Kuwaitin miehitys tapahtui 2. elokuuta 1990, kun Irakin armeija valtasi pienen Kuwaitin valtion. Hyökkäysarmeijassa oli noin 100 000 sotilasta, ja maa miehitettiin nopeasti. Kuwaitin emiiri Jabir III pakeni perheineen Saudi-Arabiaan. Kuwait liitettiin joitakin päiviä myöhemmin Irakiin sen uutena maakuntana. Miehitys ja ulkovaltojen vastareaktio johti Persianlahden sotaan.
Taustaa Irakin johtaja Saddam Hussein syytti toukokuussa 1990 Arabiliiton kokouksessa joitain arabimaita öljyn myymisestä polkuhintaan. Saddam uhkasi 17. heinäkuuta 1990 käyttää voimakeinoja Kuwaitin öljyn ylituotannon ja alihinnoittelun estämiseksi. Hän väitti Kuwaitin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien toimien vieneen Irakilta 14 miljardin dollarin öljytulot. Heinäkuussa OPEC nosti öljyn hintaa ja asetti tuotantokiintiöt. Silti Irakin ulkoministeri Tariq Aziz sanoi Kuwaitin vieneen Irakin öljyä maiden väliseltä puolueettomalta alueelta. Irak pidätti Kuwaitille takaisin maksettavista lainoista kaksi miljardia dollaria. Saddam Hussein syytti Kuwaitia 2,4 miljoonan dollarin öljyvarkauksista maiden rajalla. Kiistaan kuuluivat Rumaila sekä Bubiyanin ja Warbanin saaret Persianlahdella.
Irak keskitti 24. heinäkuuta 30 000 sotilastaan Kuwaitin vastaiselle rajalle. Egyptin presidentti yritti sovitella kiistaa käymällä Irakin, Kuwaitin ja Saudi-Arabian pääkaupungeissa. 25. heinäkuuta Yhdysvaltain Irakin suurlähettiläs sanoi Saddamille, ettei Yhdysvallat sekaannu arabien keskinäisiin selkkauksiin, mutta suojellakseen ystäviään se on valmis käyttämään voimaa. Irak jatkoi joukkojen keskittämistä Kuwaitin rajalle. Kuwait suostui 17. heinäkuuta muihin Irakin vaatimuksiin mutta ei luovuttanut Warbajin ja Bubijanin saaria. Pari päivää myöhemmin Jordanian kuningas Husseinin sovitteluyritys epäonnistui, ja heinäkuun viimeisenä päivänä pidetyt Irakin ja Kuwaitin kahdenväliset neuvottelut kariutuivatStanwood 1991, 1. luvun s. 8, "Irakin taistelu leviää koko maailmaan". Irakin mukaan hyökkäyksen taustalla oli kuwaitilaisten vallankumouksellisten kapina emiiriä vastaan. Todellisuudessa Irakin tavoitteena oli ottaa haltuunsa Kuwaitin öljyvarat, jotta se voisi painostaa Kuwaitia alueluovutuksiin.
Miehitys Eteneminen pääkaupunkiin Kuwaitin miehitys eli irakilaisittain operaatio Yawm al-nida al-Azim alkoi aamulla 2. elokuuta kello 4.00. Hyökkäysjoukkoihin kuuluivat Irakin armeijan valiojoukkoina pidetyt tasavaltalaiskaartin divisioonat. Päähyökkäyssuunnalla Irakin puoleisesta Safwanista etelään kärjessä eteni tasavaltalaiskaartin divisioona Hammurabi. Sitä seurasivat divisioonat Nebukadressar ja Bagdad. Divisioonien edetessä kello 5.00 noin sata helikopteria laski erikoisjoukkojen sotilaita hyökkäyssuunnalla kohti Kuwaitin pääkaupunkia sijainneelle strategisesti tärkeälle al-Matlan selänteelle, jossa ne odottivat eteneviä maajoukkoja. Irakista etenevät joukot kohtasivat vastarintaa vain pieniltä kuwaitilaisilta yksiköiltä.
