Kalifornian intiaanit olivat Yhdysvaltain länsirannikon intiaaneja, joihin luetaan mm. shastat, pomot, hupat, miwokit, yanat ja chumashit. Kalifornian alue on luonnonoloiltaan hyvin vaihtelevaa, kosteista vuoristometsistä aroihin ja autiomaihin. Runsaasti kalaa, riistaa ja syötäväksi kelpaavaa kasviravintoa tuottavalla seudulla asutus oli tiheää.

Joidenkin heimojen yhteiskunta oli pitkälle eriytynyt ja yksityisomaisuuteen perustuva. Rahana käytettiin muun muassa kotilonkuoria. Kaliforniassa asui moneen suureen kieliryhmään kuuluneita intiaaneja. Silti niiden kulttuurit muistuttavat toisiaan. Ihmiset hankkivat elatuksensa muun muassa tammenterhojen keruulla, metsästyksellä ja monesti kalastuksellakin. Vain mohavet ja ehkä jotkut muut heimot viljelivät maata. Silti kaikki viljelivät tupakkaa. Yleensä alueen intiaanit olivat rauhallisia, mutta sotaisiakin heimoja joukossa oli. Heimojen välinen kauppa oli laajaa. 1800-luvun alussa eurooppalaiset toivat Kalifornian alueelle kulkutauteja, jotka tappoivat monia intiaaneja. Vuonna 1850 saapuivat amerikkalaiset valkoiset asuttajat idästä, mikä johti intiaanisotaan joissa intiaaneja surmattiin joukoittain. Kaliforniassakin intiaanien määrä oli alimmillaan vuoden 1900 tienoilla, minkä jälkeen määrä alkoi taas kasvaa.

Kulttuuri thumb|300px|Taitavina korintekijöinä intiaanien keskuudessa pidettyjen pomo-intiaanien valmistama kori.

Kalifornian intiaanien asuma-alueet olivat vuoristoissa, autiomaissa, sateisella rannikolla jne. Kalifornian intiaanien alueeksi olottui Etelä-Oregonista hieman Kalifornian rajan eteläpuolella, ja aivan itäisin Kalifornia ei kuulunut siihenVirrankoski 1994, s. 291. Rannikolla on metsäinen Coast Rangen vuoristo ja idässä myös metsäinen Sierra Nevada, joiden välissä alkujaan heinäaroa kasvanut, valkoisten viljelyyn ottama San Joaquin- ja Sacramento-jokien laakso. Kalifornian sateisuus vaihtelee kaakon kuivasta kaktusaavikosta koillisrannikon sateiseen. Mutta lounaisrannikolla on chaparral-pensaikkoa, jossa kasvaa lyhyitä tammia ja mäntyjä. Vaihtelevat luonnonolot johtivat hyvin suureen vaihteluun alueen eri kansojen kulttuureissa.

Keski-Kaliforniassa asuivat San Joaquinin ja Sacramenton jokilaaksossa elivät tammenterhojen korjaajat, pohjoisessa puoliksi paikallaan elävät kalastajat, etelässä asui lähinnä keräilyllä ja varhaiskantaisella maanviljelyllä eläneitä kansojaEva Lips, Intiaanit, s. 115. Puolet alueen intiaaneista kuuluivat penutien kieliryhmäänTaylor & Sturtevant, Suuri intiaanikirja, Gummerus 1995, s. 128. Mm. tammenterhojen keruu ravinnoksi yhdisti monia alueen intiaaniheimojaTaylor & Sturtevant 1995, s. 129. Toki ruokaa hankittiin muulla metsästyksellä, kalastuksella ja kasviravinnon mm juurien keruulla. Esimerkiksi wintujen elämä pohjautui lohen pyyntiin, peuran metsästykseen ja tammenterhojen keruuseenTaylor & Sturtevant, 1995, s. 138. Tammenterhoista sai syömistä estävän kitkeryyden pois rouhimalla, kuivaamalla ja monta kertaa vedessä liottamallaVirrankoski 1994, s. 293.

Joidenkin eläinten metsästys oli kiellettyä koska niitä pidettiin epäpuhtainaTaylor & Sturtevant 1995, s. 130. Monet Kalifornian intiaaniheimot arvostivat omaisuutta ja kävivät sekä heimon sisäistä että heimojen välistä kauppaa. Yleensä ei viljelty maata keräiltävän kasviravinnon ollessa runsasta. Eteläiset tipai ja cahuilla-heimot viljelivät maata elämisen vuoksi, mutta monet Kalifornian kansat viljelivät tupakkaa, jota monin paikoin tyydyttiin vain keräilemään. rannikoilla nuijittiin tai pyydystettiin heittoaseilla hylkeitä, ja kerättiin rapua tai simpukoita. Sisämaassa tammenterhojen lisäksi syötiin muiden kasvien, mm. männyn, heinälajien ja muiden siemenkasvien siemeniä ja juuria, sekä etelässä myös kaktuksen ja yuccan hedelmiä.

