Luhtatähtimö (Stellaria palustris) on monivuotinen, rannoilla kasvava tähtimöiden (Stellaria) suvun kohokkikasvilaji.
Ulkonäkö ja koko thumb|220px|vasen|Luhtatähtimön kukka.
Luhtatähtimö kasvaa 15–60 senttimetriä korkeaksi. Sen särmikkäät ja kaljut varret kasvavat pystysti tai kohenevasti. Väriltään kasvi on sini-, valkoisen-, puhtaan- tai kellanvihreä. Varsi ja lehtilaita ovat sileitä tai joskus matalista, tylpistä nystermistä alaosastaan vähän karheita. Kukallisen verson alimmatkin lehdet ovat lähes ruodittomia. Kaljulaitaiset ja tavallisesti yläviistoon siirottavat lehdet ovat kapeansuikeita tai tasasoukkia, joskus myös leveänsuikeita tai soikeita. Kukintona on tavallisesti 3–13-kukkainen, suppea tai harsu kaksihaarainen viuhko. Joskus viuhko on muuntunut yksikukkaiseksi. Kukinnon tukilehdet ovat kalvomaisia ja kaljuja. Luhtatähtimön kukassa on viisi valkoista terälehteä, jotka ovat 6–13 millimetriä pitkiä ja syvästi halkoisia. Teriötä selvästi pienempi verhiö on viisilehtinen, kalju ja 5–7 mm pitkä. Heteiden ponnet ovat 0,8–1,2 mm pitkiä, emiö on kolmelehtinen. Suomessa luhtatähtimö kukkii kesä-elokuussa. Hedelmänä on kuusiliuskaisesti aukeava, lyhyt kota. Siemenet ovat 1,2–1,5 mm pitkiä.Retkeilykasvio 1998, s. 106–107. Lajin kromosomiluku on poikkeuksellisen suuri ja muunteleva.Oulun kasvit 2005, s. 39.
Luhtatähtimö muistuttaa ulkonäöltään suuresti Suomessa harvinaista suomentähtimöä eli idänluhtatähtimöä (Stellaria fennica) sekä myös jossain määrin myös kevättähtimöä (Stellaria holostea). Luhtatähtimö voi risteytyä heinätähtimön (Stellaria graminea) kanssa.Retkeilykasvio 1998, s. 107. Luhtatähtimö on ulkonäöltään muutoinkin hyvin monimuotoinen, joten erottaminen lähilajeista tai risteymistä voi olla hankalaa.
Levinneisyys Euroopassa luhtatähtimöä kasvaa Britteinsaarilta ja Pohjois- ja Itä-Ranskasta itään aina Keski-Venäjälle. Etelässä levinneisyysalue rajoittuu Pohjois-Italiaan, Pohjois-Balkanille, Romaniaan ja Etelä-Ukrainaan. Pohjoisessa sitä puolestaan kasvaa Pohjois-Venäjälle ja Fennoskandian pohjoisosiin, joskin Norjassa lajia tavataan vain maan kaakkoisosissa. Kaukasuksella lajilla on erillinen esiintymisalueensa. Euroopasta luhtatähtimön levinneisyysalue jatkuu yhtenäisenä Keski-Siperiaan. Hajanaisemmin lajia kasvaa Keski-Aasiassa sekä Pohjois- ja Itä-Siperiassa. Tulokaslajina sitä esiintyy Itä-Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.Den virtuella floran: Kärrstjärnblomma (myös levinneisyyskartat) Viitattu 26.3.2012.
Suomessa luhtatähtimö on alkuperäislaji, jota tavataan paikoitellen Keski-Lappia myöten. Runsaimmillaan laji on Etelä- ja Keski-Suomessa sekä Perämeren rannikkoseudulla.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Luhtatähtimön levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 26.3.2012.
Elinympäristö Luhtatähtimö kasvaa Suomessa luhtaisilla rannoilla, -niityillä ja -pensaikoissa ja ojanvarsissa.
Lähteet
Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2018: Luhtatähtimön levinneisyys Suomessa Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Luhtatähtimö (Stellaria palustris) LuontoPortti: Luhtatähtimö (Stellaria palustris) Pohjolan kasvien pauloissa: Stellaria palustris – luhtatähtimö ITIS: Stellaria palustris United States Department of Agriculture (USDA): Stellaria palustris Flora of China: Stellaria palustris
Luokka:Tähtimöt