Puukenkäpuu on Ermanno Olmin käsikirjoittama ja ohjaama italialainen elokuva vuodelta 1978. Se kertoo elämästä Italian maaseudulla 1900-luvun alussa. Elokuva voitti Kultaisen palmun Cannesin elokuvajuhlilla. Elokuva eroaa Roberto Rossellinin ja Luchino Viscontin tyylistä ja muistuttaa Georges Rouquieria siinä, että elokuvassa ei itse asiassa tapahdu juuri mitään. Siinä seurataan viiden perheen elämää vuodenaikojen vaihtuessa. Huippukohtia ovat kun vauva syntyy, sika teurastetaan ja maasta löytyy kultakolikko. Mielipiteitä jakanut kohtaus on lehmän paraneminen: naisen lehmä on sairas, hän rukoilee ja lehmä paranee ihmeen avulla. Ohjaaja on siinä korostanut katolisen uskon merkitystä maalaisten elämässä.
Vastaanotto Puukenkäpuu sai Suomessa ensi-iltansa 1979, jolloin se keräsi suomalaisilta elokuvakriitikoilta toiseksi eniten ääniä elokuvakerholehti Projektion järjestämässä äänestyksessä vuoden parhaista ensi-iltaelokuvista. Eniten ääniä sai Woody Allenin Manhattan.Vuoden 1979 parhaiden kriitikkoäänestys, Projektio 1/1980, Suomen elokuvakerhojen liitto ry, s. 27. Iltalehden Heikki Eteläpään mukaan Olmin hellyydellä ja rakkaudella ohjaama Puukenkäpuu on suurimpia eeppisiä teoksia koko 1970-luvun elokuvassa. ”Rikkumattomalla harmonialla, hätäilemättömällä ohjausotteella ja vangitsevalla kuvalyriikalla Olmi tarkastelee suurperhe-elämää, meikäläisestä näkökulmasta pelottavasti feodaaliaikoja muistuttavaa, pohjoisitalialaisessa Lombardiassa 19. vuosisadan lopulla.”
Yhdysvaltalainen National Board of Review of Motion Pictures nosti elokuvan vuoden 1979 viiden parhaan vieraskielisen ensi-illan joukkoon. Vuonna 2004 The New York Timesin kriitikot valitsivat Puukenkäpuun yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Italialaiset draamaelokuvat Luokka:Kultainen palmu -palkitut elokuvat Luokka:Vuoden 1978 italialaiset elokuvat Luokka:Ermanno Olmin ohjaamat elokuvat Luokka:Elokuvat köyhyydestä