Abd-ul-Aziz (, )‎ ; (8. helmikuuta 1830 Eyüp palatsi,Konstantinopoli – 4. kesäkuuta 1876 Feriye palatsi, Konstantinopoli) oli Osmanien valtakunnan sulttaani vuosina 1861–1876 ja 111. islamin kalifi.

Hän jatkoi edeltäjiensä käynnistämiä länsimaistavia uudistuksia vuoteen 1871 saakka, jonka jälkeen hänen hallituskautensa sai itsevaltaisen luonteen.

Suku Abd-ul-Aziz oli Mahmud II:n ja Pertevniyal Kadınin (1812–1883) poika sekä Abd-ul-Mejidin nuorempi velipuoli.

Sulttaani Kuten velipuolensa Abd-ul-Mejid I, jonka seuraajaksi hän nousi sulttaanina 25. kesäkuuta 1861, Abd-ul-Aziz ihaili suuresti Länsi-Euroopan aineellista edistystä. Osmanien perinteiden mukaisesti koulutettuna hän ei kuitenkaan aina voinut hyväksyä länsimaisten instituutioiden ja tapojen omaksumista. Abd-ul-Aziz kuului derviššien (muslimimystikkojen) mevlevi-veljeskuntaan.

Vuosina 1861–1871 uudistustyötä jatkettiin Abd-ul-Aziz kyvykkäiden pääministerien, Fuad paššan ja Âli paššan johdolla. Tuona aikana perustettiin uusia hallintoalueita eli vilayeteja vuonna 1864, valtioneuvosto vuonna 1868 Ranskan mallin mukaisesti, järjestettiin julkinen koululaitos ranskalaisen mallin mukaan ja perustettiin uusi yliopisto sekä säädettiin Osmanien valtakunnan ensimmäinen siviililaki. Abd-ul-Aziz vaali hyviä suhteita Ranskaan ja Isoon-Britanniaan, ja hän oli ensimmäinen osmanisulttaani, joka vieraili Länsi-Euroopassa.

Kesällä 1867 sulttaani Abd-ul-Aziz lähti prinssi Abdul Hamidin sekä prinssi Mehmed Muradin kanssa ulkomaanmatkalle, joka suuntautui Pariisiin (30. kesäkuuta – 10. heinäkuuta 1867), Lontooseen (12.–23. heinäkuuta 1867), Wieniin (28.–30. heinäkuuta 1867) sekä useiden muiden Euroopan maiden pääkaupunkeihin tai kaupunkeihin. pienoiskuva|Sulttaani Abd-ul-Aziz valokuvattuna Englannin vierailullaan vuonna 1867. pienoiskuva|Osmanien valtakunta vuonna 1875. Vuoteen 1871 mennessä Abd-ul-Azizin ministerit Âli ja Fuad olivat kuolleet, ja Saksa oli voittanut Ranskan, joka oli toiminut hänen länsieurooppalaisena esikuvanaan. Itsepäinen ja määrätietoinen Abd-ul-Aziz alkoi hallita valtakuntaa itse ilman vaikutusvaltaisia ​​ministereitä, jotka olisivat rajoittaneet hänen valtaansa, ja hän korosti entistä enemmän valtakunnan islamilaista luonnetta. Ulkopolitiikassa hän pyrki lähentymään Venäjän kanssa Balkanin maakuntien levottomuuksien jatkuessa.

Kun Bosnia-Hertsegovinan kapina levisi Bulgariaan vuonna 1876, Venäjää kohtaan syntyi närkästystä, koska se oli kannustanut kapinointiin. Kansan tyytymättömyyttä olivat lisänneet myös vuoden 1873 huono sato, sulttaanin ylelliset menot ja kasvava valtionvelka. Ministerit syrjäyttivät Abd-ul-Azizin 30. toukokuuta 1876. Hänen neljä päivää myöhemmin 46-vuotiaana tapahtuneen kuolemansa syyksi ilmoitettiin itsemurha.

Vaimot ja jälkeläiest Abd-ul-Azizilla oli kuusi vaimoa:

Dürrinev Kadın (1835–1895). Baş kadın (ensimmäinen sulttaanin puoliso). Syntyjään georgialainen prinsessa Melek Dziapş-lpa. Ennen puolison asemaan nousemistaan ​​toimi hovineitona Servetseza Kadınille, joka oli Abd-ul-mejid I:n puoliso. Hän synnytti kaksi poikaa ja tyttären.

