Vatslav Fomitš Nižinski (, ); (12. maaliskuuta (J: 28. helmikuuta) 1890 Kiova, Venäjän keisarikunta – 8. huhtikuuta 1950 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) oli puolalaissukuinen venäläinen balettitanssija ja koreografi, joka tunnettiin huimista hypyistään ja tunteikkaista tulkinnoistaan. Nižinski oli Anna Pavlovan tavoin aikansa kuuluisimpia balettitanssijoita, ja hänen nimensä muistetaan yhä edelleen. On epäselvää, pitikö Nižinski itse itseään venäläisenä vai puolalaisena. Uuden puolalaisen tutkimuksen mukaan hän piti itseään puolalaisena, vaikka kasvoikin Venäjällä eikä puhunut kunnolla puolaa.Sarzyński, Piotr: "Popołudnie fauna". Polityka. Vuosikerta 19, nro 2244. Puola 6.5.2000

https://www.polityka.pl/archiwumpolityki/1846540,1,popoludnie-fauna.read

Suku ja koulutus vasen|pienoiskuva|Vatslav Nižinski Šeherazade-baletissa, noin vuonna 1912 Pariisi, Ballets russes|236x236px Vatslav Nižinski syntyi Kiovassa, silloisessa Venäjän keisarikunnassa puolalaisten kiertävien ammattitanssijoiden perheeseen, jotka esiintyivät Venäjän maaseudulla. Hänen vanhempansa olivat balettimestari, ensitanssija Tomasz (ven. Foma) Nižinski ja ensitanssijatar Eleonora Bereda, jotka olivat saaneet koulutuksensa Varsovan Suuressa teatterissa (nykyään Puolan kansallisooppera, Teatr Wielki w Warszawie). He tapasivat Setovin balettiseurueessa Kiovassa.Koegler, Horst: The Concise Oxford Dictionary of Ballet. Oxford University, 1972, 1977Nijinska, Bronislava: Early Memoirs. Translated and edited by Irina Nijinska and Jean Rawlinson, with an Introduction by and in consultation with Anna Kisselgoff. Holt Rinehart Winston, New York 1981; uusintapainos 1992, Duke University

Hänen nuorempi sisarensa oli tanssija, tanssinopettaja ja koreografi Bronislava Nižinska. Vanhempi veli Stanislas (1886–1918) oli myös koulutettu kotona tanssijaksi, hän kärsi lapsuuden tapaturmaisesta aivovammasta ja väkivaltaisten raivokohtaustensa vuoksi suljettiin jo vuonna 1902 loppuelämäkseen hoitolaitokseen. Vatslavin äiti kärsi elämänsä aikana masennuksesta.Vaslav Nijinsky Queer Places. www.elisarolle.com http://www.elisarolle.com/queerplaces/uvwxyz/Vaslav%20Nijinsky.html

Isä Tomasz Nižinski onnistui balettimestarin taidoillaan muodostamaan ja ohjaamaan omaa pientä, tusinan tanssijan ja opiskelijan tanssiryhmää. Hän loi balettipantomiimejä ja esiintyi sirkuksissa käyttäen puolalaista ja venäläistä musiikkia. Vuonna 1896 hän esiintyi Bahtšisarain suihkulähde tuotannossa, joka perustuu Puškinin runoon vuodelta 1823. Äiti Eleonora tanssi vangitun prinsessan roolin ja lapset 'Vatsa' ja 'Broni' olivat katsomassa esitystä. Tomasz Nižinski teki koreografian "kahteen erittäin onnistuneeseen balettiin", joista toinen oli nimeltä Zaporozbeskaja Tšarovnitza.

