Suomen lennätinlaitos oli vuosina 1918–1927 toiminut suomalainen keskusvirasto, joka vastasi lennätinasioista. __NOTOC__ Autonomian aika Suomen lennätinverkoston rakentaminen alkoi sotalaitoksen tarpeita varten Krimin sodan aikana. Helsingin ja Pietarin välinen sähkölennätinyhteys valmistui vuonna 1855, ja samana vuonna annettiin keisarillisella määräyksellä valtiolle yksinoikeus lennätinlinjojen omistukseen. Useimmissa maissa lennätin toimi postilaitoksen yhteydessä, mutta Suomen lennätinosasto (vuodesta 1874 Suomen lennätinpiiri) oli alkuaan yksi Venäjän lennätinlaitoksen 18:sta piiristä, ja sitä johdettiin Pietarista käsin. Sen asemapaikaksi määrättiin vuonna 1859 Turku, mutta se siirrettiin jo vuonna 1864 Helsinkiin.
Lennätinlaitoksen palvelukseen otettiin ensi sijassa naisia. He olivat ensimmäisiä virkapukuisia naisvirkailijoita. Naisten palkkaaminen muihinkin virastojen, konttorien, kauppapuotien ja teollisuuden tehtäviin lisääntyi 1870-luvulta alkaen.
Itsenäisen Suomen lennätin Suomen itsenäistymisen jälkeen Vaasan senaatti päätti 13. helmikuuta 1918 lennätinlaitoksen ottamisesta Suomen valtion haltuun. Myöhemmin samana vuonna perustettiin keskusvirastona Suomen lennätinlaitos, jolle alistettiin myös puhelintoimi. Lennätinlaitos yhdistettiin 1. kesäkuuta 1927 alkaen Postihallituksen kanssa uudeksi Posti- ja lennätinhallitukseksi.
Pääjohtajat Titteli vuoteen 1918 päällikkö; vuodesta 1918 pääjohtaja
Otto Nyberg 1859–1873 Gustaf Rehbinder 1873–1874 Knut Robert Karl Walfrid Spåre 1874–1891 Edvard Krogius 1891–1900
Alexander Nyberg 1900–1916 Arkadi Kouzov 1916–1918 Emil Öhmann 1918–1926 Enok Erhard Majanpää 1926–1927
Katso myös Lennätinsääntö Suomessa
Lähteet Pääjohtajakunta, s. 224–226. SKS, Helsinki, 2005.
Viitteet
Aiheesta muualla Risberg, Einar Suomen lennätinlaitoksen historia 1855-1955. Posti- ja lennätinhallitus, Helsinki 1959.
Lennätinlaitos Luokka:Lennätin