Iiri (omakielinen nimi: Gaeilge) on Irlannissa puhuttu kelttiläisten kielten goideeliseen ryhmään kuuluva indoeurooppalainen kieli. Iirin kielen lähimmät sukulaiset ovat gaeli ja manksi, kun taas kaukaisempaa sukua ovat kymri ja bretoni, jotka kuuluvat kelttiläisessä kieliryhmässä toiseen alaryhmään, brittiläisiin kieliin eli P-kelttiläisiin kieliin. Iiri on Irlannin tasavallan ensimmäinen virallinen kieli sekä yksi Pohjois-Irlannin ja Euroopan unionin virallisista kielistä.

Äännerakenne

Konsonantit   Labiaalit Koronaalit Dorsaalit Glottaalit leveä kapea leveä kapea leveä kapea Klusiilit soinnittomat soinnilliset Frikatiivit/Approksimantit soinnittomat soinnilliset Nasaalit Napausäänteet Lateraalit

thumb|right|Connachtin murteen vokaalikaavio.

Vokaalit etu keski taka lyhyt pitkä lyhyt lyhyt pitkä suppea väli lavea

Diftongeja ovat .

Kirjoitusjärjestelmä Iirin omaperäisten sanojen kirjoittamiseen tarvitaan vain seuraavat kirjaimet:

a á b c d e é f g h i í l m n o ó p r s t u ú.

Vokaalikirjaimen päällä oleva akuuttiaksentti on periaatteessa pituusmerkki; tosin eräiden kirjainyhdistelmien (erityisesti rl, rd, rn, nn, ll) edellä vokaali on aina tai tavallisesti pitkä, ja sanan ensimmäinen vokaali voi murteittain diftongoitua, varsinkin jos sen perässä on jokin pidentävistä konsonanttiryhmistä.

Konsonantit ovat iirissä joko liudentuneita tai liudentumattomia – iirin kieliopissa käytetään yleensä käsitteitä "kapea" (engl. slender, iir. caol) ja "leveä" (engl. broad, iir. leathan). Oikeinkirjoituksessa tämä näytetään niin, että kun konsonantti on kapea, sen vieressä on kapea vokaali (e, i, é, í), kun taas leveä, sen viereen kirjoitetaan leveä vokaali. Jos esimerkiksi kapeaa konsonanttia seuraa tai edeltää pitkä leveä vokaali, sen "suojaksi" tulee oikeinkirjoituksessa asettaa e- tai i-kirjain kavennusmerkiksi.

Sellaiset kirjainyhdistelmät kuin bh, dh, gh ja tietyt muut ovat sanan alussa seurausta heikennykseksi kutsutusta konsonanttimuutoksesta, jonka aiheuttaa edellä oleva prepositio, artikkeli tai muu kieliopillinen partikkeli. Sanan sisällä ne sitä vastoin pyrkivät sulautumaan edelliseen vokaaliin diftongin muodostaen, esimerkiksi sanassa meabhair 'mieli, järki' äännetään diftongi [au] tai [ou], sanassa meidhir 'riemu, hilpeys' äännetään diftongi [ai] tai [oi]. Tällaisia kirjainyhdistelmiä voidaan käyttää myös diftongien merkitsemiseen lainasanoissa, esimerkiksi treabhsar 'housut' (< engl. trousers). Murteet poikkeavat toisistaan kuitenkin melkoisesti näiden sanansisäisten heikentyneiden konsonanttien ääntämisen osalta: esimerkiksi sana togha 'valio äännetään Connemarassa [tau] mutta Ulsterissa pikemminkin [te:].

Heikennettyjen konsonanttikirjaimien (ch, dh ja muiden) sijasta iirin vanhassa oikeinkirjoituksessa käytettiin tavallisesti mieluummin pisteytettyjä kirjaimia: esimerkiksi vanhan oikeinkirjoituksen /ċ/ = nykyinen /ch/. Vanha oikeinkirjoitus, joka perustui 1600-luvun klassiseen kirjaiiriin, sisälsi runsaasti mykkiä kirjaimia.