Sisar Bronislava Nižinska on antanut muistelmissaan ymmärtää, että vanhempien pieni tanssiryhmä oli menestyvä, mutta tämä tieto on kyseenalaistettu. Sen lisäksi, että Tomasz Nižinski vuokrasi teattereita esityksiinsä, hän teki sopimuksen suosittujen yöpaikkojen kanssa, joissa asiakkaat illallistivat samalla kun heitä viihdytettiin musiikin ja tanssin voimalla. Perhettä ympäröivät taiteilijat töissä ja kotona. Hänen isänsä "rakasti olla maalarien, kirjailijoiden, näyttelijöiden ja muusikoiden kanssa". Lapsia rohkaistiin harjoittamaan ruumistaan ja Vatslav rakasti erityisesti kiipeilyä ja seikkailemista ympäri Pietarin takapihoja ja kujia.

Lapset saivat perusteellisen balettikoulutuksen ensin kotona. Heidän vanhempansa toimivat myös tanssinopettajina. Yhdessä sisarensa Bronislavan kanssa he esiintyivät ensimmäistä kertaa joulukuvaelmassa ammattinäyttämöllä kun Vatslav oli kuusivuotias. Vanhemmat erosivat vuonna 1897 ja Tomasz Nižinski jäi asumaan Suomen kiertueella tapaamansa tanssijatar Rumjantsevan kanssa eikä enää nähnyt lapsiaan kuin satunnaisesti. Muu perhe jäi asumaan Pietariin, jossa Eleonora Bereda Nižinska ensin yritti elättää kolmea lastaan tekemällä töitä kiertuetanssijana, mutta lopulta piti täysihoitolaa vuokraamalla suuren asunnon huoneita. Vatslav katkeroitui isälleen, joka aiheutti äidille suurta taloudellista huolta. Vanhemmat lähenivät hieman 1910-luvulla ja Tomasz Nižinski kuoli lopulta Venäjällä vuonna 1912. pienoiskuva|269x269px|Nijinsky Venetsian Lidolla, Léon Bakst Vatslav Nižinski pääsi vuonna 1900 äitinsä hankkimien suosittelijoiden ja tukijoiden (Varsovan Wielki-teatterin aikainen ystävä, Victor Stanislas Gillert, joka opetti Keisarillisessa balettikoulussa ja joka hankki arvostetun balettiopettaja Enrico Cecchettin tuen hakemukselle) avulla 9-vuotiaana Pietarin Keisarilliseen balettikouluun, jossa hän opiskeli Enrico Cecchettin, Nikolai ja Sergei Legatin ja mimiikkaa Pavel Gerdtin johdolla.Ostwald, Peter F.: Vaslav Nijinsky, A Leap into Madness. Robson Books Ltd. London, 1991. ss. 6-7. Jo ensimmäisen vuoden lopulla hänen tanssilliset kykynsä huomattiin poikkeuksellisiksi ja hänet otettiin sisäoppilaitoksen oppilaaksi. Hänen sisarensa Bronislava pääsi samaan kouluun kaksi vuotta myöhemmin. Vatslav menestyi loistavasti tanssiaineissa mutta lukuaineissa hän oli heikko oppilas. Vuonna 1902 hän sai varoituksen siitä, että jos opintosuoritukset eivät parane lukuaineissa, hänet erotetaan koulusta. Lukuisissa näytöksissä (Prinsessa Ruusunen, Pähkinänsärkijä, Joutsenlampi) avustajana toimiminen aiheutti valvomista eikä parantanut opintosuorituksia. Vatslavia kiusattiin puolalaisuudestaan ja nimiteltiin erikoisen ulkonäkönsä vuoksi 'japanilaiseksi'. Yksi erittäin kateellinen luokkatoveri aiheutti hänelle jopa putoamistapaturman, jonka jälkeen hän oli neljä päivää tajuttomana.Parker, Derek: Nijinsky: God of the Dance. Thorsons Publishing Group, Wellingborough, UK, 1988. ss. 25-37.

