Sulo Nikolai Salonen (27. tammikuuta 1899 Pyhtää – 21. toukokuuta 1976Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus. Viitattu 6.9.2012. Pernaja) oli suomalainen säveltäjä ja urkuri.
Henkilöhistoria Salosen vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Salonen ja Edla Kustaava Jordas. Salonen opiskeli Suomessa Erik Furuhjelmin ja Selim Palmgrenin oppilaana Helsingin kirkkomusiikki-instituutissa, josta valmistui kanttori-urkuriksi 1924.Böckerman-Peitsalo, Anna Maria: Objektivitet och liturgisk förankring. Helsingin musiikkiopistossa hän opiskeli viulun- ja urkujensoittoa ja sai päästötodistuksen 1929, mutta jo 1927 hän oli valmistunut musiikinopettajaksi.
Myöhemmin Salonen jatkoi opintojaan Ruotsissa ja opiskeli kirjeitse Günter Raphaelin johdolla 1938–1944. Selim Palmgrenin johdolla Salonen opiskeli yksityisesti 1934 ja Helsingin konservatoriossa 1934–1935.
1920-luvun alkuopuolella Salonen toimi kiertävänä laulukuorojen ja jousiorkesterien opettajana. Kanttori-urkurina Pietarsaaressa hän oli 1929–1948 ja Sipoossa vuodesta 1952. Hän toimi myös kuoronjohtajana ja musiikkikriitikkona. Ensikonserttinsa hän piti Helsingissä vuonna 1943.
Director cantus -arvon Salonen sai 1940, ja professorin arvonimi hänelle myönnettiin 1971.
Tuotanto Salosta pidetään yhtenä merkittävimmistä suomalaisista kirkkosäveltäjistä.Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, p. 992. Otava 1966. Hänellä on laaja urku- ja laulumusiikkituotanto ja hän kehitti oman tyylinsä, joka perustui gregoriaaniseen lauluun, J. S. Bachiin, saksalaiseen uusklassismiin ja Arnold Schönbergiin. Hänen tuotantoonsa kuuluu 75 urkuteosta ja lähes sata kuorosävellystäMurtomäki, Veijo: Eturivin kirkkosäveltäjämme. Helsingin Sanomat 23.6.2006. Viitattu 5.12.2019. Tuotannon ydinteoksiin kuuluvat Passiokantaatti (1942) Myöhäisromanttinen Passacaglia opus 11 (1945) Sune Carlssonille omistetut partitat Sen suven suloisuutta ja Nyt vielä etehesi (1948) Toccata uruille opus 24 (1955) Missa a cappella (1957) Requiem (1962) Tapani Valstalle omistettu urkuteos Introduzione, Canzonetta & Toccata opus 43 (1973) 29 koraalimotettia monet urkusävellykset.
Salosen varhaistyyli noudatti perinteistä variaatiotekniikkaa ja polyfoniaa, kunnes tyyli muuttui kromaattisemmaksi ja modernimmaksi. Hän kokeili myös sarjallista tekniikkaa muun muassa Toccatassa uruille, mutta urkuteoksessa Introduzione, Canzonetta & Toccata hän palasi perinteiseen kirjoitustapaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset taidemusiikin säveltäjät Luokka:Suomalaiset urkurit Luokka:Suomalaiset kuoronjohtajat Luokka:Suomalaiset musiikkipedagogit Luokka:Suomalaiset professorin arvonimen saaneet Luokka:Suomalaiset musiikkikriitikot Luokka:Vuonna 1899 syntyneet Luokka:Vuonna 1976 kuolleet