Isaacus Birgeri (Isak Birgerinpoika) Rothovius (1. marraskuuta 1572 Angelstad, SmålandParvio, s. 19 – 10. helmikuuta 1652Parvio, s. 328) toimi Turun piispana vuosina 1627–1652.Tietosanakirja, palsta 237
Rothovius pani Suomen kirkossa toimeen ankaran kirkkokurinParvio, s. 329 ja järjesti seurakunnallisia oloja muun muassa aloittamalla kirkonkirjojen käytön.Laasonen, s. 160 Hän oli myös Turun akatemian ensimmäinen sijaiskansleriSuomen kansallisbiografia 8, s. 387 ja toimi opetuksen parantamiseksi Suomessa.Karonen, s. 282 Hänen aloitteestaan asetettiin myös raamatunsuomennoskomissio.Tietosanakirja, palsta 238 Suomessa ollessaan hän katsoi olleensa "skorpionien ja barbaarien keskellä".
Rothoviuksen aikana hallintoa tehostettiin itsenäistämällä lukuisia kappeliseurakuntia itsenäisiksi kirkkoherran johtamiksi seurakunniksi, joihin Suomen paikallishallinto perustui maaseudulla vuoteen 1865 saakka, jolloin kunnallishallinto erotettiin evankelis-luterilaisten seurakuntien hallinnosta. Rothoviuksen seurakunnallinen järjestelytyö on vertaansa hakeva Suomen kirkon hallinnon historiassa.Parvio, s. 170–176, 177
Poliittisesti katsoen Rothoviuksen ura palveli valtakunnan voimavarojen kokoamista uskonsodan luonteen saaneen kolmikymmenvuotisen sodan onnistumiseksi.Parvio, s. 220, 329 Kirkon ja uskonnon merkitys suurvallan luomisessa oli suuri ja juuri Rothoviuksen aikana valtio alkoi käyttää pappien palveluksia omien päämääriensä ajamiseen. Kirkko alkoi paljolti maallisen esivallan vaatimuksesta saarnata sanomaa, jonka keskeisinä viesteinä olivat kuuliaisuus esivaltaa kohtaan sekä synnin vahingollisuuden korostaminen: uhkaamalla kansaa synnin tuomalla kollektiivisella seuraamuksella se pystyttiin pitämään entistä paremmin kurissa.Karonen, s. 243, 245, 246 Kirkko oli kruunulle korvaamaton apuri, sillä pappi sai tiedottaa hallituksen tärkeäksi katsomia asioita rahvaalle ja pappi sai täten toimia myös propagandistina. Näin toimi myös Rothovius, joka kaikin keinoin korosti kirkon ja kruunun yhteenkuuluvuutta ja maallisen esivallan toimien oikeutusta.Karonen, s. 247–248
Elämäkerta Smålandin Angelstadissa 1. marraskuuta 1572 syntynyt Isaacus Birgeri (Isak Birgerinpoika, Isaac Birgersson) Rothovius oli syntyään talonpoikaissäätyä Ars Universitaria 1640–1990 s. 13–14. Hänen isänsä oli Birger "Börje" Larsson Roth (Birger Laurenzson Roth), jonka isä oli Saksasta Ruotsiin muuttanut, Ruotsin sotaväessä toiminut kapteeniluutnantti Capt. Laurentz Rothof (Roth).
