pienoiskuva|Avauksen suura arabiaksi turkkilaisessa Koraanissa.

Al-Fatiha (, ) on Koraanin ensimmäinen suura ja sisältää seitsemän jaetta.Hämeen-Anttila, 2008, s. 13 Se on lyhyt rukous, joka koostuu seitsemästä säkeestä. Theodor Nöldeken luokituksessa suura on "mekkalainen" ja saa järjestysnumeron 48.Ernst 2011, 44 Suuran arvostettua asemaa korostaa Sahih al-Bukharin hadith: "Jumalan Lähettiläs sanoi: "Koraanin ydin on seitsemän usein toistettua säettä, jotka muodostavat 'Suuren Koraanin'." Nöldeken mukaan suura on Koraanin helmi, missä yksinkertaisuus yhdistyy merkitystä täynnä olevaan sisältöön.Nöldeke 1891/1998, s. 52–53

Suuran käyttö rukouksena Muslimit toistavat Avauksen suuran jokaisen päivittäisen rukoushetken (Salat) yhteydessä useaan kertaan. Oikeaoppinen muslimi lausuu al-Fatihan joka päivä seitsemäntoista kertaa, Theodor Nöldeken mukaan kaksikymmentä kertaa. Rukous luetaan lisäksi pyyntörukouksena (du'a) häissä ja hautajaisissa, luentojen alussa ja tärkeitä sopimuksia ja kauppoja tehtäessä.Onniselkä ym., 2020, s. 118

Sahih al-Bukharin hadithin mukaan "Jumalan Lähettiläs sanoi: jos rukouksesta puuttuu al-Fatiha, rukous ei ole pätevä." Avauksen suuran tavoin myös Herran rukous eli Isä meidän koostuu seitsemästä lauseesta. Suuraa onkin kutsuttu islamin Isä meidän -rukoukseksi. Muslimit kutsuvat sitä myös "kirjan äidiksi".Ibn Kathir

Sanat Avauksen suura arabiaksi:

بِسْمِ ٱللَّهِ ٱلرَّحْمَـٰنِ ٱلرَّحِيمِ ۝١ [bi-smi llāhi r-raḥmāni r-raḥīm(i)] ٱلْحَمْدُ لِلَّهِ رَبِّ ٱلْعَـٰلَمِينَ ۝٢ [al-ḥamdu li-llāhi rabbi l-ʿālamīn(a)] ٱلرَّحْمَـٰنِ ٱلرَّحِيمِ ۝٣ [ar-raḥmāni r-raḥīm(i)] مَـٰلِكِ يَوْمِ ٱلدِّينِ ۝٤ [māliki yawmi d-dīn(i)] إِيَّاكَ نَعْبُدُ وَإِيَّاكَ نَسْتَعِينُ ۝٥ [’iyyāka na‘budu wa-’iyyāka nastaʿīn(u)] ٱهْدِنَا ٱلصِّرَٰطَ ٱلْمُسْتَقِيمَ ۝٦ [ihdinā ṣ-ṣirāṭa l-mustaqīm(a)] صِرَٰطَ ٱلَّذِينَ أَنْعَمْتَ عَلَيْهِمْ غَيْرِ ٱلْمَغْضُوبِ عَلَيْهِمْ وَلَا ٱلضَّآلِّينَ ۝٧ [ṣirāṭa llaḏīna ’an‘amta ‘alayhim ġayri l-maġḍūbi ‘alayhim wa-lā ḍ-ḍāllīn(a)]

Avauksen suura Jaakko Hämeen-Anttilan suomennoksena:

Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen. Kunnia Jumalalle, maailman Herralle, Armeliaalle Armahtajalle, Tuomiopäivän Ruhtinaalle. Sinua me palvomme, Sinua me huudamme avuksi. Johdata meidät oikealle tielle, niiden tielle, joille Sinä olet suosiollinen, ei niiden, joiden päälle Sinun vihasi lankeaa ja jotka vaeltavat eksyksissä.

Tulkintoja

Basmala Suuran alussa oleva basmala eli Jumalan nimeen vannominen ("Jumalan, armeliaan armahtajan nimeen") luetaan vain tässä myös suuran ensimmäiseksi jakeeksi (’āya).Ernst 2011, s. 42 Nöldeken mukaan Jumalan kutsuminen "armahtajaksi" () tulee juutalaisuudesta, missä Rahmana on Talmudissa yleinen nimitys Jumalasta. Toisen Mekan kauden suurissa nimitystä on käytetty runsaasti.

Viittaus kristittyihin ja juutalaisiin Kuuluisa oppinut Muhammad al-Tabari antoi 900-luvun alussa eksegeettisen selityksen avauksen suuralle. Suuran ehkä suurin arvoitus liittyy siihen, keitä ovat siinä mainitut "vihan alaiset" ja "harhaan eksyvät".

