Tuhkakarvajalka (Dicallomera fascelina) on harmaa, Suomessa harvinainen yöperhonen.
Koko ja ulkonäkö Tuhkakarvajalka on harmaa yöperhonen, jonka naaras on selvästi koirasta kookkaampi. Siipien pohjaväri on vaaleanharmaa ja etusiipi on kauttaaltaan pienten mustien täplien kirjoma. Sisempi ja ulompi poikkiviiru erottuvat selvästi. Ne ovat varsinkin etureunastaan mustat ja niissä on oranssinruskeaa varjostumaa. Poikkiviirujen väliin jää tumma, reunaltaan vaalea keskitäplä. Takasiivet ovat vaaleanharmaat ja niissä on himmeä, tumma keskitäplä. Koiraan tuntosarvet ovat tuuhean kaksoiskampahampaiset. Naaraan tuntosarvet ovat ohuemmat, ruumis rotevampi ja siivet muodoltaan pitemmät ja kapeammat, kuin koiraalla. Pohjoisessa perhoset ovat pohjaväriltään tummemman harmaita. Karvajaloille tyypilliseen tapaan lepäävä perhonen pitää etummaista, tuuhean harmaakarvaista raajapariaan ojennettuna eteenpäin. Siipiväli on koiraalla 34–40 mm ja naaraalla 37–53 mm.Svenska fjärilar UK Moths Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. s. 438–439
Toukka muistuttaa melko paljon rämekarvajalan (Gynaephora selenitica) toukkaa. Se on musta ja kauttaaltaan valkoisten tai kellertävien karvojen peittämä. Selkäpuolella on viisi mustaa tuuheaa karvatupsua, jotka ovat sivuilta valkoiset. Pään molemmin puolin on lyhyet, eteenpäin suuntautuneet mustat tupsut ja toukan peräpäässä on pitkä ja tuuhea musta karvatupsu. Täysikasvuinen toukka on 40–45 mm pitkä.
Levinneisyys ja lentoaika Tuhkakarvajalan levinneisyys ulottuu Keski- ja Pohjois-Euroopasta Venäjän poikki Itä-Siperiaan. Suomessa sitä tavataan paikoittaisena koko maassa, joskin laji on selvästi yleisempi etelä- ja keskiosissa. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesä-heinäkuun vaihteesta elokuun alkuun.Perhoswiki
Elinympäristö ja elintavat Tuhkakarvajalka viihtyy sekä kosteilla että kuivilla avoimilla paikoilla ja saattaa olla hyvinkin runsaslukuinen. Koiraat aloittavat lennon yleensä vasta puolen yön aikoihin tai aamuyöllä, mutta naaraat lähtevät liikkeelle jo illan tullen. Koiraat tulevat valolle, naaraat hyvin harvoin. Aikuinen perhonen on lyhytikäinen eikä nauti ravintoa.
Naaras munii 150–200 munaa muutaman kymmenen munan ryhmiksi oksille. Munarykelmään tarttuu tummanharmaata karvaa naaraan takaruumiin kärjen tupsusta. Nuoret toukat elävät ryhminä ja talvehtivat. Keväällä toukat itsenäistyvät ja syövät ravintokasviaan ympäri vuorokauden. Helpoimmin toukkia löytää alkukesästä öisin. Toukat ovat täysikasvuisia kesäkuun alkupuolella ja pohjoisimmilla elinalueillaan saattavat talvehtia vielä uudelleen ennen koteloitumistaan. Kotelo on läpikuultavan ja toukkakarvoilla suojatun kotelokopan sisällä maassa tai kasvin varrella.
Ravintokasvi Toukka on monilla lehtipuilla ja varvuilla elävä polyfagi.
Lähteet
Aiheesta muualla Suomen perhoset: Tuhkakarvajalka Suomen perhostutkijain seura: tuhkakarvajalka toukka Moths and Butterflies of Europe and North Africa Bestimmungshilfe des Lepiforums Vlindernet
Luokka:Villakkaat