Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander (o.s. Lehtosalo; 9. kesäkuuta 1934 Lahti – 30. huhtikuuta 2026 Helsinki) oli suomalainen arkeologi ja filosofian tohtori. Hän on Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia arkeologeja, ja hän tutki Suomen rautakautta ja erityisesti Euran aluetta. Lehtosalo-Hilanderille myönnettiin vuonna 2015 H. G. Porthan -mitali arvokkaasta elämäntyöstä tutkijana ja esihistorian elävöittäjänä.
Henkilöhistoria Lehtosalo-Hilander syntyi vaatturimestari Kaarle Lehtosalon ja Bertha Elisabeth Sutiosen perheeseen. Lehtosalo-Hilander tuli ylioppilaaksi 1954 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1967. Filosofian tohtoriksi hän väitteli Helsingin yliopistossa 1982. Lehtosalo-Hilander työskenteli arkeologina Suomessa sekä Helsingin yliopiston että Museoviraston palveluksessa, samoin kuin Suomen Akatemian tutkijana. Turun yliopistossa hän oli tuntiopettajana sekä vs. ja va. professorina. Hän toimi tuntiopettajana myös Taideteollisessa korkeakoulussa. Ruotsin Riksantikvarieämbetetin tutkimusapulainen Tukholmassa Lehtosalo-Hilander oli 1960-luvun lopussa. Hänen puolisonsa oli vuodesta 1968 lähtien Rauno Kalevi Hilander.
Lehtosalo-Hilander tunnetaan erityisesti vuosina 1969–1992 Luistarin kalmistossa suorittamistaan kaivauksista. Eurassa sijaitseva kalmisto on Suomen suurin ja merkittävin rautakautinen hautapaikka. Kolmiosaisen väitöskirjansa Luistarin kaivauksista hän julkaisi vuonna 1982 ja sarjan neljäs osa valmistui vuonna 2000. 1970-luvulla Lehtosalo-Hilander oli mukana suunnittelemassa tunnettua Euran emännän pukua, joka valmistettiin hänen Luistarissa avaamansa ja tutkimansa ns. Euran emännän haudan löytöjen perusteella. Luistari-tutkimuksensa ohella Lehtosalo-Hilander tutki myös useita muita muinaisjäännöksiä Lounais-Suomessa sekä muun muassa Vartiokylän linnavuorta Helsingissä.
Teoksia
Lähteet
Luokka:Suomalaiset arkeologit Luokka:Vuonna 1934 syntyneet Luokka:Vuonna 2026 kuolleet