Opiskeltuaan ensin Växjön koulussa Rothovius aloitti opinnot Uppsalan yliopistossa vuonna 1595.Parvio, s. 20, 24, 28 Opiskeltuaan Uppsalassa kaksi vuottaParvio, s. 25 Upsalan aikana Rothovius mm. kuunteli Paulinus Gothuksen luentoja Kopernikuksen hypoteeseista. Kopernikaaninen järjestelmä oli Ruotsissa kielletty koko 1600-luvun ja Gothus oli ainoa, jpka käsitteli aihetta. Rothovius matkusti Wittenbergiin opiskelemaan sen yliopistossa.Parvio, s. 27–29: Wittenbergissa Rothovius tutustui ylhäisaateliin kuuluviin Oxenstiernan veljeksiin, joista Axel Oxenstiernaan hän solmi läpi elämän kestäneen ystävyyssuhteen Vuonna 1602 Rothovius valmistui maisteriksi ja palasi Ruotsiin.Parvio, s. 32–33
Ennen Rothoviuksen paluuta Ruotsiin Kaarle-herttua korotettiin Jönköpingin valtiopäivillä 1599 hallitsevaksi perintöruhtinaaksi. Palattuaan kotimaahansa Rothoviuksesta tuli ensin hallitsevan herttuan hovisaarnaaja ja myöhemmin Nyköpingin kirkkoherra 23 vuoden ajaksi.Parvio, s. 33–35, 37
Vuonna 1627 Turun piispaksi valittu Rothovius oli kansleri Axel Oxenstiernan entinen opettaja ja luottomies.P. Karonen: Pohjoinen suurvalta, Ruotsi ja Suomi 1521–1809, s. 244, Juva 2008 Rothovius oli seurannut häntä ja tämän kahta veljeä Wittenbergiin ja säilynyt laaja kirjeenvaihto antaa hyvän kuvan siitä, kuinka opettajan ja oppilaan välit pysyivät läheisinä vielä Rothoviuksen muutettua Suomeen.Parvio, s. 324
Rothovius säilytti työkykynsä melko hyvänä elämänsä loppuun saakka. Hänen kuolemastaan antoi Turun hovioikeuden sihteeri Johan Wassenius kirjeessään Brahelle 12.2.1652 seuraavan kuvauksen:
Rothovius on haudattu Turun Tuomiokirkkoon.
Rothovius Nyköpingin kirkkoherrana Nyköping oli Södermanlannin hallintokaupunki, jonne Kaarle-herttua keskitti oman hallintonsa. Rothovius otti läntisen Nyköpingin seurakunnan kirkkoherran viran vastaan vuonna 1604 ja tehtävä oli sikäli huomattava, että siihen liittyi rovastin arvo ja sen tuomat hallintotehtävät kahdessa rovastikunnassa. Rothoviuksesta käytettiin nimitystä ’’pastor primarius’’.Parvio, s. 37–39 Nyköpingin aikanaan Rothovius laski pitäneensä 3183 saarnaa, mutta painettuina niistä tunnetaan vain muutama. Saarnoissaan hän saattoi antaa ohjeita kunniallisten kutsujen järjestämistä varten ja teroittaa hyvää käytöstä juhlavieraiden mieliin. Ruokatarjoilun tuli olla kohtuullista ja yksinkertaista ja erityisesti kirkkoherra moitti naisväen ylellisyyttä monien ruokalajien valmistuksessa.Parvio, s. 40–44
Oikeaoppiselle Rothoviukselle muut kristilliset oppisuunnat olivat kauhistus. Kun Ruotsin vuoriteollisuuden vuoksi maahan muuttaneille reformoiduille taattiin oikeus yksityiseen hartaudenpitoon, Rothovius valitti tästä Oxenstiernalle. Kuningas kuitenkin katsoi itse ensisijaisesti edustavansa Ruotsin evankelista kirkkoa ja piti siirtolaisten oikeudet ennallaan. Parvio, s. 45–46
Osallistuminen pappiskokouksiin Rothovius sai puolustaa Strängnäsin pappiskokouksessa vuonna 1607 laatimiaan jumaluusopillisia aiheita, joissa hän eritteli Augsburgin uskontunnustuksen toisen artiklan. Väitökset osoittivat oppineisuutta ja teologisten kysymysten hallintaa, ja tekstistä myös paistaa hänen persoonansa: Rothovius oli kykenevä jyrkkiin kannanottoihin ja tarvittaessa valmis pilkkaamaan toisin ajattelevia. Katolilaisia hän ei kuitenkaan arvostellut niin paljon kuin reformoituja.Parvio, s. 47–50 Samana vuonna Petrus Jonae kuoli ja Laurentius Petrus Gothus nimitettiin Strängnäsin piispaksi. Hänen aikanaan pappeinkokoukset tulivat säännöllisiksi ja niitä pidettiin Nyköpingissä Rothoviuksen aikana yhdeksän kertaa, eli noin joka toinen vuosi. Rothoviuksen oma osallistuminen pappeinkokouksiin ei ollut kuitenkaan tarpeeksi ahkeraa ja vuonna 1613 hänet tuomittiin kolmen taalerin sakkoihin poissaolojen vuoksi. Tästä huolimatta hän sai saarnata vuosien 1614 ja 1618 kokouksissa ja toimia jopa viimeksi mainitun puheenjohtajana. Väitösten aiheina oli saattaa koulujen ja seurakuntien käyttöön uskonartikkeleita, joissa erotettiin oikea oppi väärästä.Parvio, s. 51–55 Rothoviuksen esiintymiset vuosien 1607 ja varsinkin 1618 kokouksissa tekivät hänestä yleisessä tietoisuudessa huomattavan teologin, josta jo varhain käytettiin nimitystä ’’suuri jumaluusoppinut’’. Parvio, s. 63. Saksassa 1751 painettu teos ’’Allgemeines Gelehrten Lexicon’’ käsittelee Rothoviusta palstoilla 2252–2253.