Vanhalla oikeinkirjoituksella (pisteytetyt kirjaimet muunnettu h:llisiksi kirjaimiksi): Is breagh an rud sgíthiste i ndiaidh trí mhíle de mhílte sligheadh a chur tharat, agus caithfear a aidmheáil go rabh Buck ag éirghe fallsa de réir mar bhí a chuid cneadhach ag cneasú, de réir mar bhí na feitheógaí ag líonadh ann, agus an fheóil ag teacht arais air le n-a chuid cnámh a chumhdach. (teoksesta Scairt an Dúchais, Niall Ó Dónaillin Ulsterin-murteelle tehty käännös Jack Londonin klassikosta The Call of the Wild, suom. Erämaan kutsu).

Nykyisellä (Ulsterin murretta nykyisen oikeinkirjoituksen yleisperiaatteita noudattaen): Is breá an rud scíste i ndiaidh trí mhíle de mhílte slíodh a chur tharat, agus caithfear a aidmheáil go rabh Buck ag éirí falsa de réir mar a bhí a chuid cneadhach ag cneasú, de réir mar a bhí na feitheogaí ag líonadh ann, agus an fheoil ag teacht ar ais air lena chuid cnámh a chumhdach.

Nykyisellä standardikielellä (Ulsterin murteen muoto-opilliset ja sanastolliset erikoisuudet poistettu): Is breá an rud scíth i ndiaidh trí mhíle de mhílte slí a chur tharat, agus caithfear a admháil go raibh Buck ag éirí falsa de réir mar a bhí a chuid cneácha ag cneasú, de réir mar a bhí na féitheoga ag líonadh ann, agus an fheoil ag teacht ar ais air lena chuid cnámh a chumhdach.

Jack Londonin englanninkielinen originaali: A rest comes very good after one has traveled three thousand miles, and it must be confessed that Buck waxed lazy as his wounds healed, his muscles swelled out, and the flesh came back to cover his bones.

Vanha oikeinkirjoitus jäi käytöstä hieman toisen maailmansodan jälkeen. Siitä saakka kun Irlanti sai itsenäisyyden vapaavaltioksi kutsuttuna dominiona 1920-luvun alussa, käytiin kiivasta keskustelua siitä, mikä olisi paras tapa yksinkertaistaa oikeinkirjoituksen monia mutkia. Kun asiaa pohtimaan nimitetyt komiteat eivät päässeet tuloksiin, Rannóg an Aistriúcháinin eli Irlannin valtion iirinkielisistä käännöksistä vastanneen viraston toiminnanjohtaja julkaisi lopulta oman standardinsa 1940-luvun lopussa. Se säilytti periaatteessa oikeinkirjoituksen yleiset periaatteet, mutta lyhensi sanat siedettävään muotoon.

Tuoreiden englantilaisten lainasanojen kirjoittamiseen tarvitaan myös sellaisia kirjaimia kuin j, v, x tai z: veain 'pakettiauto', jab 'työpaikka', jaingléir 'sunnuntaikalastaja', joltaeir 'helppoheikki, (vaunuilla kulkeva) markkinakauppias', xileafón 'ksylofoni', zú 'eläintarha'. Kirjain k on iirissä tarpeeton, koska c äännetään aina k:na (paitsi jos sitä seuraa h, jolloin se äännetään kuten saksan ach- tai ich-äänne).

Paino on iirissä yleensä ensimmäisellä tavulla lukuun ottamatta eräitä englantilaisia lainasanoja sekä joukkoa tärkeitä paikka- ja aika-adverbeja, joita kaikkia painotetaan toiselta tavulta: inniu 'tänään', inné 'eilen', aréir 'iime yönä', amárach 'huomenna' ym. Munsterin murteessa kuitenkin pitkät vokaalit yleensä vetävät painon puoleensa, vaikkeivät olisikaan ensimmäisellä tavulla.

