Henrik Otto Donner (joskus Otto Donner; 16. marraskuuta 1939 Tampere – 26. kesäkuuta 2013 Pietarsaari) oli suomalainen musiikkivaikuttaja: muusikko, säveltäjä, sovittaja ja muun muassa Teoston puheenjohtaja. Donner toimi useissa monitaiteellisissa projekteissa sekä vasemmistolaisessa poliittisessa laululiikkeessä. Hän yhdisti projekteissaan pop- ja rock-musiikkia, jazzia, uutta taidemusiikkia, elektronista musiikkia sekä iskelmää.

Ura Donner aloitti uransa vuonna 1958, jolloin hän liittyi Ossi Aallon orkesteriin trumpetistiksi. Samana vuonna hän aloitti sävellysopinnot Sibelius-Akatemiassa Joonas Kokkosen ja Nils-Eric Fougstedtin johdolla. Vuosina 1963–1964 Donner oli György Ligetin opissa Wienissä ja Siemensin elektronisen musiikin studiossa Münchenissä.

Donner tutustui vuonna 1962 Zagrebissa Terry Rileyyn ja teki vuosina 1963–1965 yhteistyötä tämän sekä teatterimies Ken Deweyn kanssa. He toteuttivat Helsingissä elokuussa 1963 Suomen ensimmäisen happeningin Street Piece.

Vuonna 1966 Donner perusti yhdessä Christian Schwindtin ja Atte Blomin kanssa levy-yhtiö Love Recordsin. Donner toimi yhtiössä toimitusjohtajana vuosina 1966–1969. Love Records oli poikkeuksellisen tuottelias ja laaja-alainen levy-yhtiö. Tämä johtui yhtiön toiminta-ajatuksesta, jonka mukaan kaikki myynnistä saatava tuotto käytettiin uusien levyjen tuottamiseen.

Vuonna 1969 Donnerilta ilmestyi Pentti Saarikosken runokokoelmaan sävelletty En soisi sen päättyvän, joka oli Suomen ensimmäinen rock- ja jazz-muusikoiden yhteisteos. Hän teki myös elokuva- ja mainosmusiikkia, muun muassa ”Parempaan asumiseen” Risto Jarvan samannimiseen mainoselokuvaan. Myös ensimmäisen Spede-elokuvan X-paronin musiikki on Donnerin säveltämä. Hän myös esiintyi elokuvassa sivuroolissa.

Yleisradion viihdepäällikkönä Donner toimi 1970–1974, ja hän oli perustamassa Elävän Musiikin Yhdistystä vuonna 1978.

Donner johti Suomen edustuskappaleen Reggae OK Eurovision laulukilpailussa vuonna 1981 tuuraten vakituista Suomen kapellimestaria Ossi Runnetta, joka tuona vuonna toimi YLEn viisukommentaattorina.

Myöhemmin hän toimi mm. vanhojen levytysten masterointiin erikoistuneen DER-studion johtajana ja musiikkipedagogina sekä sävelsi säännöllisesti teoksia muun muassa UMO Jazz Orchestran esitettäväksi. Hän oli Teoston puheenjohtaja 1994–2006.

Syksyllä 2006 Otto Donner organisoi Loveradio-projektin, jossa kuukauden ajan soitettiin Love Recordsin tuotantoa korkeatasoisen puheohjelman lomassa. Donnerin mukaan tavoitteena oli tehdä sellaista ohjelmaa, jota Yleisradion olisi pitänyt tehdä. Vuonna 2007 julkaistiin myös Loveradio 1–4, neljän CD-levyn kokoelma Love Recordsin tuotannosta.

Yksityiselämä Donnerin vanhemmat olivat asesuunnittelijana tunnettu diplomi-insinööri Hans Otto Donner ja Clara Margaretha Wallin.Kari Kallioniemi
: DONNER, Henrik Otto
 Biografiskt lexikon för Finland. Viitattu 31.12.2024. Hänen isoisänsä oli Otto Donner nuorempi.Julia Dahlberg & Joachim Mickwitz: Havet, handeln och nationen: Släkten Donner i Finland 1690–1945, s. 120–121, 185. Svenska litteratursällskapet i Finland/Bokförlaget Atlantis, Helsingfors/Stockholm 2014. Henrik Otto Donner oli kahdesti naimisissa. Ensimmäinen puoliso vuosina 1962–1975 oli kuvanveistäjä Christina Margaretha Schulman ja toinen puoliso vuodesta 1975 Irina Martina (o.s. Lillas ent. Winquist). Lapsia Donnerilla on kaikkiaan viisi.

Donner putosi oman veneensä viereen 26. kesäkuuta 2013 Pietarsaaren Alholman satamassa, josta hänet löydettiin menehtyneenä. Hänet muistetaan musiikin lisäksi meren ystävänä ja klassisten veneiden omistajana.

Donnerin veli on etnomusikologi ja säveltäjä Philip Donner (s. 1945).

Sävellyksiä Henrik Otto Donnerin sävellystuotanto on laaja, ja siihen sisältyy muun muassa toistatuhatta laulua sekä jazz-sävellyksiä, kuorokappaleita, elokuvamusiikkia ja näyttämömusiikkia.

Cantata Profana, kamariorkesterille ja 3 laulajalle (1962) Ideogramme I (1962) Ideogramme II (1963) For Emmy 2, kamariyhtyeelle (1963) Sinfonia nro 1 Moonspring, or Aufforderung zum..., jousiorkesterille ja Hammond-uruille (1964) X-Paroni, elokuvamusiikki (1964) Gilbert, musikaali (1965) 6 bagatellia jousikvartetille (1965) To Whom It May Concern, sinfoniaorkesterille ja jazz-yhtyeelle (1966) Käpy selän alla, elokuvamusiikki (1966) En soisi sen päättyvän, Pentti Saarikosken teksteihin (1968) XC, kamariyhtyeelle kuorolle ja sopraanolle Ezra Poundin sanoihin (1969) Ruusujen aika, elokuvamusiikki (1969) Jousikvartetto (1970) Notte, kitaralle (1971) Niin vähän on aikaa, albumi (1972) Strings (1976) Runoilija ja muusa, elokuvamusiikki (1978) Pedon merkki, elokuvamusiikki (1981) Linna, elokuvamusiikki (1986) Dalens ande (1987) Linna (1989) Räpsy ja Dolly eli Pariisi odottaa, elokuvamusiikki (1990) ...and It Happened to Me, saksofonille ja big bandille (1993)

Katso myös Donner-suku :Luokka:Henrik Otto Donnerin tuottamat albumit

Lähteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Henrik Otto Donnerille musiikki oli rajatonta. Yle Elävä arkisto. Henrik Otto Donner skapade jazz, avantgarde, körsång och schlager. Yle Arkivet. Tamminen, Jari: Donnerin pitkät kädet. Voima 3/2011.

Luokka:Suomalaiset multi-instrumentalistit Luokka:Suomalaiset musiikkituottajat Luokka:Suomalaiset musiikkivaikuttajat Luokka:Suomalaiset jazzmusiikin säveltäjät Luokka:Suomalaiset taidemusiikin säveltäjät Luokka:Suomalaiset trumpetistit Luokka:Suomalaiset jazzmuusikot Luokka:Emma-palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1939 syntyneet Luokka:Vuonna 2013 kuolleet Luokka:Euroviisukapellimestarit Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit