pienoiskuva|Halkivahankivi vuonna 2019 pienoiskuva|Kiveen kiinnitetty pronssinen muistolaatta. pienoiskuva|Halkivahankiven vieressä on opastaulu ja kiven pinnassa graffiitti (vuosi 2022). Halkivahankivi on Satakunnassa sijaitseva vanha Huittisten, Kokemäen ja Köyliön (nyk. Säkylä) pitäjien rajakivi, joka mainitaan asiakirjoissa ensimmäinen kerran vuonna 1486. Se sijaitsee Valtatie 12:n varrella noin viisi kilometriä Valtatie 2:n risteyksestä Rauman suuntaan. Halkivahankiven kohdalla on maantien levähdysalue ja Huittisten opaskartta.
Yleistä Halkivahankivi on kahtia haljennut siirtolohkare, joka sijaitsee keskellä Kokemäen, Huittisten ja Köyliön väliin jäänyttä lähes asumatonta 100 neliökilometrin suuruista suo- ja metsäaluetta. Kunkin pitäjän kirkolle matkaa noin 10 kilometriä. Asiakirjoissa se tunnetaan muun muassa Köyliön Halkivahana, ja vuodelta 1801 peräsn olevassa isojakokartassa sitä käytetään ruotsinkielistä nimitystä Hallki Waha Rå. Perimätiedon mukaan sen pinnassa on kaiverruksia, mutta sammaloituneen kiven pintaa ei ole tutkittu. Halkivahankiveen on vuonna 1976 kiinnitetty pronssinen muistolaatta, jossa on teksti:
Nimen keskimmäinen osa "vaha" tarkoittaa lounaismurteissa suurta kiveä tai lohkaretta, jollaisia on perinteisesti valittu pysyviksi rajamerkeiksi. Eri puolilta Lounais-Suomea tunnetaan useita samannimisiä kiviä, jotka ovat yleensä kahteen osaan haljenneita rajakiviä. Halkeamisen on väitetty aiheutuneen rajankäyntien yhteydessä kivien päällä poltetuista kokoista, joiden synnyttämät lämpötilanvaihtelut olisivat rapauttaneet kivet ja lopulta halkaisseet ne.
Pitäjänrajojen kulku Kokemäen ja Köyliön välinen raja vahvistettiin enimmäisen kerran vuonna 1429, mutta Halkivahankivi mainitaan ensimmäisen kerran vasta 1486. Noin 30 kilometrin pituinen raja alkoi Ulvilan, Kokemäen ja Köyliön yhteisestä rajapisteestä, joka oli nykyisen Harjavallan alueella Kaunismäen ja Kuumoonmäen tuntumassa sijaitseva lähde. Sieltä raja kulki Hiirijärvellä sijaitsevan Lallin itkukiven kautta Harjavallasta tulleen Huovintien sekä Harolan ja Järilän välisen maantien risteykseen. Raja jatkoi edelleen Lallin asumuksen kautta Ilmiinjärven tuntumassa Kokemäen ja Köyliön välisen maantien varrella sijainneeseen Kiviriutta-nimiseen kiviröykkiöön, ja sieltä Kööpelinvuoren kautta Halkivahankiveen. Rajan kulusta riideltiin 1500-luvulta lähtien useita kertoja, mutta Kaunislähteen, Kiviriutan ja Halkivahankiven sijainti oli aina kiistaton. Nykyiset kuntarajat noudattavat edelleen pääosin samaa reittiä.
Kokemäen ja Huittisten välinen raja kulki Halkivahankiveltä Ronkansuon, Kiettareenluodon, Kyttälän ja Ahvenuksen kautta Kulkkilaan, jossa sen viimeinen rajamerkki oli Sääksjärvessä Tiirikka-nimisessä luodossa. Köyliön ja Huittisten raja puolestaan kulki Halkivahankiveltä etelään Yläneen Virttaankankaalle.
Muita samannimisiä kiviä Vanhassa Huittisten pitäjässä oli myös toinen Halkivahankivi-niminen siirtolohkare, joka sijaitsee nykyisten Urjalan, Punkalaitumen ja Vesilahden kuntien rajalla Halkivahan kylässä. Se oli Satakunnan ja Hämeen maakuntien rajamerkkinä jo 1300-luvulla sekä myöhemmin Urjalan, Punkalaitumen ja Tyrvään pitäjien rajapisteenä. Samannimisiä kiviä on myös muualla Lounais-Suomessa, kuten esimerkiksi Vihdin Ruskelassa sijaitseva Halkeevahankivi.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Rajakivet Luokka:Suomen siirtolohkareet Luokka:Suomen muinaisjäännökset Luokka:Satakunnan nähtävyydet Luokka:Huittisten luonto Luokka:Kokemäen luonto Luokka:Köyliön luonto Luokka:Satakunnan historia