Iirin kielioppi

Huolimatta latinan, normandianranskan, muinaisnorjan sekä tietenkin englannin vaikutuksesta iiri on säilyttänyt kelttikielille tyypilliset erikoispiirteet, kuten kaksi olla-verbiä ja sananalkuiset konsonanttimuutokset. Iirinkielisillä verbeillä ei ole infinitiivejä, vaan niiden virkaa toimittaa verbaalisubstantiivi, joka on kuitenkin johdettu, usein epäsäännöllinen muoto, eikä sitä voida pitää verbin perusmuotona. Suomea puhuvan näkökulmasta on mielenkiintoista, että iiriksikään ei enimmäkseen sanota "minä omistan", vaan "minulla on". Sanajärjestys lauseessa on VSO eli verbi, subjekti, objekti, joten verbi tulee ensin.

Verbien aikamuotoja ovat preesens (labhraíonn 'puhuu', glanann 'puhdistaa, siivoaa'), preteriti eli yleinen menneen ajan muoto (labhair 'puhui', ghlan 'puhdisti, siivosi'), imperfekti eli toistuvan tai tavanomaisen menneen ajan muoto (labhraíodh 'tapasi puhua', ghlanadh 'tapasi siivota') ja futuuri eli tuleva aika (labhróidh 'puhuu, tulee puhumaan', glanfaidh 'siivoaa, tulee siivoamaan'). Erityinen konditionaalimuoto voi viitata sekä nykyhetkeen että menneisyyteen (labhródh 'puhuisi, olisi puhunut', ghlanfadh 'siivoaisi, olisi siivonnut').

Verbeillä on jonkin verran persoonapäätteitä, mutta yleisesti ottaen ne ovat häviämässä kielestä: esimerkiksi 'puhdistaisin, siivoaisin' voi olla ghlanfainn, mutta puhekielessä muoto ghlanfadh mé (mé = 'minä') on täysin käypä, eikä sitä voi pitää virheellisenä.

Substantiivit taipuvat sijassa (nominatiivi, genetiivi ja vokatiivi; datiivista on jäljellä jäänteitä) ja luvussa (yksikkö ja monikko). Päätteitä tärkeämpiä ovat kuitenkin sananalkuiset konsonanttimuutokset: fear 'mies', ag an bhfear 'miehellä'. Mielenkiintoinen muoto on erityinen puhuttelumuoto eli vokatiivi, jota edeltää konsonanttimuutoksen, niin sanotun lenition, aiheuttava partikkeli a: Gael 'gaelilainen, irlantilainen keltti', Gaeil 'gaelilaiset', a Ghaela! '(kuulkaa, oi) gaelilaiset!'

Adjektiivit seuraavat pääsanaansa ja noudattavat jossain määrin sen alkumuutoksiakin: an fear mór 'suuri mies', éacht an fhir mhóir 'suuren miehen saavutus'. Adjektiivien vertailumuodot ovat iirissä vaikeita, koska komparatiivilla ja superlatiivilla on yksi ainoa muoto, ja lauseyhteydestä on pääteltävä, kummasta on kyse: an fear mór 'suuri mies', fear is mó ná é '''häntä suurempi mies', an fear is mó 'suurin mies'.

Iiri käyttää mielellään substantiivipohjaisia rakenteita sekä verbien että adjektiivien kiertämiseen: dá mbeadh sé gan titim 'jollei hän olisi pudonnut' (sananmukaisesti 'jos hän olisi ollut ilman putoamista'), tá na cúrsaí ag dul chun donais 'asiat ovat tulossa huonommiksi' (sananmukaisesti 'asiat ovat menossa huonoutta kohti'). Iiriä onkin kutsuttu substantiivikeskeiseksi kieleksi. Suomessa vastaavaa osittain kutsutaan substantiivitaudiksi.

Kielinäyte

Iirin puhujat pienoiskuva|Iiriä puhuvien suhteellinen lukumäärä Irlannissa ja Pohjois-Irlannissa. Iiriä puhuu äidinkielenään vähintään 30 000 ihmistä. Tähän lukuun kuuluvat kuitenkin vain iirinkielisellä maaseudulla, niin sanotulla Gaeltacht-alueilla, syntyneet tai asuvat henkilöt. Kaupungeissa harjoitetaan usein laajaakin iirinkielistä kulttuuritoimintaa, ja monet englantia äidinkielenään puhuvat vanhemmat kasvattavat lapsensa kulttuurinationalistisista syistä iiriksi. Tämän takia iirinpuhujien määrä saatetaan "realismin" nimissä arvioida alakanttiin. Hyvä ja sujuva iirintaito lienee 5–10 prosentilla irlantilaisista, mutta kaksi kolmasosaa väestöstä ainakin ymmärtää kieltä, ja siihen suhtaudutaan pikemminkin passiivisen rohkaisevasti kuin vihamielisesti.

Iirin sukukielet

Skottigaelin ja iirin sukulaisuus on ilmeinen kieliä osaamattomallekin, jos hänelle näytetään sama teksti molemmilla kielillä kirjoitettuna: molemmat kielet perustuvat oikeinkirjoituksensa osalta klassiseen uusiiriin, vaikka ovatkin kehittyneet omiin suuntiinsa. Sukulaisuus on selvä esimerkiksi sellaisesta arkipäivän ilmauksesta kuin "mitä kuuluu?", joka on iirin eteläisellä murteella conas tá tú?, läntisellä murteella cén chaoi a bhfuil tú?, pohjoisella murteella cad é mar tá tú? ja skottigaeliksi ciamar a tha thu?. Skottigaelin erottaa iiristä ennen muuta siitä, että se käyttää vokaalimerkkien päällä yleensä gravis-aksenttia – à, è, ù, iiri yksinomaan akuuttia – á, é, ú. Sitä vastoin manksi, joka on lähempänä skottigaelia kuin iiriä, eroaa kirjallisessa muodossaan selvästi molemmista, koska se on menettänyt kokonaan yhteytensä iirin oikeinkirjoitusperinteeseen ja näyttää (syystäkin) englantilaisen korvakuulolta kirjoittamalta: iirin sanoja Éireannach 'irlantilainen', Albanach 'skotlantilainen', pósadh 'avioliitto', deireadh an tsamhraidh 'kesän loppu' vastaavat manksissa Yernagh, Albinagh, poosey, jerrey yn touree.

Brittiläiset kielet korni, kymri ja bretoni ovat iirin kaukaisempia sukulaisia. Niistäkin kyllä löytyy runsaasti tuttuja sanoja sille, joka osaa etsiä: niinpä kymrin pen 'pää' on samaa juurta kuin iirin ceann, ja kymrin gwasg, 'kirjapaino', sama kuin iirin pusertamista tai puristamista tarkoittava verbi fáisc.

Iirin historia

Iirin kielen kirjallinen historia ulottuu 13:n vuosisadan taakse. Iiri on niin vanha sivistyskieli, että nykyiirin aikakauden katsotaan alkavan jo 1100-luvulta. Klassisen uusiirin kausi kesti 1600-luvulle, jolloin englantilaiset murskasivat iirin kieltä puhuneen vanhan ylimystön ja korvasivat sen englantia puhuvilla siirtolaisilla. Klassisen uusiirin kaudella kieli oli hyvin ankarasti standardoitu, ja sitä käytettiin ensi sijassa hienostuneisiin hovirunoihin. 1600-luvun jälkeen iirin kirjallinen käyttö lakkasi miltei kokonaan, ja kun kulttuurinationalismi elvytti kielen 1800-luvun lopussa, murteiden taistelu viivytti standardisointia. Vielä meidän päivinämme erityisesti Ulsterin murteiden ja eteläisempien kielimuotojen väliset erot aiheuttavat horjuntaa kirjakielen normissa.

Iiri nykyään thumb|Vanhaa iirin kirjaimistoa käytetään mielellään vaakunoissa ja muistomerkeissä.