Erik Johannes Åström (23. helmikuuta 1902 Helsinki – 25. huhtikuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen yleisurheilija. Hän oli 1920-luvulla Suomen parhaita pikajuoksijoita ja kilpaili vuoden 1924 olympialaisissa. Seuratasolla hän edusti huippuvuosinaan HIFK:ta ja sitä ennen Tornion Pyryä ja Viipurin IFK:ta.
Yleisurheilun olympiaurheilija
Åström karsiutui Pariisin 1924 olympialaisissa 400 metrin juoksun ja 4 × 400 metrin viestijuoksun alkuerissä. Hän edusti Suomea neljässä maaottelussa, joissa hän saavutti kolme lajivoittoa. Kotimaassa hän voitti Suomen-mestaruuden 200 metrillä vuosina 1921, 1925, 1926 ja 1927, 400 metrillä vuosina 1925, 1926 ja 1927, 4 × 100 metrillä vuonna 1922 sekä 4 × 400 metrillä vuosina 1922–1927 ja 1930. Hän teki 200 metrillä Suomen-ennätyksen 22,1 s vuonna 1925 ja sivusi samana vuonna 400 metrin Suomen-ennätystä 49,0 s.
Muu urheilu - jääpalloilija ja urheilujohtaja
Åström pelasi myös jääpalloa Viipurin IFK:n ja Helsingin IFK:n joukkueissa, sekä yhden maaottelun Suomen maajoukkueessa. Hän toimi Suomen olympiajoukkueen johtotehtävissä Lontoon 1948 kisoissa ja järjestelytoimikunnan jäsenenä Helsingin 1952 olympialaisissa sekä Svenska Finlands Idrottsförbundin puheenjohtajana vuosina 1947–1956 ja Finlands Svenska Centralidrottsförbundin puheenjohtajana 1960-luvulla.
Toiminta liike-elämän palveluksessa
Valmistuttuaan vuonna 1921 ylioppilaaksi hän opiskeli Ruotsalaisessa kauppakorkeakoulussa valmistuen dipl.ekonomiksi vuonna 1923. Sen jälkeen hän työskenteli teknisen alan tuonti- ja tukkuliike Oy Cronvall Ab:n palveluksessa vuoteen 1932, jonka jälkeen hän siirtyi Hackman & Co:n palvelukseen myyntipääliköksi toimien tehtävässä aina eläkkeelle siirtymiseen asti.
Erik Åströmin veli Gunnar Åström menestyi jalka- ja jääpalloilijana mutta kilpaili myös pikajuoksijana.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset pikajuoksijat Luokka:Suomalaiset jääpalloilijat Luokka:Suomalaiset urheilujohtajat Luokka:Vuonna 1902 syntyneet Luokka:Vuonna 1971 kuolleet