Edadil Kadın (1845–1875). Toinen kadın (sulttaanin puoliso). Syntyjään abhaasialainen prinsessa Aredba. Hän synnytti pojan ja tyttären. Hayranidil Kadın (1846–1898). Toinen kadın (sulttaanin puoliso) Edadilin kuoleman jälkeen, mahdollisesti orjataustainen. Hän synnytti pojan ja tyttären. Neşerek Kadın (1848–1876). Kolmas kadin (sulttaanin puoliso). Sotšissa syntynyt tšerkessi prinsessa Zevş-Barakay. Hän synnytti pojan ja tyttären. Gevheri Kadın (1856–1884). Neljäs kadın (sulttaanin puoliso). Abhaasi, oikea nimi Emine Hanım. Hän synnytti pojan ja tyttären. Yıldız Hanım, baş ikbal (suosikkijalkavaimo). Safinaz Nurefsun Kadınin sisar, joka oli Abdülhamid II:n puoliso. Hän synnytti kaksi tytärtä. Näiden lisäksi Abd-ul-Aziz suunnitteli vuonna 1866 avioliittoa egyptiläisen prinsessa Tawhida Hanimin (1850–1888), Egyptin kediivi Ismail paššan nuorimman tyttären kanssa. Hänen suurvisiirinsä Mehmed Fuad pašša vastusti avioliittoa ja laati sulttaanille muistion, jossa selitettiin, että liitto olisi poliittisesti haitallinen ja antaisi Egyptille kohtuutonta etua. Ylikamariherra ei kuitenkaan toimittanut muistiota sulttaanille, vaan luki sen tälle julkisesti ja saattoi tämän siten häpeään. Vaikka avioliittoaikeista luovuttiin, Fuad erotettiin tehtävästään välikohtauksen vuoksi.

Abd-ul-Azizilla oli 13 lasta:

Şehzade Yusuf Izzeddin (1857–1916), äiti Dürrinev Kadın. Hän oli isänsä suosikkipoika; joka syntyi Abd-ul-Azizin ollessa vielä prinssi, minkä vuoksi häntä pidettiin piilossa valtaistuimelle nousemiseensa saakka, koska prinssit eivät saaneet avioitua eivätkä saada perillisiä. Hallituskautensa aikana Abd-ul-Azizilla yritti tuloksetta muuttaa kruununperimyslakia mahdollistaakseen poikansa pääsyn valtaistuimelle. Hänellä oli kuusi puolisoa, kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Şehzade Mahmud Celaleddin (1862–1888), äiti Edadil Kadın. Vara-amiraali, pianisti ja huilisti. Runoilija Adile Sultanin suosikkisisarenpoika, joka omisti hänelle useita runojaan. Hänellä oli puoliso, ei jälkeläisiä. Fatma Saliha Sultan (1862–1941), äiti Dürrinev Kadın. Avioitui kerran ja sai yhden tyttären. Nazime Sultan (1866–1947), äiti Hayranidil Kadın. Avioitui kerran, ei jälkeläisiä. Şehzade Mehmed Selim (28. lokakuuta 1866 – 21. lokakuuta 1867), äiti Dürrinev Kadın, kuoli alle vuoden ikäisenä. Emine Sultan (30. marraskuuta 1866 – 23. tammikuuta 1867), äiti Edadil Kadın, kuoli alle kolmikuisena. Abdül Mejid II (1868–1944), äiti Hayranidil Kadın. Hänestä ei koskaan tullut sulttaania, koska sulttaanikunta lakkautettiin vuonna 1922; hän oli Osmanien valtakunnan viimeinen kalifi. Şehzade Mehmed Şevket (1872–1899), äiti Neşerek Kadın. Jäi orvoksi nelivuotiaana, jolloin Abd-ul-Hamid II otti hänet vastaan ​​Yıldızin palatsiin ja kasvatti hänet omien lastensa rinnalla. Hänellä oli puoliso ja poika. Esma Sultan (1873–1899) – äiti Gevheri Kadın. Jäi isättömäksi kolmivuotiaana; hänen velipuolensa Şehzade Yusuf Izzedin otti hänet ja hänen äitinsä luokseen. Hän avioitui kerran ja sai neljä poikaa sekä yhden tyttären. Hän kuoli synnytyksessä. Şehzade Mehmed Seyfeddin (1874–1927), äiti Gevheri Kadın. Jäi isättömäksi kaksivuotiaana, jolloin Şehzade Yusuf Izzeddin otti hänet huostaansa. Vara-amiraali ja muusikko. Hänellä oli neljä puolisoa, kolme poikaa ja tytär. Fatma Sultan (1874–1875), äiti Yıldız Hanım, kuoli alle 2-vuotiaana. Emine Sultan (1874–1920), äiti Neşerek Kadın. Jäi orvoksi kaksivuotiaana; velipuoli Şehzade Yusuf Izzedin otti hänet ja hänen äitinsä luokseen. Avioitui kerran ja sai yhden tyttären. Münire Sultan (1876/1877–1877) , äiti Yıldız Hanım. Syntyi isänsä kuoleman jälkeen ja kuoli vastasyntyneenä.

Kunnianosoituksia

55x55px Meksikon kotkan keisarillinen ritarikunta ketjulla (Meksiko, 1865) 55x55px Sukkanauharitarikunnan ritari (Yhdistynyt kuningaskunta, 1867) 55x55px Kultaisen taljan ritarikunnan ritari (Espanja, 1870) 55x55px Pietari Fredrik Ludvigin ritarikunnan suurristi kultakruunulla (Oldenburg, 1874)

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Osmanien hallitsijat Luokka:Vuonna 1830 syntyneet Luokka:Vuonna 1876 kuolleet