Emil Kukko (myöh. Skarra, 14. toukokuuta 1888 Vaasa – 25. heinäkuuta 1963 Porvoo) oli suomalainen yleisurheilija, joka menestyi poikkeuksellisen monessa eri lajissa.
Kukko kilpaili Tukholman 1912 olympialaisissa kolmessa eri lajissa: keihäänheiton karsinnassa hän oli 18:s, pituushypyn karsinnassa 24:s eikä menestystä irronnut myöskään viisiottelusta.
Kukko edusti seuratasolla Helsingin Kisa-Veikkoja ja Porvoon Akillesta. Hän saavutti vuosina 1909–1912 lukuisia SM-mitaleja. Vuonna 1909 hän saavutti SM-hopeaa pituushypyssä. Vuonna 1910 hän saavutti SM-hopeaa sadan ja 200 metrin juoksuissa sekä SM-pronssia pituushypyssä, kolmiloikassa ja viisiottelussa. Vuonna 1911 Kukko voitti Suomen-mestaruuden 100 metrin juoksussa ajalla 12,2, viestijuoksussa ja pituushypyssä tuloksella 638 sekä sai SM-hopeaa viisiottelussa ja pronssia 200 metrin juoksussa. Vuonna 1912 hän voitti SM-kultaa viisiottelussa ja sai hopeaa 200 metrin juoksussa ja pituushypyssä sekä pronssia 100 metrin juoksussa.
Työelämässä Kukko toimi WSOY:n ylifaktorina.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Suomalaiset pikajuoksijat Luokka:Suomalaiset pituushyppääjät Luokka:Suomalaiset kolmiloikkaajat Luokka:Suomalaiset keihäänheittäjät Luokka:Suomalaiset yleisurheilun moniottelijat Luokka:Vuonna 1888 syntyneet Luokka:Vuonna 1963 kuolleet