Eduskunta päättää tuloveroasteikosta vuosittain. Veroprosentti on progressiivinen, eli se kasvaa tulojen kasvaessa. Vuonna 2015 alle 16 500 euron tulosta ei maksettu valtionveroa lainkaan, alin veroprosentti oli 6,5 ja ylin 31,75 , jota sovellettiin yli 90 000 euron vuosituloihin. Pääomatuloveroa maksetaan pääomatuloista. Lahjaveroa maksetaan tietyn rajan ylittävästä lahjasta tai ennakkoperinnöstä. Lahjavero määräytyy lahjoitetun omaisuuden arvon ja sukulaisuussuhteen perusteella. Lähdeveroa pidätetään Suomeen enintään kuudeksi kuukaudeksi tulevan ulkomaalaisen Suomesta saamasta tulosta. Myös korkotulosta peritään kiinteän veroprosentin mukaista lähdeveroa. Varainsiirtoveroa maksetaan kiinteistöjen tai arvopapereiden myynnistä.
Kunnille Kiinteistövero on kiinteistön arvon perusteella vuosittain maksettava vero. Kiinteistöveroprosentit päättää kunnanvaltuusto. Kunnallisveroa maksetaan ansiotuloista. Kunnat vahvistavat vuosittain tuloveroprosenttinsa. Valtiolle sekä kunnille
Yhteisön tuloveroa peritään yhteisön tuloksesta. Veron tuotto jaetaan valtion ja kuntien kesken.
Kansaneläkelaitokselle Vakuutetun sairausvakuutusmaksu ja päivärahamaksu tilitetään Kansaneläkelaitokselle.
Seurakunnille Kirkollisvero peritään evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäsenten ansiotuloista. Verohallinto tilittää kirkollisveron seurakunnille.
Verojen jakautuminen
Veronsaajien osuudet Verohallinnon keräämien verotulojen nettokertymästä vuonna 2017 olivat seuraavat.Verotulojen kehitys vuonna 2017 Vero.fi. Viitattu 20.8.2018 Veronsaaja prosenttia mrd. € Valtio 60,0 38,9 Kunnat 34,5 22,5 Seurakunnat 1,4 0,9 Kela 4,1 2,7Yhteensä65,0
Verohallinnon keräämien verotulojen saajat ja lähteet vuonna 2017 seuraavat. Veronsaaja Veron lähde Mrd. € Valtio Ansio- ja pääomatulovero + lähdevero 9,1 Yhteisövero 4,2 Arvonlisävero 14,8Valmisteverot7,0 Muut verot 3,7Yhteensä38,9 Kunnat Kunnallisvero 18,9 Yhteisövero 1,9 Kiinteistövero 1,8Yhteensä22,5Seurakunnat Kirkollisvero 0,9 Yhteensä0,9Kela Vakuutetun maksut 1,7 Työnantajan sairausvakuutusmaksut 1,0 Yhteensä2,7Yhteensä 65,6
Verolait Perustuslain mukaan valtion ja kuntien veroista säädetään aina lailla. Verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteiden tulee yksiselitteisesti ilmetä laista, ettei hallinnollisilla määräyksillä voida tehdä tärkeitä ratkaisuja lakia käytäntöön sovellettaessa. Lisäksi laissa on oltava säännökset muutoksenhausta verotuspäätökseen, jotta verovelvollisen oikeusturva toteutuisi.
Nykyinen perustuslaki kumosi vuoden 1928 valtiopäiväjärjestyksen, jonka mukaan vuotta pidemmältä ajalta kannettava uusi tai lisätty vero tuli hyväksytyksi, jos sitä kannatti kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Siksi verolait säädettiin yleensä yhtä kalenterivuotta koskevina, koska siihen riitti äänten enemmistö. Nykyisin verolait tulevat hyväksytyiksi muiden lakien tapaan annettujen äänten enemmistöllä.
Myös hallitus voi antaa täydentäviä asetuksia, joissa täsmennetään lainkohtien soveltamista.
Tärkeimmät Suomessa käytössä olevat verolait ovat:
tuloverolaki TVL (1535/1992) laki elinkeinotulon verottamisesta EVL (360/1968) maatilatalouden tuloverolaki MVL (543/1967) laki verotusmenettelystä VML (1558/1995) arvonlisäverolaki AVL (1501/1993) ennakkoperintälaki (118/1996) perintö- ja lahjaverolaki PerVL (378/1940).
Varsinaisten verolakien lisäksi merkitystä on osakeyhtiölailla sekä kirjanpitolailla ja -asetuksella.
Verovelvollisuus
Verovelvollisuus Suomessa Suomessa lähtökohtaisesti jokainen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on verovelvollinen. Tällä tarkoitetaan, että jokainen ihminen eli luonnollinen henkilö sekä yritys, yhdistys, säätiö tai muu oikeushenkilö ovat aina verovelvollisia.
Avo- tai avioliitossa puolisoista molemmat ovat erikseen verovelvollisia. Myös lapset ovat vanhemmistaan itsenäisiä verovelvollisia. Tämä tarkoittaa sitä, että verotettavia tuloja ei lasketa yhteen veron määrän laskemiseksi.
Verovuoden aikana kuolleen henkilön kuolinpesää verotetaan kuolinvuodelta sekä vainajan että kuolinpesän tulosta. Kuolinpesään sovelletaan niitä tuloverolain säädöksiä, joita vainajaankin olisi sovellettu. Kuolinpesän tuloksi lasketaan siis sekä vainajan että kuolinpesän tulot. Kuolinpesä saa myös kaikki ne vähennykset, jotka vainaja olisi saanut, jos olisi elänyt verovuoden loppuun. Lesken tuloja ei veroteta kuolinpesän tuloina.