Mihail Obuhov tuli Nižinskin opettajaksi vuonna 1902, ja myönsi hänelle korkeimman arvosanan, mitä hän oli koskaan antanut oppilaalle. Hänelle annettiin opiskelijaosia tärkeissä näytöksissä baleteissa Paquita, Pähkinänsärkijä ja Pieni kyttyräselkäinen hevonen, jotka esitettiin keisarin läsnäollessa. Hän opiskeli soittamaan pianoa, huilua, balalaikkaa ja harmonikkaa ja sai niistä hyvät arvosanat. Vatslavilla oli hyvä kuulo ja hän soitti hyvin pianoa, mutta hänen näkönsä oli suhteellisen heikko. Tätä vastoin ​​hänen käytöksensä oli toisinaan riehakasta ja villiä, minkä seurauksena hänet erotettiin koulusta vuonna 1903 tapauksen vuoksi, jossa opiskelijat ampuivat ritsoilla ohikulkijoiden hattuja, kun heitä oltiin kuljettamassa vaunuilla Mariinski-teatteriin. Nižinski otettiin takaisin kouluun ulko-oppilaana ankaran kurituksen jälkeen ja palautettiin entiseen asemaansa sisäoppilaitos-opiskelijaksi kuukauden koeajan jälkeen.

Vuonna 1904 balettimestari Marius Petipa valitsi 14-vuotiaan Nižinskin tanssimaan pääroolin koreografin viimeiseksi jääneeseen balettiin, La Romance d'un Bouton de rose et d'un Papillon. Teosta ei koskaan valmistettu näyttämölle Venäjän–Japanin sodan puhkeamisen vuoksi. Sunnuntaina 9. tammikuuta 1905 Nižinski joutui Verisunnuntain välikohtaukseen Pietarissa. Hän juuttui Nevski Prospektilla väkijoukkoon, joka työntyi kohti Talvipalatsia. Keisarillisen ratsuväen joukot hyökkäsivät väkijoukkoon jättäen hänet päähän haavoittuneena. Hänen ystävänsä sisar katosi samalla paikalla jäljettömiin. vasen|pienoiskuva|215x215px|Vatslav Nižinski, baletti Faunin iltapäivä 1912 Ballets russes, Pariisi Nižinski muuttui rauhallisemmaksi ja vakavammaksi varttuessaan, mutta hänellä oli vähän ystäviä, mikä oli hänelle tyypillistä koko elämän ajan. Hänen varautuneisuutensa ja ilmeinen tylsyytensä tekivät hänestä epäsuositun muitten silmissä, paitsi kun hän tanssi.

Vuoden 1905 opiskelijanäytöksessä oli pas de deux Persialaisella torilla, jonka tanssivat Nižinski ja Sofia Fjodorova. Obuhov muokkasi tanssia esitelläkseen Nižinskin kykyjä. Hänen ensimmäisen hyppynsä aikana yleisö veti kuuluvasti henkeä ja antoi sen jälkeen spontaanit suosionosoitukset.

Vuonna 1906 Nižinski tanssi Mariinskin balettisarjassa, joka oli tehty Mozartin Don Giovannin musiikkiin ja Mihail Fokinin koreografiaan. Keisarillisen baletin johtaja onnitteli häntä ja tarjosi hänelle paikkaa, vaikka valmistumisesta ​​oli kulunut vasta vuosi. Nižinski päätti jatkaa opintojaan. Hän kokeili koreografian tekemistä lastenooppera Tuhkimoon toisen opiskelijan, Boris Asafjevin musiikkiin. Jouluna hän esitti Hiirikuningasta Pähkinänsärkijässä. Valmistumisesityksessään huhtikuussa 1907 hän oli Jelisaveta Gerdtin partnerina Fokinin koreografian pas de deux’ssä. Keisarillisen baletin primaballerina Mathilde Krzesinska onnitteli häntä ja kutsui hänet tanssipartnerikseen. Hänen uransa Keisarillisessa baletissa taattiin alkavaksi coryphée-solistina eikä balettikuorossa eli corps de ballet’n jäsenenä. Nižinski valmistui vuonna 1907 luokkansa toiseksi parhaana, parhailla arvosanoilla tanssissa, taiteessa ja musiikissa.