Tabarin mukaan "vihan alaisilla" tarkoitetaan niitä, joista Koraani kertoo (5:60): "Sano: »Onko minun lueteltava teille eräitä, jotka Jumalan kostoa ovat vieläkin enemmän kokeneet? Näitä ovat ne, joilta Jumala on riistänyt suosionsa ja jättänyt vihansa heidän päälleen. Ne, joiden keskuuteen Hän on siittänyt apinoita ja sikoja ja jotka paholaista palvelevat, - nämä ovat vielä kurjempia ja etäämmälle eksyneitä oikealta tieltä." Tabari katsoo, että Koraani puhuu tässä juutalaisista. Tabari luettelee myös joukon luotettavia haditheja, joissa Muhammedin kerrotaan viitanneen nimenomaan juutalaisiin ihmisinä, jotka "ovat Sinun vihasi alaisia". Viha tarkoittaa, että Jumala tulee rankaisemaan vihan alaisia joko ajassa tai ikuisuudessa.

Tabarin mukaan "harhaan eksyviä" ovat ne, joista Koraani sanoo (5:77): "Sano: »Oi, Pyhän kirjan johdattamat! Älkää menkö uskonnossanne säädyttömiin liiallisuuksiin älkääkä seuratko niiden alhaisia viettejä, jotka muinoin harhaantuivat ja eksyttivät monta sekä joutuivat pois oikealta tieltä.» Tabarin mukaan useat luotettavat hadithit kertovat, että Jumalan Lähettiläs sanoi: "Ne, jotka harhaan eksyvät ovat kristittyjä". Toisaalta kuvaus sopii myös juutalaisiin, jotka hekin ovat harhaan eksyneitä. Jumala kuvasi näin kumpaakin ryhmää sanalla, joka sitä parhaiten luonnehti.

Molempien ryhmien viat Tabari tuo esiin selityksessä Uskottomien suuraan 109 (al Kafirun). Koraani toteaa Tabarin mukaan näistä seuraavasti (9:30): "Juutalaiset sanovat: »Esra on Jumalan poika», ja kristityt sanovat: »Messias on Jumalan poika». Tätä he hokevat suullaan. He jäljittelevät niitä, jotka ennen olivat uskottomia. Jumalan ynseys heitä rasittakoon! Kuinka ovatkaan he etääntyneet!" Juutalaisten syntinä on, että he ovat surmanneet profeettojaan ja sanoneet, että Esra on Jumalan poika. He eivät kuitenkaan palvo tätä. Kristityt taas ovat asettaneet Jumalalle kumppanin (Jeesus) ja palvovat tätä. Molemmat ryhmät lisäksi torjuvat profeetta Muhammedin. Sekä juutalaiset että kristityt ovat Tabarin mukaan "harhaan eksyneitä", mutta juutalaiset lisäksi suurempien syntiensä takia myös "vihan alaisia".

Avauksen suuran historiaa

Islamilaisessa 800-luvun tarinaperinteessä esiintyy Muhammedin kumppani Abdullah ibn Mas'ud (k. 653?), jonka kerrotaan vastustaneen suurien 1, 113 ja 114 sijoittamista Koraaniin.Ernst 2011, s. 28 Jotkut varhaiset uskonoppineet, kuten Abu Bakr al-Asamm (k. 935) katsoivat, että al-Fatiha ei kuulu Koraaniin, vaan on Koraanin lukemista edeltävä rukous.

Mainitut kolme suuraa (1, 113 ja 114) eivät ole muodoltaan Jumalan puhetta, kuten muu Koraani, vaan rakenteeltaan rukouksia. On myös arveltu että Koraanissa oleva viittaus: "Olemme antaneet sinulle seitsemän toistettavaa [kertomusta?] ja mahtavan Koraanin" (15:87) sisältäisi viittauksen siihen, että al-Fatiha ei olisi osa Koraania, vaan ainoastaan "seitsemän toistettavaa", sillä suurassa on seitsemän säettä.Hämeen-Anttila, 1997, s. 93 Koska suura on eräänlainen tiivistelmä Koraanista, sitä on pidetty myös islamilaisena vastineena Herran rukoukselle eli Isä meidän -rukoukselle. Suuran arvostusta osoittaa sen luonnehdinta "Suureksi Koraaniksi".

Kirkkohistorioitsija Karl-Heinz Ohlig on esittänyt teorian, että syynä Koraanin suurien lopulliseen lukumäärään 114 voisi olla halu jäljitellä Tuomaan evankeliumia, jossa on 114 Jeesuksen sanomaksi kerrottua lauselmaa. Tuomaan evankeliumi syntyi itäisessä Syyriassa, missä apostoli Tuomasta pidettiin jopa kristinuskon kantaisänä. Tuomaan evankeliumi tunnettiin hyvin Lähi-idässä. Teoriaan sopisi, että Koraanin myyttinen kokoaja ”Uthman” on Tuomaan metateesi eli sana, jossa kirjaimet ovat vaihtaneet paikkaa.

Katso myös

Luettelo Koraanin suurista

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Avauksen suura

Luokka:Suurat