Kultainen orda oli mongolien perustama keskiaikainen valtio, eräs Mongolivaltakunnan seuraajavaltioista. Se sijaitsi nykyisen Venäjän, Ukrainan ja Kazakstanin alueilla. Kultaisen ordan kulttuuri "turkkilaistui" vähitellen, minkä vuoksi sitä kutsutaan myös nimellä Kiptšakkien kaanikunta, viitaten turkkilaiseen kiptšakin kieleen, joka lopulta korvasi mongolin valtion virallisena kielenä. Ordan pitkäaikainen hallitsija Uzbek-kaani omaksui islamin valtionuskonnoksi vuonna 1313.
Kultainen orda hajosi 1500-luvun alussa ja jakautui useiksi valtioiksi. Sen suorimpana seuraajana pidetään yleensä Kazanin kaanikuntaa ja siten myös Volgan tataareita.
Vaikka islam toimi Kultaisen ordan valtionuskontona, sallittiin muidenkin uskontojen harjoittaminen. Jotkut eurasialaiset ajattelijat, kuten Lev Gumiljov, ovat esittäneet, että nykyinen Venäjän federaatio monikansallisena sivilisaationa olisi "Kultaisen ordan jatkumo". Väitetysti myös Vladimir Putin on saanut vaikutteita näistä näkemyksistä.
Etymologia Nimessä oleva sana ”orda” tulee turkkilais-mongolilaisesta sanasta ordu, joka tarkoitti lähinnä leiriä. Turkin kielessä sana ordu tarkoittaa armeijaa. Nimessä esiintyvän sanan ”kultainen” uskotaan tulleen mongolien käyttämästä suuntajärjestelmästä, jossa musta oli pohjoinen, sininen itä, punainen etelä, valkoinen länsi ja keltainen (tai kultainen) keskusta. Toisen version mukaan nimi tuli Batu-kaanin upeasta kultaisesta teltasta. Nimelle ”Kultainen orda” ei ole kirjoitettua lähdettä ennen 1500-lukua.Ostrowski, Donald G. : "Encyclopedia of Mongolia and the Mongol Empire, and: The Mongols and the West, 1221–1410, and: Daily Life in the Mongol Empire, and: The Secret History of the Mongols: A Mongolian Epic Chronicle of the Thirteenth Century (review)". Kritika: Explorations in Russian and Eurasian History. Project MUSE, 2007. 8 (2): ss. 431–441. doi:10.1353/kri.2007.0019. S2CID 161222967.Maxinia, Neil: "The term Golden Horde is a mistake of an interpreter of the 16th century." Proza.ru 19.10.2009
Turkkilaiskielisten oma nimitys valtiolle oli Ulugh Ulus (tat. Oluğ Olıs, اولوغ اولوس), mikä tarkoittaa ”mahtava valtio”. Kultainen orda tunnetaan myös nimellä Kiptšakkien kaanikunta ja Dasht-i Qipchaq (pers. دشت قپچاق, 'kiptšakkien aro'; tat. Däşte / Däşt-i Qıpçaq).
Väestö Kultaisen ordan väestöön kuului mongoleja ja turkkilaisia heimoja, sekä pieni määrä suomalais-ugrilaisia, slaavilaisia, kaukasialaisia, ja muita kansoja.Halperin, Charles J.: Russia and the Golden Horde: The Mongol Impact on Medieval Russian History. 1987. s. 222. Suurin osa Kultaisen ordan väestöstä oli kuitenkin turkkilaisia, kuten kiptšakkeja, kumaaneja ja bolgaareja. Orda ”turkkilaistui” vähitellen ja lopulta menetti mongolialaisen identiteettinsä, kuitenkin Batu-kaanin alkuperäisten mongolisotureiden jälkeläisten muodostaessa yläluokan.