Balettiura Valmistumisensa jälkeen Nižinski vietti kesän harjoitusten ja esiintymisten jälkeen Krasnoje Selossa tilapäisessä teatterissa pääosin armeijan upseereista koostuvan yleisön kanssa. Näissä esityksissä esiintyi usein keisarillisen perheen jäseniä ja muuta aatelistoa, joiden tuki ja kiinnostus olivat välttämättömiä uralle. Jokainen keisarin edessä esiintynyt tanssija sai kultakellon, johon oli kaiverrettu keisarillinen kotka. Nižinskin palkan, tanssituntien pitämisestä saatujen uusien tulojen ja sisarensa Bronian työsuhteen balettiryhmässä tukemana perhe muutti suurempaan asuntoon. Uusi kausi Mariinski-teatterissa alkoi syyskuussa 1907, jolloin Nižinski työskenteli coryphée-solistina 780 ruplan vuosipalkalla. vasen|pienoiskuva|Vatslav Nižinski, baletti Le Pavillon de L'Armide, Saison Russe 1909 Pariisi Teini-ikäisenä Nižinskillä, jolla oli selvästi androgyyninen ulkonäkö, oli homoseksuaalinen suhde paljon vanhempaan ruhtinas Pavel Dimitrijevitš Lvoviin, joka hukutti hänet ylellisyyteen tarjoamalla asunnon, upeita vaatteita ja timanttisormuksia. Ruhtinas auttoi myös Nižinskin äitiä taloudellisesti ja tuki Djagilevin Saison Russe -kiertuetta vielä vuonna 1909. Hänen suhdettaan ruhtinaan kanssa seurasi nopeasti suhde kreivi Tiškievitšin kanssa. Nižinskistä tuli tuona aikana Mariinski-baletin johtava tähti ja hän oli usein vieraileva tähti Anna Pavlovan partnerina Bolšoi-baletissa, vaikka hän oli lyhyt ja voimakasrakenteinen.

Hän esiintyi Julia Sedovan, Lydia Kjaštin ja Tamara Karsavinan kanssa. Mathilde Krzesinska työskenteli hänen kanssaan La Fille Mal Gardéessa (Huonosti vartioitu tyttö), jossa hän onnistui hänelle epätyypillisessä roolissa, joka sisälsi huumoria ja flirttailua. Näyttämösuunnittelija Aleksandr Benois sai vuonna 1907 tuotantoon omaan tekstiinsä ja ideaansa pohjautuvan baletin Le Pavillon d’Armide, johon Mihail Fokin teki koreografian Nikolai Tšerepninin musiikkiin. Nižinskillä ​​oli pieni rooli, mutta se antoi hänelle mahdollisuuden esitellä teknisiä kykyjään hypyillä ja pirueteilla.Benois, Alexandre: The Origins of the Ballets Russes. An unpublished text of an article written at the request of Boris Kocho, 1944. Teoksessa: Kochno, Boris: Diaghilev and the Ballets Russes. Translated from the French by Adrienne Foulke. Allen Lane the Penguin Press, Great Britain 1970. ss. 2-21.

Fokinin, Benois’n ja Nižinskin välinen kumppanuus toistui koko hänen uransa ajan. Pian tämän jälkeen hän toi esille omaa esiintymistään Prinsessa Ruususen Lintu sininen pas de deux’ssä Lydia Kjaštin kanssa. Mariinskin yleisö oli teoksen kanssa erittäinkin tuttu, mutta Nižinskin esiintyminen ja vaikutelma että hän lensi ilmassa, räjäytti kaikkeen tottuneen yleisön innostuneisiin suosionosoituksiin. Tämän reaktion hän sai aikaan yleisössä uransa aikana jatkossakin. pienoiskuva|236x236px|Vatslav Nižinski, tuulenjumala Voyun roolissa baletissa Le Talisman 1909, Mariinski-teatteri Seuraavina vuosina Nižinski sai useita solistitehtäviä Mariinskissa. Vuonna 1910 Mathilde Krzesinska valitsi Nižinskin tanssimaan Marius Petipan Le Talisman -baletissa. Nižinski aiheutti sensaation tuulenjumala Vayoun roolissa.