Maahyökkäyksen edetessä Kuwaitin pääkaupunkiin lähetettiin ilmateitse joukkoja Irakin 16. erikoisjoukkojen prikaatista. Joukot saapuivat helikopterein ja niiden tehtävänä oli katkaista yhteydet pääkaupungista kohti Saudi-Arabiaa ja estää näin Kuwaitin kuningasperheen pako maasta. Irakin ilmavoimien oli ollut tarkoitus pommittaa Kuwaitin ilmavoimien tukikohtia, mutta huono sää oli viivästyttänyt ilmahyökkäysten aloitusta. Tämä mahdollisti Kuwaitin ilmavoimien iskut irakilaisia vastaan. Kuwaitin ilmavoimien hävittäjien onnistui esimerkiksi iskeä pääkaupunkiin joukkoja tuovia helikoptereita vastaan ja niistä muutama pudotettiin. Kello 06.00 erikoisjoukot olivat kuitenkin aloittaneet kaupungin tärkeimpien kohteiden, kuten hallitsijanpalatsin, parlamenttitalon ja muiden hallinnollisten rakennusten valtauksen. Kuwaitin hallitsija Jaber al-Ahmad al-Sabahin onnistui joka tapauksessa paeta maasta perheineen Saudi-Arabiaan. Hänen veljensä Fahad al-Ahmad al-Jaber kuoli taisteluissa hallitsijanpalatsilla. Kuwaitilainen panssariprikaati teki epäonnistuneen vastahyökkäyksen hallitsijanpalatsin takaisin valtaamiseksi. Erikoisjoukkojen vallattua Kuwaitin lähetysasemat annettiin ensimmäiset tiedotukset "vallankaappauksesta". Hieman myöhemmin Kuwaitin kaupunkiin alkoi saapua myös Hammurabi- ja Nebukadressar-divisioonien joukkoja. Niiden tukemana irakilaiset valtasivat loput asemat pääkaupungissa, sekä sen vieressa sijaitsevan kansainvälisen lentoaseman.
Muut hyökkäyssuunnat Samalla kun päähyökkäyssuunnan joukot valtasivat pääkaupunkia, divisioona al-Faw eteni pitkin Kuwaitin itärannikkoa Irakin puoleisesta Umm Qasrista etelään. Ne valtasivat Bubiyanin saaren mantereeseen yhdistäneen sillan ja saarella otettiin useita vankeja. Failakan saarelle yritettiin ensin laskea joukkoja helikopterilla, mutta tässä epäonnistuttiin. Lopulta saaren valtasivat maihinnousseet 330. merijalkaväen prikaatin joukot. Toiseen prikaatiin kuulunut joukko valtasi Kuwaitin laivaston tukikohdan al-Qulayyahissa, jossa saatiin vallattua useita ankkurissa olleita aluksia.
Päähyökkäyssuunnan länsipuolella Luoteis-Kuwaitiin eteni divisioona Tawakalna. Divisioona eteni kohti Ali al-Salemin lentotukikohtaa, josta se eteni edelleen kohti maan eteläosia. Sivuhyökkäyssuunnista tärkeämmällä divisioona al-Madina eteni Kuwaitiin maan länsirajalta Ali al-Salemin tukikohdan länsipuolella. Divisioona joutui etenemään pitkin aavikkoa, mikä johti vaikeuksiin suunnistamisessa ja viestiyhteyksissä. Keskipäivällä sen joukot olivat kuitenkin vallanneet tien al-Salmiin Saudi-Arabian rajalla ja katkaisseet näin yhteyden Saudi-Arabiaan tällä suunnalla. Joukot etenivät edelleen kohti al-Jahraa, jossa ne kohtasivat Kuwaitin armeijan 6. ja 35. prikaatin huomattavat joukot. Kuwaitilaiset tekivät kiivasta vastarintaa al-Jahran suunnalla, mutta lopulta ne voitettiin. Irakilaiset etenivät edelleen kohti al-Ahmadin satamaa, joka vallattiin yöllä 3. – 4. elokuuta. Joukkoja saapui myös al-Qulayahiin, joka oli jo merijalkaväen hallinnassa. Al-Madinan perässä eteni divisioona Adnan, joka jatkoi Kuwaitin rannikkoa pitkin etelään kohti Saudi-Arabian rajaa.
