Max’s Kansas City oli New Yorkissa sijainnut yökerho ja ravintola, joka toimi muusikoiden, runoilijoiden, taiteilijoiden ja poliitikkojen kohtaamispaikkana 1960–1970-luvuilla. Se sijaitsi eteläisellä Park Avenuella numerossa 213, ja sen avasi Mickey Ruskin joulukuussa 1965. Vuonna 1975 klubin omistajaksi vaihtui Tommy Dean Mills. Max’s Kansas City suljettiin lopullisesti vuonna 1981.
Max's Kansas City mainitaan usein taiteen ja kulttuurin historiaa käsittelevissä kirjoissa ja elokuvissa, koska yökerho oli suosittu julkisuuden henkilöiden kohtaamispaikka.
Historia
Ensimmäinen aikakausi (1965–1974) Alkuperäinen omistaja Mickey Ruskin avasi yökerhon ja ravintolan vuonna 1965, ja se houkutteli useita viihdemaailman supertähtiä, etenkin näyttelijöitä. Vuonna 1969 Midnight Cowboy elokuvaan rekrytoitiin näyttelijät suoraan Max’s-klubilta.
Aluksi Max's toimi pihviravintolana. Sen mainoksessa luki ”pihviä, hummeria, herneitä”, mutta myöhemmin se laajensi toimintaa ja alkoi toimia baarina, teatterina ja konserttipaikkana. Yksi ravintolan tarjoilijoista oli Debbie Harry, joka myöhemmin nousi kuuluisaksi Blondie-yhtyeen laulajana. Myös kantri-laulaja Emmylou Harris työskenteli 1960-luvun lopulla tarjoilijana Max'sissa.
"Max’s oli paikka, jossa kaikki eri skenet kohtasivat ja sulautuivat yhteen – juuri se teki New Yorkista, niin upean 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa," muisteli Jayne County. "Homoklubi-skenestä huumeskeneen, teatterista musiikkiin ja kuvataiteeseen – kaikki ammensivat ideoita toisiltaan, ja lopulta jokainen siellä päätyi jollain tavalla elokuvaan, bändiin tai johonkin muuhun projektiin." 1970-luvulla Jayne County työskenteli Max's Kansas Cityssä DJ:nä,
Toimittaja Steve Gainesin mukaan Max’silla oli ilkeä pieni nainen nimeltä Tiny Malice, joka istui baarijakkaralla aivan sisäänkäynnin vieressä ja piti normaalit ihmiset ulkona yksinkertaisesti sanomalla: ”Sinä et kuulu tänne. Painu helvettiin”. Mickey Ruskinin kaudella Max’s ei ollut kaikille avoin tavallinen yökerho, se oli julkkisten ja taiteilijoiden suljettu yhteisö. Kun asiakkaiden baarilaskut nousivat usein tuhansiin dollareihin ja usein kuvataidetta otettiin maksuna vastaan rahan sijasta, oli väistämätöntä, ettei Max’sin kaltainen paikka voinut jatkaa toimintaansa. Mickey Ruskin joutui taloudellisiin vaikeuksiin, ja hänen oli lopulta pakko myydä paikka. Joillekin tämä oli Max'sin kulta-ajan loppu, mutta toisille se oli uuden alku. Kuvataiteilijat ja näyttelijät jäivät sivuun, kun rock-maailma valtasi hitaasti Max’sin.
Toinen aikakausi (1975–1981) Tommy Dean Mills ja hänen vaimonsa Laura Dean ottivat paikan haltuunsa vuonna 1975, kun alkuperäinen omistaja Ruskin ei enää pystynyt selviytymään valtavista veloistaan. Max’s-klubi, yhdessä kilpailevan CBGB-klubin kanssa nousi pian New Yorkin punk rockin keskipisteeksi 1970 luvulla. Max’s-klubin ohjelmatarjonnasta vastannut kulttuurituottaja Peter Crowley järjesti mielellään punk rock -konsertteja ja esitteli muutakin vaihtoehtoista musiikkia. ”Kun Peter alkoi buukata bändejä, heillä oli oudointa kamaa, mitä olet koskaan kuullut,” sanoo muusikko Lydia Lunch, ”Juttuja, jotka olivat niin outoja – se oli aika erityistä.”
Klubin seinillä oli useiden valokuvaajien, kuten Roberta Bayleyn ja Lee Black Childersin ottamia valokuvia klubin esiintyjistä. Kroatialainen taiteilija ja toimittaja Anton Peric liittyi klubin henkilökuntaan tiskarina vuonna 1972 ja hän otti klubissa paljon kaitafilmejä ja valokuvia. Asiat synkkenivät vuosien kuluessa, kun klubi alkoi tuottaa yhä enemmän tappiota. Paikan omistaja Tommy Dean Mills ja hänen vaimonsa Laura alkoivat väärentää 100 dollarin seteleitä klubin kellarissa, mistä Tommy Dean joutui myöhemmin vankilaan. Max’s Kansas City suljettiin konkurssin vuoksi lopullisesti vuonna 1981. Klubin viimeisen illan esiintyjät olivat hardcore punk -yhtye Bad Brains ja hip hop -yhtye Beastie Boys.
