Jorma ”Joppe” Karhunen (17. maaliskuuta 1913 Pyhäjärvi Ul – 18. tammikuuta 2002 Tampere) oli suomalainen upseeri, hävittäjälentäjä, Mannerheim-ristin ritari ja kirjailija.Hurmerinta 2008 s. 95
Hänen isänsä, rautateiden liikennepäällikkö Ananias Karhunen, toimi suojeluskunnan paikallispäällikkönä Uudenmaan Pyhäjärvellä. Jorma-poikakin liittyi suojeluskunnan poikaosastoon 13-vuotiaana. Jorma Karhunen kirjoitti ylioppilaaksi Heinolassa keskikoulun jatkoluokilta vuonna 1933 ja pääsi varusmieheksi Ilmailukouluun Kauhavalle samana vuonna. Karhusen veljet olivat kenraalimajuri, kirjailija Veikko KarhunenFacta2001, WSOY 1981, 7. osa, palsta 707 ja eversti Osmo Karhunen.
Upseeriksi Vanhempien veljiensä Veikon ja Osmon esimerkkiä seuraten hän halusi upseeriksi (neljäs veljeksistä Erkki oli reserviupseeri) ja kävi ilmavoimien Reserviupseerikoulun sekä Kadettikoulun ilmasotalinjan vuosina 1934–1936. Valmistuttuaan hän toimi Fokker-lentäjänä lentolaivue 24:ssä Utissa.
Sodat pienoiskuva|Jorma Karhunen Suulajärvellä jatkosodan aikana 26. elokuuta 1943.|alt=|vasen|200x200px Sotien aikana Karhunen oli lentueen päällikkönä aluksi Fokker- ja myöhemmin Brewster-koneilla. Hänet ylennettiin kapteeniksi vuonna 1941, ja seuraavana vuonna hänelle myönnettiin Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-risti numerolla 92 ansioistaan hävittäjälentäjänä. Ylennystä majuriksi 1943 seurasi nimitys komentajaksi Hävittäjälentolaivue 24:ään, josta tuli sodanjälkeisessä uudelleenjärjestelyssä Hävittäjälentolaivue 31. Karhunen saavutti toisen maailmansodan aikana vuosina 1939–1944 yhteensä 31,5 ilmavoittoa.
Ura sotien jälkeen Sotien jälkeen hän palveli ilmavoimissa lentovarikon varapäällikkönä vuosina 1946–1949 ja kävi Sotakorkeakoulun vuosina 1948–1949. Hän yleni everstiluutnantiksi vuonna 1951, ja samana vuonna hänet nimitettiin lentorykmentti yhden komentajaksi. Sen jälkeen vuosina 1952–1955 hän toimi 2. lennoston komentajana. Tänä aikana hän lensi myös suihkukoneella. Myöhemmin Satakunnan lennostoksi nimensä muuttaneesta joukko-osastosta Karhunen jäi eläkkeelle vuonna 1955.
Eläkkeellä kirjailijaksi pienoiskuva|200x200px|Lentolaivue 24:n 3. lentueen päällikkö Jorma Karhunen ja maskottikoira Peggy Brown jatkosodassa 1. kesäkuuta 1942. Eläkkeelle jäätyään Karhunen aloitti sotakirjailijan uransa ja käytti kirjailijanimenä lempinimeään Joppe. Hän kirjoitti erityisesti talvi- ja jatkosodan ilmataisteluista käyttäen hyväksi sodassa mukana olleiden henkilöiden kertomuksia. Hän ei ollut niinkään historioitsija vaan ennemminkin kirjailija, joka kunnioitti sotaveteraanien saavutuksia. Kolmessa kirjassaan Talvisodan taivas, Ujeltavat potkurit ja Siipien sirkus hän kirjoitti romaanimuodossa; tapahtumat olivat todellisia mutta henkilöiden nimet vaihdettu. Näiden kolmen kirjan kokijahahmo, luutnantti Jarmo Karhe, on tosiasiassa Karhunen itse. Selvästi tunnistettavissa myös nimellä Pekka Tuli esiintyvä kapteeni Pekka Kokko, joka yhdessä vääpeli Sesse Vitikaisen kanssa sai lentäjäkuoleman talvella 1944 Pyry-koneen maahansyöksyssä. Muiden pilottihahmojen, kuten Illu Juutin (Ilmari ”Illu” Juutilainen), Eikka Luukan (Eino ”Eikka” Luukkanen), Hans Wildin (Hans ”Hasse” Wind), jne. nimet on pidetty vielä selkeämmin tunnistettavissa kirjoitusasua vain hieman muokaten.