Taistelujen päättyminen Keskipäivällä 4. elokuuta al-Madinan, Adnan, Tawakalnan ja Bagdadin divisioonien joukot valtasivat lopun Kuwaitin eteläosista. Ne pysähtyivät kilometrin päähään Saudi-Arabian rajasta. Saddamin halusi näin osoittaa, että irakilaisten tarkoituksena ei ollut edetä edelleen Saudi-Arabian puolelle. Kuwaitin miehitys oli viety loppunsa.
Irakilaisten tappiot miehityksen toteutuksen aikana olivat yli 300 kaatunutta ja 360 haavoittunutta. Kuwaitilaisten tappiot olivat yli 4 000 kaatunutta ja haavoittunutta. Suuri joukko kuwaitilaisia sotilaita jäi sotavangeiksi. Taisteluissa sai surmansa myös tuntematon määrä siviilejä. Kuwaitin asevoimista ei ollut odotusten mukaisesti vastusta irakilaisille ja se oli yllätetty nopealla hyökkäyksellä. Osa Kuwaitin maavoimien yksiköistä siirtyi Saudi-Arabian puolelle. Ilmavoimien koneita pakeni Saudi-Arabiaan ja Bahrainiin.
Tasavaltalaiskaartin joukot alkoivat poistua Kuwaitista Etelä-Irakiin 5. elokuuta ja niitä alettiin korvata Irakin maavoimien tavallisilla yksiköillä. Alkoi irakilainen miehityshallinto, jota leimasivat väärinkäytökset paikallisia kohtaan, sekä vastarintaliikkeen nujerrusyritykset. Jo 2. elokuuta oli annettu ilmoitus, jonka mukaan irakilaiset olivat edenneet maahan heidän vastatessaan vallankaappauksen tehdeiden paikallisten vallankumouksellisten kuwaitilaisten pyyntöön tuesta. Ensin väitettiin, että irakilaiset vetäytyisivät maasta uuden hallinnon pyytäessä, mutta jo pari päivää myöhemmin ilmoitettiin, että Kuwait liitetään Irakiin sen 19. maakuntana. Kuwaitin kuvernööriksi asetettiin Ali Hasan al-Majid. Irak alkoi ryöstää Kuwaitin luonnonvaroja. Maan väestö väheni dramaattisesti ulkomaalaisten paetessa.
Reaktiot maailmalla Irakin hyökkäys lisäsi kansainvälisiä jännitteitä Persianlahden alueella. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto kokoontui kriisikokoukseen ja tuomitsi yksimielisesti Irakin hyökkäyksen Kuwaitiin ja vaati Irakin vetäytymistä. YK hyväksyi 6. elokuuta Irakin-vastaiset pakotteet, jotka astuivat voimaan heti. YK perusti komitean, jonka tarkoitus oli valvoa pakotteiden noudattamista. Komitean puheenjohtajana toimi Suomen YK:n suurlähettiläs Marjatta Rasi . YK:n turvallisuusneuvosto asetti 25. syyskuuta lentokiellon Irakiin. Aikaisemmin oli annettu kauppapakotteita ja liikennekieltoja meri-ja maateitse, jotka koskivat myös Irakin käyttämää Aqaban satamaa Jordaniassa.