Ordan väestöä kutsuttiin venäläisissä ja eurooppalaisissa lähteissä yleisesti ”tataareiksi”. Myös muut naapuriväestöt sekä Kultaisen ordan feodaaliylhäisö käytti heistä kyseistä nimitystä, jonka alun perin Tšingis-kaanin soturit toivat hyökätessään Volgan Bulgariaan.Егоров, В. Л. Историческая география Золотой Орды в XIII—XIV веках. Москва, Либроком, 2009. / Jegorov, V. L: Kultaisen ordan historiallinen maantiede XIII-XIV vuosisadalla. Moskova, Librocom, 2009. Атлас истории Татарстана и татарского народа / Под ред. Фахрутдинова, Р. Г. Москва: Издательство ДИК, 1999 / Tatarstanin ja tatarikansan historian atlas / Toim. Fahrutdinova, R. G. Izdatelstvo DIK, Moskova 1999 Spuler, B.: Die Goldene Horde: Die Mongolen in Russland 1223–1502. 2. Ausgabe. Wiesbaden 1965, S. 281 ff.Leitzinger, Antero: Mishäärit – Suomen vanha islamilainen yhteisö. (Sisältää Hasan Hamidullan ”Yañaparin historian”. Suomentanut ja kommentoinut Fazile Nasretdin). Helsinki: Kirja-Leitzinger, 1996. (s. 21–22) Halikov, A. H.: Tataarit, keitä te olette?. Suomentanut Lauri Kotiniemi. Abdulla Tukain kulttuuriseura, 1991.
Kieli Kultaisessa ordassa valtion kieli oli alussa mongolilainen, mutta 1300-luvulla kiptšak-turkki nousi puhutuimmaksi kieleksi. Kirjallisena kielenä käytettiinvolganturkkia, jossa kiptšakin piirteet vahvistuivat vähitellen. Volganturkissa oli myös huomattavasti vaikutteita arabiasta, persiasta, osmaniturkista ja tšagataista. Volganturkin pohjalta muodostui myöhemmin tataarin varhainen kirjakieli.
Persian ja arabian kieliä käytettiin myös erikseen - persiaa runoudessa ja arabiaa uskonnollisissa ja laillisissa asioissa. Monet persialaiset ja arabialaiset teokset nähdään nykypäivänä osana tataarikirjallisuutta.
Tataaritaustainen kirjallisuustieteilijä Hatip Minnegulov: ”On välttämätöntä muistaa todellinen, objektiivinen, historiallinen totuus, että Ordan pääväestö koostui tataareista. Käytössä oli turkkilais-tataarin puhuttu ja kirjoitettu kieli, ja täten Kultaisen ordan pääperillisiä ovat nykyiset [Volgan] tataarit”.
Etenkin tataarin kielen läntisen murteen (könbatış dialekt) eli "mišäärin" on sanottu olevan uskollisen lähellä muinaista kiptšak-turkkia.Leitzinger, Antero: Mishäärit – Suomen vanha islamilainen yhteisö. Kirja-Leitzinger, 1996. . (s. 41)
Uskonto Kultaisen ordan viralliseksi uskonnoksi julistettiin Uzbek-kaanin toimesta sunnalainen islam vuonna 1313, ja vuosisadan loppuun mennessä se oli levinnyt laajasti väestön keskuuteen. Tätä edesauttoi suufilaiset yhteisöt, kuten Ahmed Yasawin Yasawiyya.
Valtiossa vallitsi uskonnonvapaus, ja täten pakanat, juutalaiset ja kristityt saivat jatkaa oman uskonsa harjoittamista.
Mongolijuuret pienoiskuva|Kultaisen ordan 1200-luvun mongolilainen kaani Tuda Mangu. Mongolivaltakunnan perustajan suurkaani Tšingis-kaanin kuoltua vuonna 1227 valtakunta jaettiin hänen neljälle pojalleen. Näistä Jotši-kaani oli jo kuollut, joten kaukaisimmat alueet nykyisellä Etelä-Venäjällä saivat hänen poikansa Batu-kaani (Sinisen eli itäisen ordan johtaja) ja Orda-kaani (Valkoisen eli läntisen ordan johtaja).