Rothovius ja Nyköpingin koulu Rothovius kiinnitti aina erityistä huomiota kouluasioihin ja hän rinnastikin Nyköpingin koulussa 23 vuoden aikana tekemänsä työn muuhun seurakuntatyöhön. Ehkäpä hän puuttui liiaksikin koulun asioihin, sillä vuonna 1618 koulun rehtori Andreas Erici kirjoitti: ”Huolehtikoon tuo seurakunnastaan ja minä koulustani, tai tuo ottaa koulun ja minä seurakunnan”.Parvio, s. 64–65
Piispantarkastukset Rothovius otti osaa Gothuksen suorittamiin piispantarkastuksiin vuosina 1612, 1618 ja 1625. Tällöin hän perehtyi yksityiskohtaisesti piispantarkastusten pitämiseen ja hankki täten arvokasta kokemusta tulevia tehtäviään varten. Rothovius mainittiin tarkastusten yhteydessä Strängnäsin parhaana kirkkoherrana ja hänelle ehdotettiin siirtoa vaativampiin tehtäviin. Nimitys Tukholmaan oli esillä, mutta lopulta hän luopui suunnitelmasta ja jäi Nyköpingiin.Parvio, s. 66–67
Nyköping valtiollisten ja uskonnollisten tapahtumien keskipisteenä Kaarle IX kuoli vuonna 1611 ja hänen poikansa Kustaa II Adolf antoi hallitsijavakuutuksensa tuskin 17-vuotiaana Nyköpingissä vuoden viimeisenä päivänä. Nyköpingin valtiopäivillä myös uskonnolliset asiat olivat esillä ja annetut ohjeet katekismuksen oppimisesta, paastomääräyksistä, kirkkokurista tai vaikkapa pappien pukeutumisesta siirtyivät melko muuttumattomina Rothoviuksen Turun aikaisiin constitutiones-laitoksiin. Valtiopäivillä kiinnitettiin erityistä huomiota ankaraan kirkkokuriin ja vastoin uskonpuhdistuksen kantaa katsottiin esivaltakin velvolliseksi tukemaan kirkkokurin noudattamista. Myös tämä periaate tuli myöhemmin jatkuvasti esiin Rothoviuksen virkakaudella Turussa. Axel Oxenstierna oleskeli myös Nyköpingissä ja 6.1.1612 kuningas nimitti hänet valtakunnan kansleriksi. Rothovius oli jatkuvassa yhteydessä opiskeluvuosiensa ystävään ja kaikkiaan Nyköpingin kaudelta on säilynyt 11 Rothoviuksen valtakunnankanslerille kirjoittamaa kirjettä. Usein hän näiden kirjeiden avulla ajoi asioitaan ohi kirkollisen virkatien.Parvio, s. 68–71
Rothoviuksen ystäväpiiri Rothovius solmi Nyköpingin vuosinaan suhteet kuninkaan hovisaarnaajaan Johannes Bothvidiin sekä myöhempään Tallinnan piispaan Joachim Iheringiukseen. Valtakunnankanslerin kautta hän tutustui tämän äitiin Barbro Bjelkeen, jonka hautajaisissa 1625 hän piti ruumissaarnan. Lisäksi hänellä oli läheiset yhteydet Gyllenhorn-sukuun ja hän siunasi 1623 kuolleen Karl Gyllenhhornin. Myös tuleva Viipurin piispa Olaus Elimaeus opiskeli Wittenbergissä yhtä aikaa.Suomen kansallisbiografia 2, s. 541Parvio, s. 76–77