Arabiliiton johtajat aloittivat hätäkokouksen Kuwaitin miehityksen vuoksi 10. elokuuta Kairossa. Arabijohtajat vaativat Irakin välitöntä vetäytymistä Kuwaitista. Kokous asettui myös YK:n turvallisuusneuvoston Irakin-vastaisten pakotteiden taakse. Arabimaiden enemmistö suostui lähettämään joukkojaan Saudi-Arabiaan ja muihin Persianlahden maihin suojaamaan niitä mahdolliselta Irakin hyökkäykseltä. Täyttä yksimielisyyttä ei kuitenkaan saavutettu. Irakin lisäksi Libya ja PLO vastustivat kokouksen pakotteita. Useat valtiot omaksuivat välittäjän roolin. Jordanian kuningas Hussein vakuutti että kriisi oli vielä mahdollista ratkaista diplomaattisesti. Egyptin presidentti Hosni Mubarak ei ollut vakuuttunut kriisin rauhanomaisesta ratkaisusta.
Irakin hyökkäys Kuwaitiin vaikutti heti osakepörsseihin kaikkialla maailmassa sodanuhkan ja öljyntuotannon vähenemisen vuoksi. Öljyn hinta nousi jyrkästi Öljyn hinnan nousu synnytti pelkoa inflatorisesta kehityksestä, mikä aiheutti epävarmuutta pörssien lisäksi myös rahamarkkinoilla.
OPEC päätti ylimääräisessä kokouksessa Wienissä 29. elokuuta lisätä öljyntuotantoa ja korvata siten Persianlahden kriisin aiheuttamaa pulaa. Järjestön 13 jäsenvaltiosta 11 osallistui kokoukseen ja 10 äänesti päätöksen puolesta Iranin äänestäessä vastaan. Irak ja Libya eivät osallistuneet kokoukseen. Kuwaitin kriisi aiheutti päivässä 4,6 miljoonan öljytynnyrin vajauksen. Tämän puutteen uskottiin korjautuvan OPEC:n päätöksellä. Raakaöljyn maailmanmarkkinahinta heilahti 25 Yhdysvaltain dollarista yli 30 dollariin tynnyriltä. OPEC oli vahvistanut heinäkuussa minimihinnaksi 21 dollaria tynnyriltä. Kansainväliset arvioijat uskoivat öljyn hinnan alenemisen 21 dollariin vaativan Persianlahden kriisin ratkeamista. Öljyn hinta nousi vaikka Saudi-Arabia lisäsi tuotantoa. Öljytynnyrin hinta nousi syyskuussa 35 dollariin ja lokakuussa 40 dollariin.
Yhdysvallat nosti välittömästi taisteluvalmiuttaan ja lähetti sotalaivansa Persianlahdelle. Neuvostoliitto lopetti aseellisen avun Irakiin. Britannia lähetti kaksitoista taistelukonetta Omaniin mahdollisen Irakin hyökkäyksen varalta. Japani ja Länsi-Saksa tukivat joukkoja miljardiavustuksilla.
Kuwaitin kuninkaallinen perhe asui viiden tähden hotellissa Dhahranin satamakaupungissa Saudi-Arabiassa. Kuwaitin emiiri pyrki valvomaan maansa taloudellisia etuja sillä Kuwait oli sijoittanut suuria määriä varoja ulkomaille.
Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri Javier Pérez de Cuéllar päätti 2. syyskuuta kaksipäiväiset neuvottelut Irakin ulkoministerin Tariq Azizin kanssa Jordanian pääkaupungissa Ammanissa. Perez de Cuellar kertoi olevansa pettynyt neuvotteluihin. Aziz ei antanut minkäänlaista lupausta Irakin vetäytymisestä. Irak kuitenkin lupasi vapauttaa kaikki nais- ja lapsipanttivangit. Ulkoministeri Aziz teki neuvotteluiden aikana selväksi että kyseessä oli arabien välinen kiista Persianlahdella eikä muilla valtiolla ole mitään syytä sekaantua asiaan.