Max's Kansas City Project Klubin alkuperäinen omistaja ja perustaja, Mickey Ruskin kuoli New Yorkissa 16. toukokuuta 1983, 50 vuoden ikäisenä. Tommy Dean Mills yritti avata klubin uudelleen 27. tammikuuta 1998 uudessa sijainnissa, osoitteessa 240 West 52nd Street. Se kuitenkin suljettiin pian avajaisensa jälkeen. Max's klubin uudelleen perustamisen esti alkuperäisen omistajan Mickey Ruskinin vaimon, Yvonne Sewall-Ruskinin, nostama oikeusjuttu. Hän kertoi omistavansa Max’s Kansas City -tavaramerkin ja hän kielsi nimen käytön. Yökerhon nimen omistanut Yvonne Sewall-Ruskin perusti vuonna 2001, Max's Kansas City Project -nimisen järjestön, joka toimii edelleen. Järjestö on voittoa tavoittelematon järjestö, jonka tarkoituksena on tarjota hätärahoitusta ja resursseja kriisiin joutuneille taiteilijoille. Yvonne Sewall-Ruskinin on toiminut useiden New Yorkilaisten taiteilijoiden mesenaattina.
Asiakkaat ja esiintyjät pienoiskuva|The Velvet Undergroundin livealbumi Live at Max’s Kansas City (1972) Levyn kannen valokuvassa näkyy klubin sisäänkäynti. Vuosien varrella klubin asiakkaisiin kuuluivat muun muassa näyttelijät Jane Fonda, Warren Beatty, Jack Nicolson, Dennis Hopper ja Al Pacino sekä koomikko John Belushi. David Bowie, Iggy Pop ja Lou Reed olivat myös vakioasiakkaita, samoin kuin kirjailijat Allen Ginsberg ja William S. Burroughs. Kuvataiteilijat kuten Willem de Kooning, Roy Lichtenstein, Vali Myers, ja Andy Warhol seurueineen pitivät Max'sia kantabaarinaan ja Warholin supertähdet myös esiintyivät Max's Kansas -yökerhossa. Kerran siellä valokuvattiin jopa elefanttia.
Yökerhon lavalla esiintyi useita rock- ja pop-historian merkittäviä artisteja, kuten The Velvet Underground, Iggy Pop, Alice Cooper, The New York Dolls, Jayne County, Billy Idol, Patti Smith, Suicide, Bruce Springsteen, Bob Marley, Tom Waits, The B-52's, Blondie, Talking Heads, The Cramps, Alejandro Escovedo, Joni Mitchell, The Misfits, Madonna, ja Devo. Cheap Trick ja Aerosmith saivat molemmat levytyssopimukset esiinnyttyään Maxsin lavalla.
Max's Kansas Cityssä äänitettiin myös runsaasti musiikkia, esimerkiksi The Velvet Undergroundin livealbumi Live at Max’s Kansas City (1972) ja Johnny Thunders and The Heartbreakersin livealbumi Live at Max's Kansas City '79 (1979).
Yökerhosta kertovia kappaleita Brittiläisen punk-yhtyeen Sex Pistolsin kappale ”New York” on pilkkalaulu, jossa herjataan Max’s Kansas City -yökerhoa, sen asiakkaita ja New York Dolls -yhtyettä. Sex Pistolsin basisti Sid Vicious teki elämänsä viimeiset esiintymiset Max's Kansas City klubilla. Lou Reedin kappaleessa "Walk on The Wild Side" lauletaan Max's Kansas Cityn kanta-asiakkaista, Warholin supertähdistä. Alejandro Escovedon kappaleessa "Chelsea Hotel ´78" lauletaan, että “The Max’s Kansas City life makes everyone a star”. (Max's Kansas Cityn elämä tekee kaikista tähtiä)
Max's Kansas City mainitaan myös The Rolling Stones-yhtyeen kappaleessa "Do You Think I Really Care." Kappaleessa yhtyeen laulaja Mick Jagger laulaa New Yorkin yöelämästä ja laulun päähenkilö tapaa naisen Max's Kansas Cityssä.
Lähteet
Aiheesta muualla Kotisivut
Luokka:Ravintolat Manhattanilla Luokka:Yökerhot Luokka:Manhattanin kulttuuri Luokka:Midtown (Manhattan) Luokka:Punk-alakulttuuri Luokka:New Yorkin historia