pienoiskuva|Jerusalemin piiritys 1099, kuvitus Guillaume de Tyrin käsikirjoitukseen "Miniature du XIIIe siècle : Siège et conquête de Jérusalem, à la Bibliothèque Nationale de Paris" 1300-luku. Jerusalemin piiritys käytiin ensimmäisen ristiretken aikaan 7. kesäkuuta – 15. heinäkuuta 1099. Ristiretkeläiset hyökkäsivät ja valtasivat kaupungin fatimideilta.
Kun marssi kohti Jerusalemia alkoi, maksoivat useiden kaupunkien johtajat ristiretkeläisille siitä, etteivät nämä hävittäisi matkansa varrella olevia kaupunkeja.. S. 45. Ristiretkeläisten saapuessa Tripolin alueelle he joutuivat ongelmiin. Aluetta hallitsivat Egyptin fatimidit, joiden kanssa ristiretkeläiset olivat solmineet liiton. Tämän johdosta ristiretkeläisten oli lähetettävä delegaatio Egyptiin pyytämään Jerusalemin vapaaehtoista luovuttamista ristiretkeläisille. Kun vastaus oli kieltävä, aloittivat ristiretkeläisjoukot hyökkäyksensä Palestiinan kaupunkeja vastaan, missä fatimideilla ei ollut silloin lainkaan sotajoukkoja. Ristiretkeläiset saapuivat Jerusalemin lähistölle 6. kesäkuuta 1099. Fatimidien armeija Jerusalemissa oli valmistautunut kristittyjen saapumiseen. He olivat kaataneet lähistön puut piirityskalustoa varten ja tukkivat kaupunkiin johtaneet kaivot. Suojamuurin heikoimpia kohtia yritettiin vahvistaa.
Ristiretkeläisille oli selvää, että fatimidit lähettäisivät apuvoimia, joten hyökkäys oli saatava mahdollisimman aikaisin aloitettua, siitäkin huolimatta ettei heillä ollut käsissään kunnollista kalustoa. Hyökkäys epäonnistui, joten parempaa hyökkäyssuunnitelmaa alettiin laatia. Ristiretkeläiset päätyivät hyökkäämään kahdelta suunnalta. Ranskalaiset luoteesta katapultein, piiritystornin ja muurinmurtajan avulla. Toulousen kreivi Raymond palkkasi italialaisen Guglielmo Embriacon hyökkäämään kaupungin eteläkolkasta Sionin portin kautta. [Toisen tiedon mukaan: "antoi ristiretkeläisten käyttöön päteviä insinöörejä ja ehkä vielä tärkeämpää, puutavaraa (riisuttu laivoista) piirityslaitteiden rakentamiseksi."]*Archer, Thomas Andrew: The Crusades: The Story of the Latin Kingdom of Jerusalem. Putnam, 1904, s. 349–366.
Oman, Charles: A History of the Art of War in the Middle Ages. Metheun, 1924, s. 135–138, Volume I.
Julkisen sovinnon tehtyään ristiretkeläiset tekivät ratkaisevan käänteen. Öiseen aikaan ranskalaiset purkivat oman piiritystorninsa, muurinmurtajansa ja katapulttinsa siirtäen ne kaupungin muurin pohjoisosaan, jossa oli Jerusalemin puolustajien kannalta heikoin kohta. Muutos vaati paljon työtä, mutta se oli piirittäjien kannalta vaivanarvoista koska myös puolustajat joutuivat tekemään vastaavan operaation ja vielä vahvistaa muuria siltä kohtaa. Eteläistä muuriakaan ei saanut unohtaa. pienoiskuva|Godefroy de Bouillon ja joukkojen käyttämä piiritystorni Jerusalemin valtauksessa 15. heinäkuuta 1099. Kuvitus ranskalaiseen käsikirjoitukseen vuodelta 1337. Hyökkäyksen alettua 13. heinäkuuta ranskalaiset onnistuivat heti murtamaan etumaisen vallin. Puolustajilla oli etelässä parempi onni, sillä he onnistuivat tuhoamaan piirittäjien katapultin. Pohjoisessa puolustus epäonnistui täysin kun Godefroy de Bouillon sai piiritystorninsa avulla sotilaat muurin ylitse kaupungin sisälle. Sillä aikaa kun Godefroy avaututti kaupungin portteja, Tankred miehitti Temppelivuoren. Tiedon kiirittyä eteläosan puolustajille, he pakenivat nopeasti Davidin torniin. Suuri osa kaupunkilaisista pakeni valloittajien tieltä, mutta ne jotka eivät päässeet pois, tapettiin. Historioitsijat ja silminnäkijä ristiretkeläisten kertomukset korostavat, että verilöyly oli erityisen raaka jopa antiikin ja keskiajan sodankäynnin mittapuulla.Sebag Montefiore, Simon: Jerusalem : the Biography. New York: Vintage Books, 2012. ISBN 978-0307280503. S. 222. Toisten historioitsijoitten mukaan Jerusalemin piiritystä seurannutta joukkomurhaa on myöhempinä aikoina paisuteltu todellisuutta suuremmaksi.s. 47Kedar, Benjamin Z.: The Jerusalem Massacre of July 1099. Teoksessa: Crusades: Volume 3. 2004, s. 15.
Godefroy de Bouillon otti itselleen kaupungin hallitsijuuden ja kuninkaan sijasta arvonimen Advocatus Sancti Sepulchri ("Pyhän haudan suojelija"). Valtauksen yhteydessä tapahtunutta verilöylyä lienevät muslimit myöhempinä aikoina suurennelleet, mutta tästä huolimatta joukkomurhia tapahtui myös kaupungin valtaamisen yhteydessä sekä sen jälkeen.
Lähteet
Madden, Thomas F. (toim.): Ristiretket. (Crusades: The illustrated history, 2004.) Suomennos: Veikko Ahola. Helsinki: Gummerus, 2005. .
Aiheesta muualla
Luokka:1099 Luokka:Jerusalemin historia Luokka:Piiritykset Luokka:Ristiretkien taistelut