Otto Emanuel Andersson (27. huhtikuuta 1879 Vårdö – 27. joulukuuta 1969 Turku) oli suomalainen etnomusikologi ja kansatieteilijä, Åbo Akademin professori (1926–1946).Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 1, s. 120. Otava, Helsinki 1978.

Elämänvaiheet Otto Andersson syntyi Ahvenanmaalla Vårdössä. Hänen vanhempansa olivat talollisia, ja isä Anders Otto Andersson oli herastuomari. Otto Andersson opiskeli Ahvenanmaan kansankorkeakoulussa Jomalassa vuosina 1895–1896 ja suoritti kanttori-urkurin tutkinnon Turussa vuonna 1900. Tämän jälkeen hän muutti Helsinkiin opiskelemaan Helsingin musiikkiopistoon. Andersson ei ollut suorittanut ylioppilastutkintoa, mutta hän sai erivapauden perusteella opiskella Helsingin yliopistossa musiikkitiedettä ja kansanrunoudentutkimusta.

Andersson teki useita keruumatkoja Svenska litteratursällskapetin apurahalla ja tallensi kansansävelmiä ruotsinkielisillä seuduilla Suomessa ja Virossa vuosina 1902–1907. Hän oli perustamassa kotiseutuyhdistys Bragea muun muassa Martin Wegeliuksen kanssa ja toimi sen puheenjohtajana ja kuoronjohtajana 1906–1926. Yhdistys vaalii kansanperinnettä, ja Andersson perusti yhdistyksen fonografiarkiston ja äänitti lauluja ja soitinsävelmiä. Hänellä oli keskeinen osa suomenruotsalaisessa kulttuuritoiminnassa kuoronjohtajana, sovittajana ja toimihenkilönä. Hän julkaisi runsaasti kirjoituksia suomenruotsalaisesta kansanperinteestä ja Suomen musiikinhistoriasta (erityisesti 1800-luvusta) ja sävelsi motetteja ja romansseja.

Andersson oli myös kiistanalainen hahmo. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän vastusti Ahvenanmaan liittämistä Ruotsiin, mikä suututti monta ahvenanmaalaista. Kiistaa aiheutti myös hänen myöhäisempi myönteinen suhtautumisensa natsi-Saksaan.

Tieteellinen ura Andersson valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1915 ja tohtoriksi vuonna 1923 väitöskirjallaan Stråkharpan: En studie i nordisk instrumenthistoria; aineena oli jouhikko.

Vuonna 1926 Andersson nimitettiin Åbo Akademin musiikkitieteen ja kansanrunoudentutkimuksen professoriksi. Hän toimi myös yliopiston rehtorina vuodet 1929–1936. Hän keräsi musiikinhistoriallisia kokoelmia, joiden ympärille perustettiin vuonna 1949 Turun Sibelius-museo. Hän toimitti useita osia kokoomateokseen Finlands svenska folkdiktning. Hän aloitti 1950-luvulla myös Jean Sibeliuksen elämäkerran, mutta hanke ei valmistunut.

Julkaisuja Johan Josef Pippingsköld och musiklivet i Åbo 1808–1827, 1921 Stråkharpan: en studie i nordisk instrumenthistoria, 1923 Nuori Pacius ja Helsingin musiikkielämä 1830-luvulla, 1938 Johanna von Schoultz, 1939 Turun Soitannollinen Seura 1790–1808, 1940 Finlandsvenska musikfester under femtio år, 1947 Brevväxling mellan J. J. Pippingsköld och J. H. Schröder 1819–1828, 1953 Jean Sibelius Amerikassa, 1955

Lähteet

Viitteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Otto Andersson kokoelmassa Finlands svenska folkdiktning. Svenska litteratursällskapet i Finland.

Luokka:Ahvenanmaalaiset henkilöt Luokka:Åbo Akademin professorit Luokka:Åbo Akademin rehtorit Luokka:Suomalaiset musiikkitieteilijät Luokka:Suomalaiset etnologit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Vuonna 1879 syntyneet Luokka:Vuonna 1969 kuolleet