Suurvalta-Ruotsin kirkollinen yhdistyminen Vuonna 1617 Ruotsi varmisti itärajansa solmimallaan Stolbovan rauhalla.Laasonen, s. 97. Örebron valtiopäivillä 1617 kiellettiin maastakarkoituksen uhalla muun kuin luterilaisen uskon harjoittaminen. Käkisalmen läänissä oli kuitenkin arviolta 30 000 ortodoksia, jotka samaistivat itsensä kriisitilanteissa herkästi venäläisiin ja olivat täten uhka valtakunnan yhtenäisyydelle. Itämerestä muodostui ruotsalaisten sisämeri, jonka rantojen hallinta asetti uusia haasteita. Kirkko oli kehittymässä suurvaltakirkoksi ja erityistä huomiota vaati Vaasa-suvun valtataistelussa kovia kokenut Suomi, varsinkin sen itäiset osat.Laasonen, s. 102. Itäosien ortodokseja käännytettiin luterilaisuuteen mm. painattamalla 1644 suomenkielinen katekismus kyrillisin kirjaimin. Kirkollisen uudistuksen sekä opetuslaitoksen yhtenäistämisen toimeenpanijaksi tuli nyt valtakunnan johdonLuukko, s. 240 erityistä luottamusta nauttiva Isaacus Rothovius, joka oli tehtäväänsä varten saanut tarvittavaa kokemusta Nyköpingin vuosiensa aikana.Parvio, s. 78
Rothoviuksen kirkollinen toiminta Suomessa
Rothovius lähetettiin Suomeen hälventämään Sigismundin puoluelaisten vaikutusvaltaa sekä saattamaan kirkollisia oloja samanlaisiksi kuin Ruotsissa oli. Hänen työmääränsä ja tarmonsa oli huikaisevan suuri, ja tuskin on löydettävissä kirkollista asiaa, johon hän ei olisi puuttunut. Lisäksi hän ryhtyi vaatimaan nimittämiltään papeilta papinvalaa, jossa uskonnollisten vakuutusten lisäksi viranhakija sai vannoa uskollisuutta kuninkaalle ja hallitukselle, mikä hyvin ilmensi kirkon ja valtion yhteenkuuluvuutta.Luukko, s. 244 Rothoviuksen suhtautumista Suomeen kuvastaa hänen näkemyksensä, jonka mukaan hän oli maassa "skorpionien ja barbaarien keskellä".
Turun piispanvaaliin vaikuttaneet syyt
Piispa Sorolaisen kuoltua 1625 piispat esittivät seuraajaehdokkaiksi kahta suomalaista ja kahta ruotsalaista; viimeksi mainituista toinen oli piispojen mielestä sopiva myös suomenkielentaitonsa perusteella. Kuningas Kustaa II Adolfin ja etenkin valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan ehdokas oli kuitenkin asetettujen ehdokkaiden ulkopuolinen Nyköpingin kirkkoherra Rothovius, jonka taakse myös valtiopäiväpapisto vuonna 1627 asettui.Juva, s. 441 Valinta osoitti selvästi sen, ettei suomen kielen taito painanut mitään sen rinnalla, että Turun piispaksi saatiin maallisten viranomaisten kanssa yhteistyöhön halukas mies, joka järjestäisi hiippakunnan asiat ruotsalaisen mallin mukaisesti.Laasonen 1991: 23.Parvio, s. 83–88
Suomen papisto ja Sorolainen kahden tulen välissä