Kalifornian asuntoja oli monenlaisia, useimmat muidenkin Pohjois-Amerikan alueiden intiaaneille tyypillisiä majamalleja. Asunnot olivat sisämaassa ja pohjoisella rannikolla pieniä kupolimaisia ja kartiomaisia majoja. niiden kehikko tehtiin riu-uista ja verhottiin risuilla, kaarnoilla tai laudoilla. Keskialangon talot olivat puoliksi maanalaisia, seiväskehikkorakenteisia ja mullalla peitettyjä kartiokattoisia "kuoppataloja". Etelän majat olivat taas kasvimateriaalille verhottuja riukukehikoitaVirrankoski 1994, s. 292. Monissa kylissä oli valtava, jopa satoja ihmisiä majoittamaan pystyvä puoliksi maanalainen riittitalo. Monissa kylissä oli myös yleensä vain miesten käyttämä sauna. Joskus saunominen ja riitit tehtiin samassa talossa. Saunaa käytettiin rituaaliseen puhdistautumiseen ja monesti miesten kerhohuoneena.

Monet Kalifornian intiaanit olivat hyviä korintekijöitä, mutta keramiikan teon osasivat vain jotkut etelän kansatVirrankoski 1994, s. 294. Metsästykseen käytettiin keihästä, linkoa ja nousta, etelässä myös heittokeppiä, joka muistutti bumerangia, mutta ei leikkibumerangin tavoin palannut heittäjänsä käteen. Parhaat kiviterätyökalut kuten nuolenkärjet, keihäänkärjet ja veitset tehtiin obsidiaanista.

Tavaranvaihtojärjestelmä ja kauppareitit olivat laajojaTaylor & Sturtevant 1995, s. 131. Ihmisten omaisuuserot saattoivat olla suuria. Esimerkiksi pomoja pidettiin taitavina korien tekijöinä. He tekivät koreja monista materiaaleista mm saran juuresta, kiinankuoresta, papyruksen juuresta ja vaivaispinjan juuresta. Kun muut Kalifornian intiaanit käyttivät korien teossa paria työtapaa, pomot käyttivät kuutta eri tapaa. Pomot elivät kolmessa ryhmässä meren rannalla, Russianjoen varrella ja Clearjärven ympärillä. Pomot käyttivät rahaa, ja myivät suolaa muille intiaaneilla. Pomojen yhteiskunta oli perhekeskeinen ja rikkaita suosiva, aluerajoihin pohjautuva. Pomot olivat rauhallisia, neuvottelunhaluisia ja kaupankäyntiin suuntautuneita. Esimerkiksi merenrannan ja sisämaan pomot vaihtoivat keskenään alueidensa tuotteitaLegay s. 64. Pomojen tanssit liittyivät mm. tammenterhojen saannin taanneiden henkien palvontaan.

Kalifornian pohjoisosissa asui tolowia jotka puhuivat athabasca-kieltä, ja joiden kulttuuri muistutti enemmän luoteisrannikon intiaanien kulttuuriaTaylor & Sturtevant 1995, s. 134. Tolowien elämää rytmittivät uskonnolliset seremoniat mm. tyttöjen aikuistumisseremonia, lääkäriksitulon tanssi, peurannahkatanssi, lohitanssi ja sotatanssiTaylor & Sturtevant 1995, s. 134–135. Tolowien viholliset, algonkin-kieltä puhuvat yurokit edustivat Alaskaan asti ulottuvaa kulttuuria, johon kuului metsästys ja kalastus veneilläTaylor & Sturtevant 1995, s. 135. Yurokeilla oli rahajärjestelmä, mm punapuukanootin saattoi ostaa 60 tikan päänahalla tai 12 hammassimpukan kuoresta tehdyllä ketjulla. Monista muista asioista asui maksaa, kuten morsiamesta, kalastuspaikasta, talosta, tammenterhoa tuottavasta maasta, rikoksesta korvausta uhrille jneTaylor & Sturtevant 1995, s. 135−136. Samaani laskutti palveluksistaan, mutta joen yli kuljetettiin ilmaiseksi. Köyhiin ja rikkaisiin suhtauduttiin Yurokien parissa eri tavalla. Kuolleen mahdollinen omaisuus periytyi sukulaisilleTaylor & Sturtevant 1995, s. 136. Yleensä Kalifornian intiaanit olivat yleensä melko rauhallisia. Hoka-ryhmään kuuluneet mohave-heimot erosivat monista muista alueen intiaaniheimoista mm siksi, että sotivat säännöllisesti quechaneja vastaan. Mohavet olivat Kalifornian intiaaneista ainoita jotka varsinaisesti viljelivät maataLips s. 126. Mohavet viljelivät maissia, papuja ja kurpitsoja ja kävivät ahkerammin kauppaa kuin monet muut heimotGilbert Legay, Intiaaniatlas s. 62. Mohavet saattoivat asua paikalla jo 2 000 eaa.. Mohavien kaivukeppi oli litteä ja kovapuinen toisin kuin Kalifornian intiaaneilla yleensä. Chumashit elivät tammanterhojen keruulla ja merikalastuksella, ja meren intiaanit vaihtoivat tuotteitaan sisämaan chumashien kanssa. Chumashit pyydystivät valaita, hylkeitä, merisaukkoja pitkillä luonnonasfaltilla tiivistetyillä, lankuista tehdyillä kanooteilla, joihin saattoi mahtua jopa 12 ihmistä. Verkot oli tehty meriheinästä, rannalla kaloja pyydettiin ansoilla ja myrkkykasveilla.

