Suomen ratsuväki oli Suomen puolustusvoimien aselaji vuosina 1918-1938. Itsenäisen Suomen ratsuväkiperinne aktivoitui jääkäriliikkeessä, kun sen piirissä perustettiin ratsujääkäreiden yksikkö, Jäger zu Pferde.Viljanen, T. V.: Ratsujääkäri. Teoksessa
Suomen sisällissodan aikana 22. maaliskuuta 1918 perustettiin valkoisten joukkoihin Karjalan ratsujääkärirykmentti, joka lakkautettiin armeijaa järjestettäessä 1920.
Vuoden 1937 Suomen puolustusvoimien organisaatioon kuului Ratsuväkiprikaati, joka käsitti Uudenmaan rakuunarykmentin, Hämeen ratsurykmentin, Viestieskadroonan, Ratsuväen aliupseerikoulun, Ratsastavan patterin, Ratsukoulun, Jääkäripataljoona I:n sekä Erillisen pioneerikomppanian.Suomen puolustusvoimat ennen ja nyt 1962, 34
Venäjän keisarikunnassa palvellut kenraaliluutnantti Carl Gustaf Emil Mannerheim ylennettiin itsenäistyneessä Suomessa ratsuväenkenraaliksi 1918. Toinen itsenäisen Suomen ratsuväenkenraali oli 1940 ylennetty Ernst Linder.
Ratsuväkiperinnettä Suomessa ylläpitävät Ratsumieskilta ry ja Reserviratsastajat ry. Lähteet
Kirjallisuutta Suomalainen ratsuväki Ruotsin ajalla; Matti J. Kankaanpää, Virrat, 2016. Hämeen ratsurykmentti – Hämeen ratsujääkäripataljoona 1917–1967 ; tekijät Martti Santavuori, Aapo Savolainen, Pertti Kilkki. Ratsumieskilta, Lahti 1967 Suomen ratsuväen historia 2. osa, Ratsuväki Suomen sodissa 1939–1944 ; tekijät Pertti Kilkki (Talvisota ja sotien välinen aika), Heikki Pohjanpää (Jatkosota). Sotatieteen laitoksen julkaisuja 28. Uudenmaan rakuunarykmentin säätiö, Helsinki 1991
Ratsuväki Luokka:Ratsuväki