Batu valloitti Volgan Bulgarian vuonna 1236 ja mongolit saivat nopeasti haltuunsa Rutenian aroalueet ja ottivat paikallisen turkinsukuisen väestön armeijaansa. Sen jälkeen Batu valloitti suurimman osan Kiovan Rusista hävittäen sen kukoistavan pääkaupungin Kiovan. Batu valloitti Novgorodia ja Pihkovaa lukuun ottamatta kaikki muutkin venäläiset ruhtinaskunnat ja myös Novgorodin ruhtinas Aleksanteri Nevski myöntyi mongolien kauppavaihtoon ja tulleihin.
Batun Sininen orda jatkoi hyökkäystään länteen Puolaan ja Unkariin kukistaen siellä vastaan asettuneet länsieurooppalaiset ritariarmeijat. Vuonna 1241 suurkaani Ögödei kuoli ja Batu joutui luopumaan Puolan ja Unkarin valloituksista ottaakseen osaa seuraajakilpailuun. Venäjän valloitukset sen sijaan jäivät Batu-kaanille, ja hän perusti vuonna 1242 pääkaupunkinsa Sarain, joka lienee sijainnut Volgan alajuoksulla.
Kukoistusaika Batu-kaanin kuoltua vuonna 1255 valtakunta kukoisti vielä vuosisadan. Batun veli Berge-kaani yhdisti Valkoisen ja Sinisen ordan. Ordan sotilaallinen mahti saavutti huippunsa Uzbeg-kaanin (1312–1341) kaudella, jolloin armeijassa oli 300 000 sotilasta. Kultainen orda oli 1200-luvun loppupuolella ja 1300-luvun alkupuolella Euraasian suurin valtiomuodostelma.
Sisäinen organisaatio Ordan yksinvaltias oli kaani, jonka valitsi mongolien perinteinen kurultai-kokous Batun jälkeläisten joukossa. Pääministeriä, joka myös oli etninen mongoli, nimitettiin ”ruhtinaiden ruhtinaaksi”. Ministerejä sanottiin visiireiksi. Paikallishallitsija baskakit keräsivät veroja, ja joutuivat kansan tyytymättömyyden maalitauluksi. Siviili- ja sotilashallintoa ei yleensä eroteltu toisistaan. Orda menetti nopeasti mongolialaisen identiteettinsä. Vaikka mongolit muodostivat yläluokan, suurin osa väestöstä oli turkinsukuisia ja muita alueen alkuperäisiä paimentolaisheimoja.
pienoiskuva|Batu-kaani valtaistuimella, hän perusti Kultaisen ordan ja hallitsi sitä vuosina 1205–1255. Rashid al-Din, n. 1300. pienoiskuva|Kultainen orda vuonna 1313, Sininen orda ja Valkoinen orda
Ordasta tuli pian pikemminkin kaupunki- kuin paimentolaisvaltio. Pääkaupunki Saraista kehittyi kukoistava metropoli. Siellä arvellaan olleen 600 000 asukasta. Huolimatta venäläisten käännytystyöstä Saraissa, mongolit enimmäkseen säilyttivät animistiset uskomuksensa, kunnes Uzbeg-kaani (1312–1341) sääti islamin valtionuskonnoksi. Eräiden venäläisruhtinaiden on kerrottu tulleen murhatuksi Saraissa, koska he kieltäytyivät kumartamasta pakanallisille symboleille, mutta murhien syyt saattavat todellisuudessa olleet pikemminkin poliittisia. Kaanit olivat yleensä uskonnollisesti suvaitsevaisia ja pääkaupunkin Saraihin perustettiin ortodoksinen piispanistuin. He vapauttivat ortodoksisen kirkon veroista sillä ehdolla, että papit rukoilivat kaanin terveyden puolesta.Halperin, Charles J.: Russia and the Golden Horde: The Mongol Impact on Medieval Russian History, 1987. (e-kirja). (1985 verkkojulkaisu) ss. 113–115