Korinpunonta

Koreja käytettiin tavaroiden säilytyksen ja kuljetukseen. Kaliforniassa kasvoi monien korien tekoon sopivia kasveja, pajua, kaislaa, saraa, plataaneja ja poppeleita. Kerätyn kasviaineksen alkukäsittely mm kuorinta oli korinpunonnan aikaavievin vaihe. Nykyajan pomot vartioivat punontataitoa, ja suhtautuvat työhönsä hartaudella ettei tule huonoja korejaVarjola-Hakaniemi 1985, s. 70.

Väestö

Kaliforniassa asui ennen eurooppalaisten tuloa eri arvioiden mukaan 115 000–350 000 intiaaniaVirrankoski 1994, s. 298.. Monesti esitetään arvioita 150 000–200 000 henkeä. Korkeimmat arviot vuoden 1500 intiaaniväkiluvusta liikkuvat noin 3–5 miljoonassaAndersson & Henriksson, s. 40.

Alueen asutus hyvin oli joka tapauksessa tiheää kun sitä vertaa esim. esikolumbiaaniseen preeriaan ja havumetsiin. Asukastiheys oli silti melko pieni, korkeamman arvion mukaan vain noin 1,2 intiaania neliökilometrillä. Kalifornian intiaanien väestötiheys oli nykyisten Yhdysvaltain, Alaskan ja Kanadan suurin niin laajalla alueellaPritzker 112. Kansoja asui 21, joissa 113 kieltä/murretta. 21 kansan alaryhmiä, heimoja ja sukuja oli 250C. W. Ceram, Ensimmäinen amerikkalainen, s. 232. Heimoja oli 40–50. Erään arvion mukaan Kaliforniassa oli 500 erillistä "pienheimoa", kussakin 50–500 jäsentä. Yhteiskunnan perusyksikössä perheessä oli keskimäärin 5,5 henkeä. Muilla yhteisöillä oli merkitystä. Esimerkiksi kuuluisan "viimeisen villin Kalifornian intiaanin" Ishin kansa oli yanat, joka jakaantui 4 ryhmään, joista Ishin ryhmä oli yahitCeram, s. 232.

Väestökato Kaliforniaa kohtasi eurooppalaisten saapuessa todellinen väestökato, kun intiaaneja kuoli sairauksiin, nälkään ja valkoisten surmaamina. Keskimääräinen väestöarvio vuodelle 1770 on 200 000 henkeä, 1845 saattoi Kaliforniassa olla vielä jäljellä 80 000–90 000 intiaania. Vuonna 1880 Kalifornian intiaaneja oli jäljellä arviolta 20 000. Jos nämä arviot pitäisivät paikkansa, yksistään Kalifornian kultaryntäykseen liittynyt muuttoaalto tuhosi 75–80 % seudun intiaaneista. 1970-luvulla Kaliforniassa oli 100 000 siellä asuneiden ja muualta muuttaneiden intiaanien jälkeläistä, joista heimoihin kuuluneita 16 000.

Esihistoria

Kaliforniassa asui ihmisiä viimeistään noin 11 000 radiohiilivuotta sitten, jolloin viimeistään paleointiaanit varmasti saapuivat sinne. Joitain alueen asutuksia on väitetty hyvin vanhoiksi, jopa 19 000–50 000 vuoden ikäisiksilein, Barry T. Reference Encyclopedia of the American Indian. 7th ed. West Nyack, NY: Todd Publications, 1995.California Indians . Nämä ajoitukset ja löydökset ovat arkeologian parissa hyvin kiistanalaisia. Mikäli teoria siitä että paleointiaanit siirtyivät Amerikkaan pitkin jääkauden lopuilla jäätöntä Kanadan ja Alaskan rannikkoa ovat oikeita, Kalifornia saattoi olla vanhimpia Yhdysvaltain alueella asutettuja alueita. Varhaiset paleointiaanit olivat lähinnä suurriistan metsästäjiä. Noin 9000–8000Andersson 2010, s. 47 eaa. alkoi elämäntapa jota luonnehti enemmän siementen keruu. Tämä lienee johtunut siitä, että metsästys ja/tai ilmastonmuutokset olivat hävittäneet useimmat suuret riistaeläimet. Monet Kalifornian varhaiset asuinpaikat ovat veden alla, koska vesi nousi jääkauden jälkeen holoseenin alussa. Tämä niin sanottu arkaainen vaihe kesti Kaliforniassa tuhansia vuosia. Myöhäisellä arkaaisella kaudella noin 4000/3000 – 2000 eaa. syntyi alueelle selvästi tunnistettavia erilaisia paikalliskulttuureja . Arkaaista kautta luonnehtivat kuoppatalot ja jauhinkivet metetes ja manosAncient North America, Brian M. Fagan, 1995, , s. 227.