Historialliset komentajat, jotka eivät esiinny kirjoissa henkilökohtaisesti, kuten Siilasvuo tai Kuhlmey on pidetty sellaisenaan. Lopulta kun Karhunen sai varmistettua, että oikeitakin nimiä saisi käyttää henkilöhahmoilla, hän muutti tekstiään enemmän dokumentaariseksi.
Suomen Ilmailuliitto myönsi vuonna 1992 everstiksi 1967 ylennetylle Joppe Karhuselle Harmon-patsaan. Karhunen voitti upseerien sarjan mestaruuden SA hiihtomestaruuskilpailuissa 1937 ja osallistui Suomen joukkueessa sotilaspartiohiihdon MM-kisoihin Zakopanessa 1939.
Tuotanto Hävittäjälaivue 24:n 3. lentueen vaiheita
Korpisoturien ja lentäjien yhteistoimintaa
Suomalaisen kauppalaivan seikkailuja maailman merillä Suihkukonelennon vaiheita idässä ja lännessä Ilmasotaa kunniamme päiviltä Brewster-laivue Suomen ja Itä-Karjalan taivaalla Pommitus- ja hävittäjälentäjien taisteluista ratkaisuvuonna 1944 Sotakoiratarinoita Vienan korpitaisteluista ja partisaanien takaa-ajoista jatkosodan päiviltä Suomalaiset koelentäjät sodan ja rauhan taivaalla Suurten ilmavoittojen salaisuus Kriisikesän 1944 nousevat hävittäjä-ässät
() Mannerheim-ristin ritarien taisteluista ja vaiheista, (3. täydennetty p. 1994 ) Suomalaisten syöksypommituslentäjien vaiheita sodan kurimuksessa Ehrnroothin laivueen vaiheita jatkosodassa Fiat-lentäjien vaiheita kahdessa sodassa Morane-lentäjien vaiheita kahdessa sodassa Suomen ensimmäisen Messerschmitt-laivueen, Hävittäjälaivue 34:n vaiheita jatkosodan loppupuoliskolla Suomalaisten sotilaslentäjien vaiheita kahdessa sodassa Suomalaisista Blenheim-pommituslentäjistä ja heidän edeltäjistään vapaussodasta talvisodan loppuun Lentorykmentti 4:n Blenheim-lentäjien vaiheita taistelussa vaikeita lentosäitä, kiivasta ilmatorjuntatulta ja alati väijyviä vihollishävittäjiä vastaan jatkosodan päivinä ja öinä
Meri-ilmailusta, suomalaisten merilentäjien vaiheista vv. 1918–39, talvi- ja jatkosodan taistelulennoista
Eka Magnussonista ja hänen laivueensa viiteen sataan ilmavoittoon yltäneistä lentäjistä ja mekaanikoista Henkilö- ja muistikuvia Mannerheim-ristin ritareista taistelulentäjinä ja yksilöinä
(Saatavana myös kasetteina 8 kpl, lukijana Vesa Mäkelä) Lentueenpäällikön muistelmia 1941–1943
(Saatavana myös kasetteina 7 kpl, lukijana Ilkka Aro )
Kirjallisuutta
Piipponen, Jukka: Joppe – ritari Jorma Karhusen elämä. Koala-kustannus, 2018.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat Luokka:Mannerheim-ristin ritarit Luokka:Suomalaiset hävittäjälentäjät Luokka:Suomalaiset sotakirjailijat Luokka:Suomalaiset everstit Luokka:Vuonna 1913 syntyneet Luokka:Vuonna 2002 kuolleet