Vasallit ja liittolaiset Orda keräsi veroja alamaisilta kansoiltaan: venäläisiltä, armenialaisilta, georgialaisilta ja Krimin kreikkalaisilta. Kristittyjen toiminta omilla alueillaan ei kaaneja häirinnyt, kunhan veroa maksettiin. Vasallivaltioita ei koskaan suoraan liitetty Ordaan, ja venäläisruhtinaat saivat pian oikeuden kerätä mongoliveron itse. Verot olivat kuitenkin raskaat, niiden laiminlyönnistä rangaistiin ankarasti ja vasallivaltioiden sivistysarvoille ja kehitykselle Ordan aika oli tuhoisa.[tähän olisi hyvä lähde, mutta se on maksullinen] Schurmann, H. F.: Mongolian Tributary Practices of the Thirteenth Century. Harvard Journal of Asiatic Studies Vol. 19, No. 3/4. Ss. 304–389. Harvard-Yenching Institute, joulukuu 1956. Mongolit verottivat venäläisiä kymmenyksillä. Jos kymmenyksiä (10 %) ei ollut varaa maksaa rahana, vietiin omaisuutta ja työmiehiä orjiksi ja sotimaan.”Venäjän valloitus”, ”Maailman laajin valtakunta”, Historiallinen Atlas kattava maailmanhistoria, ss. 146–149. Gordon Cheers, 2013.
Ordan politiikka Venäjällä noudatti ohjenuoraa ”hajota ja hallitse”. Tataarit pyrkivät solmimaan nopeasti vaihtelevia liittoja paikallisten ruhtinaiden kanssa pitääkseen alueen heikkona ja jaettuna. Liettuan nousu suurvallaksi 1300-luvulla merkitsi haastetta tataarien ylivallalle. Liettuan suuriruhtinas Algirdas löi tataarit Bug-virran varrella vuonna 1362 käydyssä Sinisten vesien taistelussa ja valtasi Kiovan sekä suuren osan Kiovan Rusin vanhoista alueista.Kallio, Aulis: Liettuan historia. Jagellonica-kulttuuriyhdistys, 2009. Liettuan vastapainoksi kaani pyrki muodostamaan Moskovasta johtavan venäläisen valtion. Moskovan Iivana I Kalitalle myönnettiin suuriruhtinaan arvo ja oikeus kerätä veroja muilta venäläisruhtinailta.Иван I Данилович. Большая российская энциклопедия Большая российская энциклопедия. Viitattu 25.6.2023. (venäjäksi)
Sarain kautta käytiin vilkasta kauppaa genovalaisten Mustanmeren tukikohdista. Mamelukkien Egypti oli Ordan pitkäaikainen kauppakumppani ja liittolainen Välimerellä.
Hajaannus ja luhistuminen 1340-luvun Musta surma heikensi merkittävästi Kultaista ordaa. Vuonna 1357, kun Jani Beg-kaani murhattiin, Orda joutui pitkään sisällissotaan, jossa kaani vaihtui seuraavan viiden vuosikymmenen aikana keskimäärin vuoden välein. Tänä aikana Moskova, Astrahan ja Kovaresmia pyrkivät eroon Ordasta, ja Dnepr-joen alajuoksun alue siirtyi Puola-Liettualle. Kenraali Mamai, joka ei ollut muodollinen hallitsija pyrki palauttamaan Ordan vallan Venäjällä. Dmitri Donskoi löi hänen komentamansa tataarit Kulikovon taistelussa vuonna 1380. Mamaita seurannut Toktamyš valloitti Sinisen ordan alueen ja palautti Kultaisen ordan hetkeksi alueelliseksi mahdiksi. Hän hävitti Moskovan suuriruhtinaskunnan ja useita muita ympäröiviä kaupunkeja kostona kapinasta vuonna 1382.